Marja Salonen kirjoitti:Minulla on pieni oikeus sanoa jotakin mutta tuskin mitään "Roomasta" ja "Sopranoksesta", koska olen nähnyt kummastakin sarjasta vain yhden osan. "Rooma" ei tehnyt erityistä vaikutusta ehkä siksikin, että arvelin tapahtumien olevan jo lopussa, kun Caesar olikin vasta päässyt alkuun. "Sopranos" sen sijaan tuntui joltain, mutta kovin pitkiä sarjoja en ole enää jaksanut ottaa katsottaviksi varsinkin kun siellä ovat mainokset välissä hälisemässä.
Rooma on parantanut kuin sika juoksuaan. Aluksi sarja vaikutti lähinnä sexploitaatiolta ja tylsältä julistamiselta tyyliin: "Hei me ollaan muinaisessa Roomassa, tajuuttekste häh !". Nyt henkilöt ovat tulleet paljon elävämmiksi, ne jotka ovat vaikuttaneet hyviltä ovatkin paljastuneet aivan yhtä kieroiksi kuin pahiksetkin. Silti jotkut koettavat pitää kiiinni periaatteistaan...ja hyvä niin, se on yksi asioista joka tekee meidät ihmisiksi. Sarjan väkivaltaisuutta on suuresti liioiteltu, ilmeisesti jos krediiteissä komeilee tuottajana John Milius, niin ihmiset alkavat katsella sarjaa omien mielikuviensa ja ennakkoluulojensa kautta näkemättä miten asia oikeasti on.
Sopranos on aivan toisella tasolla kuin Rooma, näyttelijät ovat todellaa sisäistäneet hahmonsa ja reaktiot ovat harvinaisen vaikuttavia ja autenttisia.
Uudisraivaaja on ehkä parhaimpia koskaan tehtyjä kotimaisia sarjoja. Kari Heiskanen piirsi "Ramista" harvinaisen uskottavan ihmiskuvan. Iloisessa Talossa oli kuitenkin ainesta.Muuten suomalainen tv-sarjailu esim. Tahdon Asia ja Louhimiehen "kohusarja" Irtiottoja kuvastaa juuri tämän maan ankeutta ja vähämielisyyttä.
Jos Suomessa tehdään jotain "kohahduttavaa" niin se tarkoittaa umpitylsää pehmopornoa. Suomalainen elokuva/tv-viihde on pääosin ajan sekä rahan hukkaa. Maailma olisi paljon parempi ilman niitä.