YLE Radio 1

Elämisen tasoa voi kohottaa halvallakin..

Jo pidemmän ajan oli tuntenut siltä, että elämäntapoja voi ja pitää muuttaa silloin tällöin. Lajipuhtaana laumajäsenenä avasin minäkin turhan usein tuon näköradioni, jumalanurkkani, tösöni. Maksoin nöyrän mukisematta sen tarjonnasta.
Nelikanavainen valikoima oli kerrassaan mahtavaa: ajankohtais- ja uutisvuotojen lomassa tarjottiin runsaasti tietovisuja, uusintoja, furmania, urheilua, supervallan tietoisuutta, kaupallisia tiedotuksia ja englannin ohella välillä ihan suomenkieltäkin. Ja tämä "all done in the best possible taste". Silti tällainen susirajan suomenkielinen huomasi pitävänsä yhä enemmän FST:n ohjelmista...

Mikä minuun meni? En tiedä. Löysin sattumalta netistä paikan, jossa pystyin irrottautumaan tällaisesta, ilmeisesti myötäsyntyisestä ja hyvin yleisestä addiktiosta. Irtisanoin tv-luvani, perustelin sitä eikä lupamaksua enää tullutkaan. Koska ajatus, että katsoisin tätä tajunnanvirtaa silti, kohtalotovereitteni kustannuksella, ei miellyttänyt annoin kuvaputkeni opiskelevalle sukulaispojalleni.
Säästörahoilla ostin kauko-ohjatun cd-radion, jonka avulla voin nyt (hyvän kirjan lomassa) välttää tekoletkeiden radiotoimittajien, radiouudistuksen ja urheiluvirran karikoita.
Elämä on upeaa. Revontuletkin ovat ilmaisia. Ainut, mikä ehkä jää harmittamaan ovat tv:n hienot dokumentit, josta jään kyllä ylen pahasti paitsi.

Iikka

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia tai halpoja. Jos niillä hinta olisi, ei kenelläkään olisi varaa sitä maksaa.

Maanantaina 29.3. oli niin keväinen päivä, että päätin avata työmatkapyöräilykauden lopullisesti. Onhan tuota tullut jonkun kerran poljettua talvellakin, mutta sellaista lumessa tuppurointiahan se on.

Mutta nyt! Pyörätie sula koko matkan, lukuunottamatta muutamaa pöljästi suunniteltua alikulkukäytävää! Aamulla mukavan rapsakka kuiva pakkanen yön jäljiltä, palatessa auringon lämpöä. Kuulokkeista ajanvietteeksi äänitettyjä ohjelmia: Mistä nimet tulevat, Luostarin puutarhassa, Risto Nurmen Luontoradio. Ja ympärillä kevät antaa merkkejään joka aistille: sulavia kinoksia pyörätien varrella, kohiseva puro sillan alla, maan tuoksua, tuulen kosketus iholla.

Ihan piti töissä esittää osanotto kaikille, jotka tulivat autolla töihin.

Minä olen katsonut telkasta uutiset, ajankohtaista, dokumentteja ja elokuvia milloin suoraan, milloin nauhalta. Radiota olen kuunnellut myös ja monesti nauhalta.
Vaikka asun Hesassa niin olen sen verran metsäsuomalainen, että haluan päästä Hämeeseen jälleen. Olen siellä kesän lopulle. Olen kuitenkin jo etukäteen iloinen siitä, että Taanilan soitot jatkuvat ja on Sinininen laulu. Niistä saa voimaa. On tapahtunut niin paljon raskasta asiaa. Eihän niistä pääse irti. Toivon kuitenkin järjen voittavan joskus, jonkinlaisen vastuuntunnon kasvavan edes siinä mitassa kuin mitä säännöt sanovat. Yli sen olisi jo varmaan liikaa.
Muistan 60/70-luvulla kun Hesan Perunatorilla tarjottiin kaikenlaisia aineita. Olen koukkuunjäävää tyyppiä ilmeisesti. Keskustelupalsta on sen ainakin osoittanut. Onneksi en edes tiennyt noista aineista niin paljoa, että ne olisivat mielikuvituksessa oluen voittaneet. Nyt riittää jos joskus viiniä lasillisen juon jos sitäkään. Mutta mikä hankaluus, rahavaikeudet ym. seurannaisilmiöt olivatkaan kovin lähellä ja ovat koko ajan etenkin nuoria.
Viimeksi Pikkuparlamentissa keskusteltiin aiheesta aika mallikkaasti.
Joka tapauksessa olen kuullut, että unikot, lempikukkani (pelkän ulkonäön vuoksi) ovat puhkeamassa kukkaan juuri parhaiksi. Niiden kukinto on kuin tulta ja kukkavarsi käärmeisen kiemura, vihreän väri sanoin kuvaamaton ja hedelmä. Voi mikä muotojen kokoelma koko kukka.

Kaikille toivotan oikein hyvää kesää. Ajattelin tehdä sen näin erikseen, koska täällä niin paljon olen kirjoittanut. En ota tietokonetta mukaan mutta käyn Hesassa muutaman kerran. Sisarella Hämeessä on laajakaista, joten voi olla että lähetän viestin pari. Jaksamisia Eevalle ja monelle muulle, terveisiä myös niille, jotka eivät ole pitkään aikaan itsestään kuulla antaneet kuten moxulle, arvienolle, Fflamille ja missä muuten on Lasse Reunanen. Kesää!

Oikein hyvää kesää myös. Tervetuloa vaan hämmeeseen. Täällä on laajat salot ja hengityskelpoiset ilmat. -Niin, tietysti sen parhaimman ja kauneimman kaupungin lisäksi.
Kirjoita nyt välillä sillä "siskon" koneella, ettei ihan kuihdu tämä kulttuurikeskustelufoorumi.

---

Kari Vuokare kirjoitti:Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia tai halpoja. Jos niillä hinta olisi, ei kenelläkään olisi varaa sitä maksaa.

Omat ajatukset eivät maksa. Ainakaan paljoa. Ehkä muutaman kaljan!