Olkoonkin vanha Tuntematon kuinka legendaarinen hyvänsä, minä pidän enemmän uudesta. Ennenkaikkea käsivaralla kuvattuna on "siellä" olemisen tuntu! Henkilöt ovat realistisia, nuoria miehenalkuja. Rahikainen on suosikkini, kerrankin aitosavolainen(oikeasti) "viäräleuka". Jo näyttelijän kasvot kertoo että tämä ei ole vakava tyyppi.. savon murretta ei voi opetella, se täytyy syntyä suuhun!
Sitten Lehto. Hänen roolihahmonsa on myös pelottavan vaikuttava. Etenkin kohtaus, jossa hän ojentaa väkivaltaisesti kalpeaa pelkuriaseveljeään.
Kolmanneksi Rokka. Hän on elokuvassakin nyt oikeasti vanha patu, jolla on paljon kertomuksia. Nämä eivät ole kuitenkaan mitenkään ylikorostetulla murteella täräytelty, vaan sujuvia ja viihdyttäviä tarinoita joita metsästysreissuilla kerrotaan. Rokka ei ole mikään puolijumala tässä elokuvassa, vaan keski-ikäinen karjalainen perheellinen mies. Tämä tulee oikein hyvin esille. Siitä huolimatta ikimuistoiset kohtaukset tekevät oikeutta "Rokka-kuvalle". Minusta tuntuu että uusi Tuntematon on ehkä enemmän sitä, millaiseksi Linna sen tarkoitti.
Yleenäs elokuvan karuus ja kyynisyys teki minuun vaikutuksen. Ei todellakaan tee mieli sotaan sen jälkeen.
Ai niin, isoisälleni on mitä luultavimmin tapahtunut muuan kohtaus, joka päätyi itse Tuntemattomaan.. Väinö Linna oli viereisen komppanian poikia ja sattui kuulemaan tapauksen. Noh, siis tämä kohtaus jossa Rokka on yövartiossa ja ryssät yrittävät siepata hänet vangiksi. Muistuttaa minua, että suuri osa elokuvan tapahtumista on aitoja, tietty pienellä mausteella. Totuus on tarua ihmeellisempää