YLE Radio 1

Täma Radio1:n keskusteluohjelmat alkavat todella kyllästyttää. Ennen sentään jokus kuuli puolen tunnin esitelmiäkin asiantuijoilta. Mutta tämä keskustelelulöpinä.....

Enbuskeistuminen saisi loppua.

pviitane kirjoitti:Täma Radio1:n keskusteluohjelmat alkavat todella kyllästyttää.

Totta.

Mutta se on halpaa ohjelmavirtaa: taustatyötä ei tartte tehdä. Riittää kun mietitään pari raflaavaa heittoa, niin keskustelijat hoitavat loput. Mitä välillä viheltää pahimmat riidat poikki.

Ja paskat! Voi että - minä kun olen pitänyt k-meleonia kunnioitettavana keskustelijana...

"pari raflaavaa heittöa"??? Oletko IKINÄ kuunnellut Yle Radio !:n keskusteluohjelmia?

Sen tiedän minäkin, että Novalla tai X:llä "pari raflaavaa heittoa" riittää, mutta voitko todella todentaa väitteesi esim. Enbusken, Haatasen tai Heikkisen ohjelmien suhteen?

Hyvin ymmärrän ja kokemuksesta tiedän itsekin, että musiikkiohjelmia on kiva kuunnella. Mutta pitääkö niiden kustannuksella tosiaan lähteä jahtaamaan Suomen viimeisiä todellisia keskusteluohjelmia?

HerraJumala, minä pyydän, että sinä puutut asiaan, jos YLE RADIO 1:sestä aiotaan vähentää keskusteluohjelmia musiikin kustannuksella.
Musiikille on aina kanavansa, mutta hyvälle keskustelulle ei, kuten Sinä HerraJumala hyvin tiedät. Käymmehän me Sinunkin kanssasi depattia puhumalla pääsääntöisesti, emmekä lauleskelemalla. Tosin silläkin jossain määrin, emmehän me musiikkia vihaa.

Parhaat keskustelut keskustellaan kaupunkien ja kylien kulmakuppiloissa. Toiseksi parhaat Yleisradion kanavilla. Kolmanneksi parhaat missä vaan.
136:neksi parhaat Mtv3:n aamutv:ssa kun niitä vetävät Sanna Kiiski ja Lauri Karhuvaara.

Suomalaisista kuuntelen vain Ykköstä ja Veekaa. Ja tietenkin kärjistin. Taustalla kuitenkin on oma korvatuntumani koskien ohjelmien luonteen tai ainakin saamani yleisvaikutelman muutosta viimeisten 10 vuoden aikana. Haatasen vetäminen joukkoon on sikälikin epäoikeudenmukaista, että (a) hänellä on ns. vanhastaan kunnioitettava tietotaito yhteiskunnallisten kysymysten käsittelemiseksi ja (b) hän rajaa keskustelukumppaninsa yhteen kerrallaan (tietääkseni, en liene kuullut kuin ehkä puolisen tusinaa hänen ohjelmaansa, kiitos Arvon toissasyksyisen kehuskelun). Esim. Tarmo Kunnas on varsin hyvä puhuja, ilmaisee itseään selkeästi, joten oli hyvä vieras.

Arvi U. Erakko kirjoitti:Mutta pitääkö niiden kustannuksella tosiaan lähteä jahtaamaan Suomen viimeisiä todellisia keskusteluohjelmia?

Ei. Se ei ollut ajatukseni. Minulla on viime ajoilta jossain takaraivossa vaikkapa Jorma Kallenaution ja Matti Laitisen työ, vaikka yleisvaikutelmani ei heihin rajaudukaan (eikä saakaan). Ohjelmat ovat olleet informatiivisia, punnittuja, hyvin taustoitettuja, tarkasti leikattuja (rönsyt pois, jotta enemmän asiaa) ja puhe selkeästi artikuloitua.

Nykykeskustelut tarjoavat nopeampaa puhetta, enemmän ex tempore -meininkiä. Olisikohan ollut Kemppisen juttutupa, kun aloin hieman kyllääntyä vähemmän punnittuun arkipuheeseen, päälle puhumisiin ym. asioihin, jotka viestin vastaanottoa häiritsivät. Heti kun käsittelyssä on vähänkin vaikeampi käsitteellinen juttu, niin pelkän kuulon varassa tapahtuva vastaanotto on kovilla, jos puhe on sekoitus niikuttelua ja konekivääritykitystä, jota reunustavat toisten keskustelijoiden tarjoamat pienemmät konetulimaiset välispiikit. Tai sit mä niiku vaan oon käyny vähä niiku vanhax ja hitaax janiikusillee.

Kun nyt mietin, niin ehkä vertaan nyky-Yköstä leimaavia keskusteluohjelmia ohjelmiin, jotka olivat oikeastaan vähemmän keskustelua, enemmän toimitettua, ja täten vertailuna hieman epäedullinen nykyohjelmille. Toisaalta, 2000-luvun keskusteluohjelmien kaltaisia ohjelmia ei ennen ollut muita kuin Taanila, ainakaan minä en juuri nyt muita muista. Ja Taanilan vahvuus oli muualla kuin uudessa tiedossa.

Perusasia mielestäni kuitenkin on, että toimittaja menee raskaimman kautta, kun aluksi miettii kysymystä, jonka aikoo lähikuukausina ottaa käsittelyyn, lukee sitä koskevaa kirjallisuutta, pohtii mahdollisia haastateltavia ja selvittää keille haastattelu sopii, sitten kun kysymykset alkavat jäsentyä tekee haastattelut. Seuraavassa vaiheessa istutaan studiossa haastatteluja purkamassa - nuo palat pois, nämä ehdottomasti mukaan, ehkä tämäkin, jos aikaa riittää - ja samalla omaa narratiiviaan kehitellen. Ajan myötä ohjelma valmistui ja siitä kyllä kuulee asiaan paneutumisen. Hän pääsee helpommalla kun sopii aiheeseen tutustuttuaan kahden, kolmen, jopa neljän vieraan kanssa äänitysajasta - ellei kyse suorasta lähetyksestä - ja studiossa sitten lataa pöytään raflaavia teesejä tai kysymyksiä, joiden tietää kimmoittavan vierailtaan virkeää keskustelua ja kiistelyä.

Tietenkin tuo on kärjistys, mutta huomaat eron. Kunnioittaen, k-mel

Kun aloin lukemaan tätä kokonaisuutta, niin oikein säikähdin! En voinut käsittää mikä näissä puheohjelmissa, jotka itseäni niin viihdyttävät voi olla vikana kun muunlaista tarjontaa on kyllä muilla kanavilla riittämiin. Mutta toisella lukemalla jo ymmärsin hieman, että on perää siinä että usein otetaan liian laaja rinki joka sitten puhuu päälle ja joka ei toimi siten radiossa. Haatanen on tämä ymmärtänyt esimerkiksi Heikkistä paremmin. Heikkisellä on joskus muutenkin hieman ärsyttävä tapa heittää asiaan liittymätön kevennysvitsi väliin ja saada asiallisimmat keskustelijatkin melkein nikottamaan. Mutta Heikkisessä on paljon hyvääkin että eipä sillä. Minusta tälle kanavalle mahtuvat kaikki ja vielä jokunen lisääkin keskusteluohjelmia pitämään. Missä muualla voisi ottaa osaa keskusteluun ajatuksissaan itseään paremmassa seurassa.
- No totta puhuen itseään parempia ei ole vaikea löytää... mutta ykkösessä ne ovat olleet kyllä itseään huomattavasti parempia, joita on siis ilo kuunnella ja joskus jopa oppiakin jotain sivistävää.