Kirjoittaja Jesper päivämäärä 16.3.05 - 12:05
Vaikeita kysymyksiä, Nettitoimitus. Kuvaa radio ei tarvitse, on mielipiteeni. Eihän se olisi enää radio. En usko radion kuuntelussa tapahtuvan lähiaikoina suuria mullistuksia. Netin laajakaistayhteyksiä toki hyödynnetään, mutta laajakaistaa ei koskaan tulla vetämään joka kotiin.
Radiojournalismista se, että liiketaloudellisin periaattein se on kannattamatonta. Ellei olisi, se olisi kaupallisten ylpeyden aihe. Kaupallisen radion edustaja Kulmasen keskustelussa, Leena Ryynänen, oli kuitenkin huolestunut soittolistojen seksikkyydestä, eikä ajatusvajeesta, jota ministeriön mies Ismo Kosonen piti ongelmana. Yleisradion puolestaan on jo lain puolesta huolehdittava journalisminsa laadusta, joten en olisi asiasta huolestunut.
Minua on suomalaisessa radiokeskustelussa vaivannut lähinnä se, että alun alkaen paikallisradioille tarkoitetut taajuudet ovat valuneet ketjutetuille soittobokseille. Valtiovalta on jättänyt tehtävänsä hoitamatta. Asiasta huomautti Marko Ala-Foss. Kosonen lupasi valtion jatkossa skarppaavan otettaan, mutta epäilen sen halua tiukkuuteen. Lötysempi tuo ote ei voisi olla. Anything goes, laista huolimatta.
Heikki Peltonen ehdotti, että radiotoimilupiin pitäisi liittää ehtoja, joilla haltijat sitoutetaan kehittämishankkeisiin. Harkitsemisen arvoinen ehdotus, sillä DAB-epäonnistuminen johtui kai osaltaan siitä, että kaupalliset jäivät odottamaan YLEn avaamaa latua. Ladunavaaja väsähti. Yhteistoimin latu olisi ehkä avattu.
Ryynänen ilmoitti vastustavansa Peltosen esitystä suuresti. Toiminnan on hänen mukaansa oltava markkinalähtöistä ja -ehtoista. Peruste ei selvinnyt. Hänen mukaansa on kuitenkin "normaalia markkinataloutta, että voi myydä eteenpäin". Hän esitti yhden epätotuuden väittäessään, että taajuuksia myytäessä ei makseta toimiluvasta, vaan "tehdystä tuloksesta", "bisneksen tuloksesta": maassa toimii tälläkin hetkellä ulkomaiseen omistukseen siirrettyjä, ketjutettuja taajuuksia, joilla toimivat kanavat tekevät tappiota. Ostettujen taajuuksien sisällöt puolestaan ovat selvästi muuttuneet siitä, mitä ne olivat alussa, ollessaan vielä toimiluvan saannin mukaisia.
Yksi esimerkki: Groove FM. Sen tehtävä oli soittaa afro-amerikkalaiseen perinteeseen pohjaavaa musiikkiohjelmistoa jazzista ja bluesista afro-kuubalaiseen musiikkiin (en muista enää tarkkaa sanamuotoa). Tänään se soittaa standardia listapoppia ja -räppiä.
Suomalainen radiomaailma on sekavassa tilassa, suurelta osin valtiovallan heikkouden takia. YLE tarvitsisi neljännen suomenkielisen valtakunnallisen kanavan voidakseen täyttää kunnolla lainmääräämät velvollisuutensa. Rahaa on sen sijaan syydetty kaikenmaailman kokeiluihin ja maakuntaradioille on lohkaistu liiaksi bandwidth-resursseja. Kansalaiset on eriarvoistettu jopa yleisradiotoiminnan tarjonnan suhteen.
Kaupallisella puolella on vain yksi oman profiilin kanava, Classic Radio. Nova ehkä puolustaa paikkaansa valtakunnallisena kaupallisena kanavana. En tiedä. Olen joskus kokeillut sen kuuntelemista, eikä se vakuuta. Nuorisokanavia on tällä hetkellä liiaksikin, mutta nuoriso on selkeä markkinointikohde (mainostajille), joten ketjujen tunku nuorison puoleen on ymmärrettävä.
Suomi on harvaanasuttu, vähäväkinen maa. Tilannetta hankaloittaa pääkaupunkiseudun erityisyys suhteessa muuhun maahan (ainoa tiheämmin asutettu alue). Mikä toimii pääkaunkiseudulla ei toimi Lapissa ja kääntäen. Radiomaailman tasapuolinen ohjailu laeilla ei ole helppoa. Iso osa Suomea on epäkiinnostavaa kaupalliselle radiolle, koska lähetystoiminta harvaanasutuilla alueilla ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Ne haluavat keskittää toimintansa väkirikkaimmille seutukunnille. Taajuudet ovat kuitenkin rajallinen luonnonvara. Mielestäni kanaville on asetettava velvoitteita maan harvaanasuttujen osien palvelun suhteen, jos valtiovalta ei halua suosia paikallisradiopohjaista radiomaailmaa.
Huonot päätökset on voitava purkaa. Jatkossa valtion olisi annettava ilmatilaa painotetusti vain paikallisradioille. Jos kaupallisella osastolla ei ole kiinnostusta ketjuttamattomien paikallisasemien pyörittämiseen, niin tehtäköön YLEn autonomisista maakuntaradioista YLEn "neljäs valtakunnallinen". Kaupallisella puolella voitaisiin ehkä katsoa vielä yksi kausi Novan halua tulla aidoksi puhemusiikkiradioksi. Puolestani taajuudet voisi antaa seuraavalle yrittäjälle. Jospa toisi tolkkua.
Jollakin tavalla valtion tulisi "palkita" omaprofiilisia kanavia (kuten Classic) antamalla niille (paikallisradioiden rinnalla) etuoikeus ilmatilaan alueilla, joilla niillä ei vielä ole lähetystä. Taajuuksia jaettaessa viimeiseksi osingolle pääsisivät ketjuradiot - sikäli kuin tajuuksia enää tässä vaiheessa olisi tarjolla. Näin voitaisiin tukea monipuolisen radiomaailman kehitystä.
Toisaalta, jos valtiolla ei enää ole halua paikallisradioiden ensisijaistamiseen, niin silloin on yksinkertaisesti annettava taajuuksia valtakunnallisille kanaville; kaupalliset on velvoitettava tarjoamaan palvelua koko maan alueella. Tällöin maassa olisi YLE-kanavien lisäksi puolentusinaa kaupallista, joiden lähetyssisällöt olisi sovittu (klassista, suomi-iskelmää, jazzia, standardirokkia jne.). Rusinoiden napsiminen pullasta on lopetettava. Rajallisen luonnonvaran yhteydessä oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymykset on pidettävä selkeästi etualalla.
PS. Luonnonvaran rajallisuudesta vielä tämä: Suomi aikoinaan oloutettiin ula-maaksi harvinaisen nopeasti ja tehokkaasti. Muut aaltoalueet ovat maailmalla edelleen käytössä. Suomessa ne mielletään joiksikin dx-alueiksi. Puheohjelmia voisi huoletta heittää keskipitkille, jos ulalla tulee ahdasta. Ei tarvitsisi valittaa, että kansa ei osta uutta boksia, koska keskipitkät aallot löytyvät auto- ja matkaradioista sekä isosta osasta virittimiä, koska keskipitkät ovat maailmalla käytössä. Miksei YLEn maakuntaradiotoimintaa siirrettäisi keskipitkille; kuuluvuusalueet natsaisivat heikompitehoisille KA-lähettimille! Paikallisesti olisi kaksi ka-kanavaa, Maakuntaradio ja valtakunnallinen Asiapuhekanava, jolta kuultaisiin Kulmasen Julkista sanaa, Nurmen luontoradiota jne.