Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 3.4.12 - 11:57
Eve kävi tekemään selvää omista russkiennakkoluuloistaan. Niitähän on monilla meistä, vaikka miten olis kokemusta jo Neuvostojen maasta jo kouluikäisenä: itäiset ristiriidat ja vastakohdat ovat omalla tavallaan lähes romanttisia - etenkin niin kauan kuin ne pidetään Siellä - mutta samalla on takaraivotietoisuus ko. sivilisaation vieraudesta... Siis kiinnostava & aiheellinen teema, aina, täällä Suomessa ainakin. Vaan jotenkin tuli vähän semmoinen fiilis kuin jokunen vuosi sitten, kun metsäpalojen savut tulivat Vennäältä: uutisiin ei ollut aihetta ennen kuin savu ylsi Helsinskiin - vaikka palojen mikropäästöt olivat haitanneet astmaatikkoja ym. hengitystiepotilaita jo viikon verran Kotkan-Imatran -suunnalla - sitten alkoi valtameedioilla itku & parku niin ettei kainalon ketunhäntää meinannut sumulta erottaa...
Tuli hieman fiilis, että jokainen poikkipuolinen sana venäläisinvaasion suhteen on pahasta, pelkkää ennakkoluuloista, paikkansapitämätöntä, liki rasisminkaltaista vihanlietsontaa.
Siis että ei osata ottaa Yksilöitä Yksilöinä? Vaan syytetään jokaista venäläistä venäläistämisestä, talvisodasta & ties mistä menneestä... Yksilö on yksi elollinen organismi ja heti kun saa tajunnan pyörittämiseksi tarpeellinen "softan", ideologisen aineksen, niin Yksilö muttuukin yhteiskuntansa jäseneksi. Illusorista ehdottaa, että minkään yhteiskunnan jäsentä ei pitäisi ajatella yhteiskuntansa jäsenenä. Luulisi sosialipsykologinkin tämän tajuavan?
Itse opin muinoin isovanhemmiltani, jotka olivat Keisarin alamaisia Vennäällä että suurruhtinaskunnassa, että isovenäläisen on yhtä vaikea karsia itsestään isovenäläistä sovinismia kuin kalan luopua suomuistaan, minkä tiesivät vallan mainiosti vähävenäläiset, polakit, baltit ym. Kejsarin alamaiset. Neuvostoaikana oli itsestään selvää, sanovat asiaa paremmin tietävät, että Suomi luettiin NL:ssa omaksi etumaaksi, "meidän valtapiiriin". Sen verran on syytä Paasikiveä osata, ettei kuvittele moisen sitkaan ajatushyytymän kadonneen Jeltsinin kaudella. Joten on syytä suhtautua lievällä epäluulolla kasvavaan venäläisvähemmistöön, joka toisissa maissa on osoittanut olevansa kyvykäs taistelemaan etujensa puolesta - tarvittaessa Kremlin suosiollisella avustuksella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi olla viha-mielinen jokaista naapuria kohtaan. Pitää vain olla olematta naivi, sinisilmäinen.
Se onkin se Paasikiven-Kekkosen realismi, mikä tässä on tulilinjalla, niinkö?
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson