YLE Radio 1

Tuolla toisella palstalla otin esiin Peter Englundin Pultava-kirjan. Radio lähetti sen perusteella tehdyn kuulokuvasarjan vuonna 1997. Toivoisin tuon erinomaisen teoksen uusintaa.

http://www.teak.fi/teak/Teak297/pultava.html

Minäkin toivon Pultava-sarjan uusintaa. Ola Tuomisen luenta oli hienoa kuultavaa.

Kun tuolla muualla roihuaa keskustelu nykypäivän suurvalta-Venäjästä niin olisi mukava kuulla uudestaan tarinat siitä, mistä kaikki alkoi.

Pultava-sarjakuulokuva oli tekijöidensä todellinen sankarityö, joka valitettavasti on tavallisen kuuntelijan näkökulmasta hautautunut arkistojen uumeniin. Saisiko sen uudelleen kuultavaksi? Ja kun kaikkien 35 osan kuuntelu perättäisinä päivinä lienee useimmille käytännöss mahdotonta, niin saisiko sen sinne ladattavien ohjelmien laariin? Tai peräti CD:llä ostettavaksi Ylen puotiin?

Tulin taas toimineeksi kuten minulla on tapana, ensin kirjoitan tuohtuneena ja sitten älyän käydä tarkistamassa faktat. Ja niin sitten kävin vilkaisemassa Ylen tallennemyynnin tarjontaa.

No Pultavaa sieltä en löytänyt mutta paljon muuta mielenkiintoista. Liian monesta kiinnostavasta nimikkeestä vaan puuttuu se sininen Y-täppä, joka kertoisi siiteä, että tallennetta myydään myös yksityiseen kotikäyttöön.

Reinikaisia, Kummelia ja tietenkin Knallia ja sateenvarjoa saa, mutta miksi ei Metsoloita, Isoisää etsimässä tai Hovimäkeä? Miksi Heikki ja Kaija on vain kirjasto- ja opetuskäyttöön? Tai "Hyvää iltaan, nimeni on Cox?"

Kankkulan kaivoa voisin ostaa, samoin Manillaköyden, Rautatien, Seitsemän veljestä, Vuoroin vieraissa, Yhdeksän miehen saappaat ja vaikkapa Sinuhen kaikki 11 kiekkoa mutta kun eivät ole ostettavissa.

Nämä nyt ovat vain poimintoja draamatarjonnasta mutta herättävät kysymyksiä. Jos ongelmana ovat tekijänoikeudet niin esittäisin vastakysymyksenä, että mitä pirun iloa tekijöillä on tehdä sellaisia ohjelmia, joita juuri kukaan ei saa katsella. Paitsi kertaalleen nostettu ja moneen kertaan juotu palkkio.

Joissakin toiveuusinnoissa pätee määre: Tätä et oikeasti halua nähdä. Aika on monesti kullannut muistot. Tästä syystä esim.Peyton Placea ei ole odotettavissa uusintakierrokselle, vaikka Maikkari onkin sen uusintaoikeudet ostanut.
Mutta Ylen arkistoissa on sellainen määrä radio- ja filmiaarteita, että niitä voitaisiin totisesti penkoa huimasti nykyistä enemmänkin. Radiopuolella Ykkönen ja YleQ jonkin verran tuota arkistojen avaamisfunktiotaan käyttävätkin, mutta enemmänkin voisivat...

Jossain vaiheessa, ehkä noin vuosi sitten, laitoin toiveuusintapyynnöt Kallion Reiskan laatimista levyohjelmista, jotka ovat tulleet tässä muutama vuosi sitten. Sain silloin vastauksen, että pyyntöni laitetaan talteen mutta että kyseinen ohjelma on nyt tauolla. Kuinka kauan sitten lienee. Saisivat tulla toiveet taas vaikka kesällä. Reiskan listat vaikuttivat mielenkiintoisilta (toinen lista oli klassista ja toinen sitten ehkä ei tai kyllä).

Esitin toiveeni Kankkulan kaivojen uusinnoista vuoden 2005 kesäkuussa Ylen suuntaan, mutta vastaus oli, ettei uusintoja ole suunnitelmissa. Pitäisköhän tästä asiasta saada kokoon jokin karvalakkilähetystö ohjelmistosuunnittelijoiden puheille, että Kaivolle taas pääsisi. Muistaakseni uusinnat pyörivät joskus 90-luvun alkupuolella, ja niitä silloin kuuntelin, mutta vielä tuolloin en omistanut mitään (kunnollista) tallenninta, joten kotiäänitteitä ei siis ole. VeHynkin kaipailemat Tallennepalvelun äänitteet kelpaisivat myös ja mielihyvin niistä maksaisin.

Kankkulan kaivojen edellisestä uusinnasta ei ole hirveän monta vuotta. Itsellänikin on pari nauhalla. Ehkä sarjan paras terävyys on vuosien mittaan tylsynyt, mene tiedä. Kyllä se ainakin -80-luvun tv-viihdettä oivaltavampi oli.
MTV3:han joutui keskeyttämään aloittamansa Soitinmenot-sarjan tiivistelmien uusinnat, koska sketsien jutut yksinkertaisesti olivat aivan sietämättömän surkeita. Vain laulut kestävät kuuntelua -mikä osoittaa, mikä oli sarjan tekijöiden tärkeysjärjestys.
Vaan eipä Speden aikanaan Montreux'ssa menestynyt "Practical English in practice":kään ollut kestänyt ajan hammasta. Kun -80-luvulla oli ratkiriemukasta läiskiä naamoihin kakkuja ja todeta suomalaisaksentilla "this is humour", vaaditaan nykyään naurun herättämiseksi muutakin.

Taisi olla vuosi 2002 tai 2003, jolloin viimeiksi Kankkuloita radiosta tuli. Noista 4:stä lähetetystä jaksosta sain talteen (cd:lle) noin 2,98 kpl, yhdestä kun jäi alusta pari minuuttia puuttumaan ja yksi meni täysin ohi. Mutta tahtoisin niitä lisää, kertovathan ne jotain omasta ajastaan. Ajankuvanahan televiissio vanhoja suomalaisia filmejäkin veivaa, miksei siis vastaavaa voisi tehdä radion puolella?

Jos noita Yle Radio1:n uusintoja alkaisi oikein toden teolla listata, niin toivoisin kuulevani ainakin seuraavaa sisältöä:

-Rovasti Tuure Vapaavuoren kouluradioesitelmiä mustasta Afrikasta (arvon lähetyssaarnaajan asenne neekereihin kuin myös suomalaisiin koululapsiin oli aidon isällinen eikä tippaakaan rasistinen -ainoastaan omanarvontuntoinen)
-Yhtä köyttä-yhdistyksen kokouksia (vuosilta 1977-90, tosin aika pahasti kiinni esitysajankohdassaan, mutta jokunen voisi olla kiinnostava kuulla näin pitkän tauon jälkeen)
-Niilo Ihamäen puhutusohjelmia, joissa ihmiset muistelevat kuka mitäkin -ja mitenkin...

moxun kaipailemia Tuure Vapaavuoren ohjelmia tuli kuunneltua viimeiksi silloin, kun toimittajat West ja Wilska Radio Suomessa Valoa ikkunassa -ohjelmaansa pitivät. Esittivät muistaakseni Nauhavakassaan jonkin sellaisen nauhan kuin Musta mies parantajana. Myös legendaarisen Radio tekee murron ja pari Alexis af Enehjelmin haastattelua muistan tuosta ohjelmasta.
Harmi, viimeisin radiouudistus taisi pyyhkäistä niin Tainan, Katriinan kuin arkistoäänitteetkin yleisradioyleisön ulottuvilta. (Tai tuleehan kerran viikossa Arkisto, jossa, jos tuuri käy, voinee Tuurea kuulla...)

Juuri Tainan ja Katriinan ohjelman perusteella Tuure minunkin tuttavuuteeni päätyi. Erityisen hyvin mieleen jäi hänen raporttinsa "Onko Afrikassa kaupunkeja", jossa esim.Ugandan pääkaupungin Kampalan tärkein ominaisuus oli se, että siellä oli hotelli, jossa oli kylpyamme. Summa summarum: Kun Kampalaan menee, siellä täytyy mennä kylpyyn...

Westin ja Wilskan ohjelma toi tuttavuuteeni myös Ameriikanmatkaaja Emil "Emppu" Porkolan, jonka ensimmäinen muistelus "Sitten me vasta jänkkiä oltihin" kuultiinkin pari vuotta sitten Yle Radio1:n toiveuusintasarjassa -allekirjoittaneen toivomana...

Tuure Vapaavuoren ystäville iloinen linkki:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2 ... =97&a=4546

Luullakseni tämä on muidenkin kuin minun toivelistalla: Talvipäivä Kankkulan kaivolla.
Hyvä siis, että toiveita toteutellaan.

Radiosta en niinkään tiedä, mutta OIKEIN UUSINTOJEN kierrätystäkö tässä havitellaa televisioon Kun katsoo ohjelma opasta, niin eihän siellä tule muuta kuin UUSINTOJA
Maailmalla on niin paljon luonto-ohjelmia, elokuvia,faktaa,historiaa pilvin pimein.