YLE Radio 1

Onnellista Kalevalanpäivän iltaa!
Kansalliseepoksemme kuuluu kyllä jokaisen suomalaisen tuntea, eikä tämä ole mikään persuille rajattu mielipide. Kuinkahan moni heistä edes jaksaa erottaa Väinämöistä Ilmarisesta tai Lemminkäistä Ior Bockin temppelistä..?

moxu kirjoitti:Onnellista Kalevalanpäivän iltaa!

Kiitos sitä samaa! Selvisi samalla, että miksi liputettiin. Minulla tuppaa, hajamielisenä, menemään nuo kissanristiäiset sekaisin.

moxu kirjoitti:Kansalliseepoksemme kuuluu kyllä jokaisen suomalaisen tuntea, eikä tämä ole mikään persuille rajattu mielipide. Kuinkahan moni heistä edes jaksaa erottaa Väinämöistä Ilmarisesta tai Lemminkäistä Ior Bockin temppelistä..? :roll:

Tuossa se tuli lausutuksi, että miksi ei tunneta. Sinä käytit käskymuotoa, enkä usko, että monikaan tottelee.
Omalta osaltani myönnän tuntevani Kalevalan törkeän huonosti. No, Väinämöinen nyt on se, savolaismallisen veneen perässä, Ainoa (makea lyyli) tavoitteleva vanha viriili äijä. Ilmarinen taisi olla seppä ja Lemminkäinen taivaanrannan maalari, laulettiin suohon silkäläisissä bileissä. Lemminkäinen se taisi seilata Tuonelan virtaa pitkin ja poikin kun äiskä kävi hakemassa takaisin (Edelfelt tjs.) Äidit on semmosia.
Niin juu, muistanhan mää senkin, että naisista niilä kränää oli, meinaan Väinämöisellä, joka oli muuten melkoinen pukki, ja Lemminkäisellä. Joo, ja kun mää oikein nuukaan muistelen niin kyll mää muistan senkin kun Pohjan akka yritti ryöstää meitin perustuslain, mutta sitä en, että mitä se sillä olisi tehnyt. Huonohan se oli, eikä sen puolesta olis kannattanu sotia.
Muistan mää Kalavalasta paljon muutakin mutko olen hajamielinen ni nyy just en muista mittää muuta.
Hyvää yötä!

Eikös ole olemassa sellainenkin kuuluisa taulu, jossa Pohjolan akka kotkan muodossa riistää sitä perustuslakia Suomen neidon sylistä?

VeHy kirjoitti:Eikös ole olemassa sellainenkin kuuluisa taulu, jossa Pohjolan akka kotkan muodossa riistää sitä perustuslakia Suomen neidon sylistä?

On, mutta se taitaa paremminkin liittyä sortovuosiin kuin Kalevalaan. Riistäjäkin taitaa olla venäjä l. kaksipäinen kotka. Kalevalassahan Pohjan akka oli myös jonkunlainen kotka jonka siipien suojasta pohjalaiset hyökkäilivät meitin kimppuun.
ps. en löytänyt siitä maalauksesta kuvaa. Tässä jotain

Ainon taru

Kurillani kirjoitin, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Hyvin tiesin, että maalaus on Eetu Iston Hyökkäys vuodelta 1899 eli Nikolai II:n antaman helmikuun manifestin vuonna. Vaikuttava teos joka tapauksessa ja sen symboliikkaa kyllä voi ihan oikeasti lainailla myös muuallekin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Isto

VeHy kirjoitti:Kurillani kirjoitin, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Hyvin tiesin, että maalaus on Eetu Iston Hyökkäys vuodelta 1899 eli Nikolai II:n antaman helmikuun manifestin vuonna. Vaikuttava teos joka tapauksessa ja sen symboliikkaa kyllä voi ihan oikeasti lainailla myös muuallekin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Isto

Eikös aiheena ole kirjallisuus eikä maalaustaide? siinä meillä historian tuntija. minulta nuo lukuhommat eivät suju eivätkä maistu. musiikki on one and only. schopenhauer on ollut pikkeus. ja muksuna sotaromaanit , joiden kuvakielen värikkyys sai kirjat elämään päässä. lukeminen sinällään on jo pitkäpiimäistä ja rasittavaa katseen siirtelyä riviltä riville. lukuprosessi ja sen tuottama elämys on paljon musiikkillista nautintoa ja kokemuskenttää hidastempoisempi tapa samastua hengentuotteisiin. musiikki muodostaa oman abstraktin tasonsa ja maailmansa jolle kaikki ulkomusiikilliset maailman ilmiöt ovat vieraita ja siksi sen on myös henkisempää ja jalompaa ja väkevämmin tunteisiin vaikuttavaa. sanat törmäävät kiusallisesti omiin rajoihinsa. siitä mistä ei voi puhua on vaiettava. musiikki ei perustu mihinkään aiheelle vieraseen käsitteistöön vaan sävelvärien ja yläsävelsarjojen vuoksi lähes loppumattomaan rikkauksiin ulottuvaan määrään säveliä joiden muotoutuminen on äärimmäisen eriytynyttä ja tarkkaa. kun taas kirjallisuus ja kuvataide ammentavat mielteen maailmasta objektiivista maailmaa kopioiden. miksi se pitäisi mieltää abstraktien käsittein loihdittuna uudelleen minkä jo aivojemme kuvina apriori tiedoitussa paikassa tiedoitsemme?

Olen alkanut uskoa, että musiikki on taiteista lihallisinta, elävän olennon halujen ja himojen näyttämöä. Tosin pelkiksi ääniksi sublimoituna.

Henkisyyttä musiikissa ei voi olla paljoakaan, koska henkisyys on itsetietoisuuden sfääriä. Musiikki on sitä harvoin, universaalia ei koskaan.

Vilkaisin IS:n listaa, josta tämä ketju on saanut alkunsa. Ei se hullumpi ole (sikäli olen suorastaan yllättynyt). Etenkään jos lähdetään siitä, että vain kaunokirjallisuus on tämmöisten lukulistojen keskeisintä ainesta. Mutta se on ilmeisen vinoutunut, koska lähtökohta on BBC:n lista. Se näkyy lopputuloksessa.

Hieman epäilen kaikkia käskymuotoisia taiteen listauksia. Johtuu ehkä kouluajoista, jolloin tietyt pakkopullat herättivät närää. Tärkeintä on, että lukija saa jotain ajattelemista, iloa, nautintoa ja/tai tietoa lukemastaan. Oli se sitten vaikka Helsingin Sanomat tai Kuvalehti.

Musiikki on aina tavallaan abstraktia paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä. siinä on niiden puhdas aineeton muoto kuin henkimaailma ilman materiaa, inhimmilisine tunteineen ja intohimoineen nauttiessamme erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja kokiessamme katharsiksen.tahdon liikutusta itseään ei saa kiihdyttää vaan älyn mukaisia puhtaan mielteen alueelle haijastuneita tahdonlikkeiden vastineita tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana. musiiki ei esitä ideoita tahdon objektivoituneisuusasteita vaan välittömästi itse tahtoa. se trietenkin hieman riippuu musiikin laadusta. sibelius ei näet aivan kykee siihen mihin valtaosa muusta suomalaisesta säveltaiteesta. mutta siksi seon populistien suosiossa.