YLE Radio 1

Olen perehtynyt ja opiskellutkin musiikinhistorioita. Minua vain aina uudelleen ärsyttää tuo sinun jauhaminen Sibban "kyvyttömyydestä" säveltäjänä- minua ÄRSYTTÄÄ se, sori vaan. Olenkohan minä muka vähemmän "älykkö" kuin sinä siksi että pidän Sibeliuksesta ja arvostan häntä...

punoja kirjoitti:Olen perehtynyt ja opiskellutkin musiikinhistorioita. Minua vain aina uudelleen ärsyttää tuo sinun jauhaminen Sibban "kyvyttömyydestä" säveltäjänä- minua ÄRSYTTÄÄ se, sori vaan. Olenkohan minä muka vähemmän "älykkö" kuin sinä siksi että pidän Sibeliuksesta ja arvostan häntä...

liian ykspuollista punojaseni.musiikinhistoria ei ole yhden säveltäjän näytös eikä show ei mozartin eikä beethovenin. rantyas ja ikonmen nyut vain ovat suverrenisti suurempia neroja kuin sibeliuys ei mahda mitään. saikkola ja tuulklkanen voittavat sibeliuksen mewnnen tullen. jeesw. sibe saa haukottelemaan hohoijaa kun nukutta niin löysää vertelää sentimentaalista jousikudosta ja triviaalia melodiikkaa jaq mosaikkia todella patavanhoillista puppua. olisi aikas jo modernisoituas. brahms palagioi beethovenia serenasdissa a-duuri sitten hän romantisoi häntä'. jos klassinen olisi näin puuduttavaa muisiikkia enpä siitä pasljon ikrjoittelisi.

musiikki kun ei ole paikkaan sidottu taidemuoto niin sitä voidaanb valitettavastri esittää ja kuunnella samanaikaisesti ympäri maapalloa ja se juuri on omiaan vähentämkään suomalaisenkin taiteen kysyntää ja tilausta koskla maalaustaiteessa on vain yksi originaali ja se voi esiintyä vain tietyssä paikassa tietyllä hetkellä ja niin maalaustaiteehn tuotteille on paljon suurempi kysyntä kotimaisillakin markkinoilla kuin musiikissa josta vain äärimmäisen pientä osaa koko säveltaiteen historian musiikkikirjastosta soi konserteissa ja loput ullakolla. siksi tämä mättää niin perhanasti. vain kiakikei helppotasjuisimmat lellikkisäveltäjät pehmoiluineen ja kansanpyllynnyolentoineen saavat kuuluuvuutta. eihän lastenlaulkutkaan tai hölmöt poppijytkekipaleet voi olla suuremnpaa taiodetta kuin rannan tuntematon maa pianolle ja orkesterile mutta se on intellektuellien musiikkia ei vajaaälyisen rahvaan. joölle kelpaa mikä renkutus vain.

Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

punoja kirjoitti:Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

valitettavasti tämä johtuu siitä että' hänen nimensä on suurempi kuin itsev miehen musiikki ja sijksin se myy niin huyvin ettäm sitä kannattaa levyttää ja tehdä sillä bisnestä, vaikka paljon parempiakin sävektäjiä ja teoksia suomesta löytyy kosolti. se että jonku bach on saanut statusleioman perseesen joka kertoo kaikille että tämä on kova jätkä ja hänen musiiikkiaan k,annattaa kuunnella ja esittää vähät
suomalaisesta kansallisesta musiikkiperinnöstä välittä'en, ja siksi bachin musiiikkkiaki levytetään ja laetaan netissä kun ajatellaan ettei parempaakaan voi olla eikä nii noudoin muista säveltäjistä ole haastajaksi ja niin bach tavallaan riittää kun ei tarvita muuta kun sitä saa niin helposti ja kuulee joka paikassa kun se ei ole maalaustaiteen tavoin yhteen paikkaan kerraklla sidottu vaikka aika on raujallinen jodda musiikki tapahtuu jas konsertit eivät veny loputtomiin.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

valitettavasti tämä johtuu siitä että' hänen nimensä on suurempi kuin itsev miehen musiikki ja sijksin se myy niin huyvin ettäm sitä kannattaa levyttää ja tehdä sillä bisnestä

Siis mikä johtuu mistä? Sekö että minä olen vaikutettu Sibeliuksen musiikista on siis musiikkibisneksen ansiota (tai syytä) - olkoon sitten, mutta olen minä matkan varrella kuunnellut lukemattomia säveltäjiä ja lukemattomia teoksia. Ja niin se vain on että jotkut sieltä nousevat esille ja joihinkin aina uudelleen palaa, ei kaikkiin. Jotkut hyvätkään teokset eivät kiinnosta pätkääkään, ei vain jaksa eikä viitsi kuunnella.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

valitettavasti tämä johtuu siitä että' hänen nimensä on suurempi kuin itsev miehen musiikki ja sijksin se myy niin huyvin ettäm sitä kannattaa levyttää ja tehdä sillä bisnestä

Siis mikä johtuu mistä? Sekö että minä olen vaikutettu Sibeliuksen musiikista on siis musiikkibisneksen ansiota (tai syytä) - olkoon sitten, mutta olen minä matkan varrella kuunnellut lukemattomia säveltäjiä ja lukemattomia teoksia. Ja niin se vain on että jotkut sieltä nousevat esille ja joihinkin aina uudelleen palaa, ei kaikkiin. Jotkut hyvätkään teokset eivät kiinnosta pätkääkään, ei vain jaksa eikä viitsi kuunnella.

oletko sitten todellakin kuullut kaikkien suomalaisten orkesterisäveltäjien musiikkia runsaasti joita nykyään ei soiteta juuri missäöän ainakaan helsingissä. konserttipianisti somero harmitteli levyllään juuri sitä että breitkopf ja härtelin julkaisemia fougstedtin sinfonoitakaan ei kuule nykyään lainkaan.

hyvin arvattu juuri näin on, asian laita, se ettei mitään muuta suomalaista musiikkia ole vuosikymmenten kuluessa saanut radiosta kuullakseen yhtä suhteettoman paljon kuin sibeä on tämän manipuloinnin tulosta että todella luulet pitäväsi hänen musiikistaan subjektiivisen mielihyvän tuntemusten vuoksi jotka sen esitystilaisuuksien paljous on menestyksekkäästi mieleesi sellaisena suggeroinut historiallisen kuuluisuuden ohella koska mitään todellisia vertauilukohtia ei ole sinulle annettu tai siben konservatiivisuus tunkkaisena konsensussinfonikkona viehättää porvarillista ja hieman vanhahtavaa makuasi ja töin tuskin saanut sinut hivenen jopa nauttimaan muuten niin särmättömästä ja veltosta orkesterisatsista.

mutta mitäö tähän sibeliuksen autenttisuuteen tai aitouskysymykseen säveltäöjänä tulee hän ei oplut suinkaan yhtään sen itsenäisempi ja vaikutuksille alttiintomampi kuin kukaan muukaan taiteilija vaan mm. 7. sinfonialla ja deliuksen a mass of lifella on selviä yhtymäkohtia joka osoittaa siben saaneen inspiraation tästä vwerrattomsti hienommasta teoksesta ja mitternacht osasta. samoin mm. glasunovin vaikutus näkyy siellä täällä finlandiassa tai 2. sinfoniassa.

minun kohdallani juuri on käynyt niin ettei siben hyvijksi teoksiksi mainitut kappaleet kiinnosta enää hänen sinfonioistaankin kun puutuu uusklassismille mm. englundille ominaista menevyyttä, rytmistä työntövoimaa energisyyttä ja pulsatiivisuutta ja tasnssillisuutta jotya löytyy miltei kaikkien muiden yhden sinfonian säveltäjienkin teoksista. npeita marssirytmejä, ja esim. saikkolan suosimia todella nopeita osia sinhoniatuotanossaan la campalesta lähtien.musikissa tärkeinmtä on sisin tunne jonka se herättää vaikka muutoin se ei kuulijaa ulkoisilta piirteiltään viehättäiskään.

sibe saa nukahtamaan ja tympääntymään yksitoikkoisuudellaan.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

valitettavasti tämä johtuu siitä että' hänen nimensä on suurempi kuin itsev miehen musiikki ja sijksin se myy niin huyvin ettäm sitä kannattaa levyttää ja tehdä sillä bisnestä

Siis mikä johtuu mistä? Sekö että minä olen vaikutettu Sibeliuksen musiikista on siis musiikkibisneksen ansiota (tai syytä) - olkoon sitten, mutta olen minä matkan varrella kuunnellut lukemattomia säveltäjiä ja lukemattomia teoksia. Ja niin se vain on että jotkut sieltä nousevat esille ja joihinkin aina uudelleen palaa, ei kaikkiin. Jotkut hyvätkään teokset eivät kiinnosta pätkääkään, ei vain jaksa eikä viitsi kuunnella.

oletko sitten todellakin kuullut kaikkien suomalaisten orkesterisäveltäjien musiikkia runsaasti joita nykyään ei soiteta juuri missäöän ainakaan helsingissä. konserttipianisti somero harmitteli levyllään juuri sitä että breitkopf ja härtelin julkaisemia fougstedtin sinfonoitakaan ei kuule nykyään lainkaan.

vertauilukohtia ei ole sinulle annettu tai siben konservatiivisuus tunkkaisena konsensussinfonikkona viehättää porvarillista ja hieman vanhahtavaa makuasi ja töin tuskin saanut sinut hivenen jopa nauttimaan muuten niin särmättömästä ja veltosta orkesterisatsista.

glasunovin vaikutus näkyy siellä täällä finlandiassa tai 2. sinfoniassa.

musikissa tärkeinmtä on sisin tunne jonka se herättää vaikka muutoin se ei kuulijaa ulkoisilta piirteiltään viehättäiskään.

En tietenkään ole kuullut KAIKKIEN säveltäjien musiikkia, sanoin vain että olen kuullut lukemattomien säveltäjien lukemattomia teoksia. Ja pyydän: älä aliarvioi musiikkimakuani ja minun kokemuksiani (ja tietoani), omat korvani kertovat kyllä minulle, mikä MINUA kiinnostaa ja koskettaa. En minä sinulle valehtele, että pidän Sibeliuksesta. Olen tavannut J. Someron useita kertoja ja arvostan hänen arkistotuntemustaan ja perehtyneisyyttään unohdettua musiikkia kohtaan, olenpa niitä levyjäkin kuunnellut. No eihän siellä kaikki mestariteoksia tietenkään ole, mutta ihan kelpo musiikkia, taidokkaasti tehtyä enin osa. Mikä ihmeen "Glasunovin vaikutus" siellä Sibban musiikissa kuuluu, liekö paljon yleensäkään hänen musiikkiaan kuullut. Saman ikäisiä olivat, liekö muuta yhteistä... Kyllä, musiikissa sisin tunne on se tärkein pointti, siitä juuri on kysymys. Jos hieman vielä pelkistäisi, sanoisin että ei ole tärkeää se, millainen (siis kuinka hyvä) säveltäjä esim. Sibelius oli, vaan se, mitä ja miten hänen musiikkinsa vaikuttaa minussa emotionaalisesti vai vaikuttaako mitään. Ja voin myöntää ihan rehellisesti, että Madetoja vaikuttaa minussa mahdollisesti vielä enemmän kuin Sibelius, jokin siinä hänen pohjalaisessa karuudessa, autiudessa ja alakulossa vaikuttaa syvästi - onko siinä sitten syynä minussakin virtaava pohjalainen veri, ehkäpä juuri se. Olen koko aikuisikäni suorastaan rakastanut Madetojan musiikkia.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Tuossa on paljon totta. Minä en ole koskaan väittänyt, että musiikinhistoria olisi yhden tai muutaman säveltäjän historiaa. Totta ihmeessä minä tiedän, että kautta aikojen lukemattomat hyvät säveltäjät ovat jääneet unholaan ja niin tulee käymään tämänkin päivän tekijöiden kohdalla. Ei varmaan minkäänlaisella musiikkipolitiikallakaan päästä ihan optimitulokseen, jotkut unohtuvat aina. Mutta tuo sinun asenne ärsyttää minua, ei voi mitään. Minä olen lukenut varmaan niitä samoja opuksia Suomen musiikin historiasta kuin sinäkin ja vilpittömästi ihailin kaikkia niitä musiikintekijöitä - ja ihailen edelleen kaikkia taitavia ammattilaisia. Ja olen ihmetellyt sitä, miksi Sibeliuksen sinfonioita aina vain uudelleen levytetään jopa samojen orkestereiden toimesta. Mutta minua Sibban musiikki (ja monen muunkin) on aina puhutellut ja koskettanut, se vain on fakta. Jo koulupoikana esim. seitsemäs sinfonia tai vaikkapa Rakastava-sarja saivat minut täysin valtoihinsa. Onko se sinun mielestäsi siis jotenkin väärin tai kyseenalaista...

valitettavasti tämä johtuu siitä että' hänen nimensä on suurempi kuin itsev miehen musiikki ja sijksin se myy niin huyvin ettäm sitä kannattaa levyttää ja tehdä sillä bisnestä

Siis mikä johtuu mistä? Sekö että minä olen vaikutettu Sibeliuksen musiikista on siis musiikkibisneksen ansiota (tai syytä) - olkoon sitten, mutta olen minä matkan varrella kuunnellut lukemattomia säveltäjiä ja lukemattomia teoksia. Ja niin se vain on että jotkut sieltä nousevat esille ja joihinkin aina uudelleen pala

En tietenkään ole kuullut KAIKKIEN säveltäjien musiikkia, sanoin vain että olen kuullut lukemattomien säveltäjien lukemattomia teoksia. Ja pyydän: älä aliarvioi musiikkimakuani ja minun kokemuksiani (ja tietoani), omat korvani kertovat kyllä minulle, mikä MINUA kiinnostaa ja koskettaa. En minä sinulle valehtele, että pidän Sibeliuksest tavannut J. Someron useita kertoja ja arvostan hänen arkistotuntemustaan ja perehtyneisyyttään unohdettua musiikkia kohtaan, olenpa niitä levyjäkin kuunnellut. No eihän siellä kaikki mestariteoksia tietenkään ole, mutta ihan kelpo musiikkia, taidokkaasti tehtyä enin osa. Mikä ihmeen "Glasunovin vaikutus" siellä Sibban musiikissa kuuluu, liekö paljon yleensäkään hänen musiikkiaan kuullut. Saman ikäisiä olivat, liekö muuta yhteistä... Kyllä, musiikissa sisin tunne on se tärkein pointti, siitä juuri on kysymys. Jos hieman vielä pelkistäisi, sanoisin että ei ole tärkeää se, millainen (siis kuinka hyvä) säveltäjä esim. Sibelius oli, vaan se, mitä ja miten hänen musiikkinsa vaikuttaa minussa emotionaalisesti vai vaikuttaako mitään. Ja voin myöntää ihan rehellisesti, että Madetoja vaikuttaa minussa mahdollisesti vielä enemmän kuin Sibelius, jokin siinä hänen pohjalaisessa karuudessa, autiudessa ja alakulossa vaikuttaa syvästi - onko siinä sitten syynä minussakin virtaava pohjalainen veri, ehkäpä juuri se. Olen koko aikuisikäni suorastaan rakastanut Madetojan musiikkia.

juuri siksi että et ole kuullut kaikkien säveltäjien musiikkia suomestakaan et voi tarkalleen muodostaa täydellistä käsitystä näiden säveltäjien tuotannon laadukkuudesta ja siitä keiden säveltäjien teokset vetoaisivat voimakkaimmin tunteisiisi, sillä mikäli kaikkia suomalaissinfonikoita olisi radiossakin tänäkin päivänä esitetty tasa-puolisesti epäilen vahvasti että tokkopa näin lakonista muotokieltä ja syntaksia sinfonioissaan viljelevästä sibestä olisi koskaan suurta suosikkia sinulle kehkeytynytkään vaan hänen asemamnsa olisi todennäköisesti valloittanut joku muu taitava ja taiteellisesti visionäärinen säveltäjä joka ei askartele vaatimattomilla mosaiikinpalasilla vaan rakentaa pitkälinjaisia intohimoisen hehkuvasti laulavia melodialinjoja joita jokaikinen niistä säveltäjistä joihin olen juuri ja juuri päässyt tutustumaan levytysten myötä taitavat populaarisibeä taitehikkaammin ja emotonaalista voimaa uhkuvammin.

ja sen lisäksi he omaavat useimmiten vielä modernimman ja edistyksellisemmän musiikillisen kieliopin joka ei niin sanoakseni tuoksahda homeelle .sibeliuksen musiikissa, tematiikassa ja muodossa ei vastaväitteistä huolimatta kuitenkaan aina tapaa sellaista orgaanisen kasvuprosessin tuntua joka levittäytyisi ja kehittyisi kuin puun oksisto levittäen haaransa laajalle alueelle kuten merkittävillä säveltäjillä yleensä jostra tuukkasen sinfoniat eräs esim. saikkolan ohella melartiniakaan unohtamatta fordell, karjalainen, ja fugaalisemmat leiviskä ja pesonen jopa ikonen joka laventaa sekvensiaalisin keinoin teemojensa kehittrelyä ja käyttää myös kokosävelisiä aineksia viimeisessään josta musiikillisen motiivityöskentelyn loputon rikkaus kumpuaa, vaan sibeen pätee valitettavasti usein viihteen yksitasoinen kaava joka perustuu alituiseen lyhyiden aiheiden toistoon josta sitä on aiheellisesti maneereina moitittukin alan rich jne.

Aivan järjettömän turhaa spekulointia taas, kuten odottaa saattaa. Kaikkeahan voidaan pohtia juuri tuolla samalla tavalla - millainen tämä maailma olisi jos olisi jätetty tekemättä sitä tai olisi tehty tuota. Vaikkapa että millainen olisi musiikinhistoria jos Bachia ei olisi "löydetty" uudelleen tai jos Mozartia ei olisi syntynyt ollenkaan - tai että jos ne Leiviskän sinfoniat olisi "löydetty". Olisiko maailma parempi paikka elää... Olen vain hirveän kova realisti (tietysti vähän skeptinenkin) kun sanon, että tähän meidän on tyytyminen, hyvää musiikkia on saatavissa todella paljon varsinkin nykyään, verrataanpa vain vaikkapa aikaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Ja sanon saman kuin moesti ennemmin: älä kuuntele Sibeliuksen musiikkia, se kun tuntuu aiheuttavan sinulle kovasti ongelmia, jopa traumoja. Ei sitä ole pakko kuunnella. Mutta minä kuuntelen. Ja säveltäjä, joka "askartelee mosaiikinpalasilla", voi olla todella hyvä säveltäjä (samoin työskentelevät monet kuvataiteilijatkin, ja kirjailijat). Ei pitkän linjan vääntäminen tee hänestä valttämättä yhtään parempaa.

punoja kirjoitti:Aivan järjettömän turhaa spekulointia taas, kuten odottaa saattaa. Kaikkeahan voidaan pohtia juuri tuolla samalla tavalla - millainen tämä maailma olisi jos olisi jätetty tekemättä sitä tai olisi tehty tuota. Vaikkapa että millainen olisi musiikinhistoria jos Bachia ei olisi "löydetty" uudelleen tai jos Mozartia ei olisi syntynyt ollenkaan - tai että jos ne Leiviskän sinfoniat olisi "löydetty". Olisiko maailma parempi paikka elää... Olen vain hirveän kova realisti (tietysti vähän skeptinenkin) kun sanon, että tähän meidän on tyytyminen, hyvää musiikkia on saatavissa todella paljon varsinkin nykyään, verrataanpa vain vaikkapa aikaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Ja sanon saman kuin moesti ennemmin: älä kuuntele Sibeliuksen musiikkia, se kun tuntuu aiheuttavan sinulle kovasti ongelmia, jopa traumoja. Ei sitä ole pakko kuunnella. Mutta minä kuuntelen. Ja säveltäjä, joka "askartelee mosaiikinpalasilla", voi olla todella hyvä säveltäjä (samoin työskentelevät monet kuvataiteilijatkin, ja kirjailijat). Ei pitkän linjan vääntäminen tee hänestä valttämättä yhtään parempaa.

Helvi Leiviskä on vain eräs monista jäklkimadetojalaisista postromantikoista ja hänen tyyliltään ja kudokseltaan 2. tai 3. sinfoniasta alkaen yhä polyfonisemmat sinfoniansa kuuluivat ohjelmistoon pitkään kunnes ne monien muiden aikalaissuuruuksien ohella joutuivat modernismin kiihkeinä vuosina repertoaarista ulos bannatuksi joten ei leiviskää tarvitse eikä tarvinnut sikäli vielä kenenkään löytää jotta se kokisi renessanssin bachin tavoin semminkin kun hänen tuotantonsa tiimoilla pyörii jokin levytysprojektikin ja ehdottomasti nautin enemmän melartinista, tuukkasesta, leiviskästä, karjalaisesta, pesosesta, fougstedtista, linnalasta, rannasta, härkösestä, meriläisestä, fordellista, ikosesta, krohnista, törnestä, törnuddista, koethenista, furuhjelmista, saikkolasta, marttisesta, kokkosesta, lingosta, andersenista, nisosesta, liukosta, ja heidän sinfonioistaan kuin mozartista saati bechista tai jopa niin imelästä ja kesystä säveltäjästä kuin sibeliuksesta jota ei tulisi mieleenkään kuunnella kuin jonkinlaisena kuriositeettina joka ei synnytä edellisten veroisia intohimoja ja tunne-elämyksiä älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihoittamalla tahtomisesta suhteineen vapaalle mielteen alueelle heijastuneina.. voude ku mä oon kova filosofi kato ny meklasrit ja pörssigurut ja pankkiirit ku te muutenki nuuskitte paranoidisia halujanne tyydyttääksenne privatepostia jatkuvasti tietoliikenneurkintaa harjoittaen. tunnustakaa tekonne.taloutta pyöritetään teidän rikollisella rahallanne.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Aivan järjettömän turhaa spekulointia taas, kuten odottaa saattaa. Kaikkeahan voidaan pohtia juuri tuolla samalla tavalla - millainen tämä maailma olisi jos olisi jätetty tekemättä sitä tai olisi tehty tuota. Vaikkapa että millainen olisi musiikinhistoria jos Bachia ei olisi "löydetty" uudelleen tai jos Mozartia ei olisi syntynyt ollenkaan - tai että jos ne Leiviskän sinfoniat olisi "löydetty". Olisiko maailma parempi paikka elää... Olen vain hirveän kova realisti (tietysti vähän skeptinenkin) kun sanon, että tähän meidän on tyytyminen, hyvää musiikkia on saatavissa todella paljon varsinkin nykyään, verrataanpa vain vaikkapa aikaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Ja sanon saman kuin moesti ennemmin: älä kuuntele Sibeliuksen musiikkia, se kun tuntuu aiheuttavan sinulle kovasti ongelmia, jopa traumoja. Ei sitä ole pakko kuunnella. Mutta minä kuuntelen. Ja säveltäjä, joka "askartelee mosaiikinpalasilla", voi olla todella hyvä säveltäjä (samoin työskentelevät monet kuvataiteilijatkin, ja kirjailijat). Ei pitkän linjan vääntäminen tee hänestä valttämättä yhtään parempaa.

ehdottomasti nautin enemmän melartinista, tuukkasesta, leiviskästä, karjalaisesta, pesosesta, fougstedtista, linnalasta, rannasta, härkösestä, meriläisestä, fordellista, ikosesta, krohnista, törnestä, törnuddista, koethenista, furuhjelmista, saikkolasta, marttisesta, kokkosesta, lingosta, andersenista, nisosesta, liukosta, ja heidän sinfonioistaan kuin mozartista saati bechista tai jopa niin imelästä ja kesystä säveltäjästä kuin sibeliuksesta.

Oletko ihan tosissasi että olet kuullut näitä kaikkia, nimen omaan heidän sinfonioitaan? Vaikea uskoa - taitaa mennä huumorin puolelle koko juttu, sitä olen jo pitkään epäillyt.

humalainen kirjoitti:... ehdottomasti nautin enemmän melartinista, tuukkasesta, leiviskästä, karjalaisesta, pesosesta, fougstedtista, linnalasta, rannasta, härkösestä, meriläisestä, fordellista, ikosesta, krohnista, törnestä, törnuddista, koethenista, furuhjelmista, saikkolasta, marttisesta, kokkosesta, lingosta, andersenista, nisosesta, liukosta, ja heidän sinfonioistaan ...

Mitä mieltä olet Saastamoisen kolmesta sinfoniasta? Ensimmäinen on selvästi nuoruuden alkuvaiheen työ, esikuvat liian selvästi esillä ja viimeinen eli kolmas on ikään kuin kiireessä kokoon kursittu, elämän kalkkiviivoilla sävelletty ja haluttu ainakin valmiin näköiseksi ennen kuin tuoni korjaa. Mutta keskimmäinen on varsin kypsä teos, joka kestää useammankin kuuntelukerran?

Entä Kiikon Sellokonsertto, mitä pidät siitä? Kypsän taiteilijan kypsä teos, joka käyttää monipuolisesti sellon ilmaisuvoiman hyväkseen, laulunomainen, muistuttaa sanattomia vokaaliteoksia.

Tiedätkä onko näitä teoksia koskaan levytetty?

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:Aivan järjettömän turhaa spekulointia taas, kuten odottaa saattaa. Kaikkeahan voidaan pohtia juuri tuolla samalla tavalla - millainen tämä maailma olisi jos olisi jätetty tekemättä sitä tai olisi tehty tuota. Vaikkapa että millainen olisi musiikinhistoria jos Bachia ei olisi "löydetty" uudelleen tai jos Mozartia ei olisi syntynyt ollenkaan - tai että jos ne Leiviskän sinfoniat olisi "löydetty". Olisiko maailma parempi paikka elää... Olen vain hirveän kova realisti (tietysti vähän skeptinenkin) kun sanon, että tähän meidän on tyytyminen, hyvää musiikkia on saatavissa todella paljon varsinkin nykyään, verrataanpa vain vaikkapa aikaan muutamia vuosikymmeniä sitten. Ja sanon saman kuin moesti ennemmin: älä kuuntele Sibeliuksen musiikkia, se kun tuntuu aiheuttavan sinulle kovasti ongelmia, jopa traumoja. Ei sitä ole pakko kuunnella. Mutta minä kuuntelen. Ja säveltäjä, joka "askartelee mosaiikinpalasilla", voi olla todella hyvä säveltäjä (samoin työskentelevät monet kuvataiteilijatkin, ja kirjailijat). Ei pitkän linjan vääntäminen tee hänestä valttämättä yhtään parempaa.

ehdottomasti nautin enemmän melartinista, tuukkasesta, leiviskästä, karjalaisesta, pesosesta, fougstedtista, linnalasta, rannasta, härkösestä, meriläisestä, fordellista, ikosesta, krohnista, törnestä, törnuddista, koethenista, furuhjelmista, saikkolasta, marttisesta, kokkosesta, lingosta, andersenista, nisosesta, liukosta, ja heidän sinfonioistaan kuin mozartista saati bechista tai jopa niin imelästä ja kesystä säveltäjästä kuin sibeliuksesta.

Oletko ihan tosissasi että olet kuullut näitä kaikkia, nimen omaan heidän sinfonioitaan? Vaikea uskoa - taitaa mennä huumorin puolelle koko juttu, sitä olen jo pitkään epäillyt.

olenko väittänyt kuulleeni kun tässä kaupallista roskaviihdettä suosivassa mätäpaisemaailmassa vaion harva älykkö kuten minä yleensä harrastaa korkeataioteota ja muut harrastavat jotain teinipoppia ja lasten musiikkia rappia ja muuta diskojumoutusta eikä sitä kannata tuottaa kun se ei myy? mutta suuri taiyteiluija on aina laadun tae, ja mitä laajamuotoisempi teos sitä enemmän luovaa energiaa ja hengen ja ä'lyn voimien sekä musikillisen mielikuvituksen keskitystä sen säveltäminen vaatii ja edeyyttää ja siksi se on inspiroiva tehtävä useimmille säveltaiteilijoille kuin pienimuotoisten kappasleiden kirjoittaminen joilla ei pysty ilmaismaan yhtä syvällisiä ja suuria tunteita ja intohimoja kuin suurelle orkesterille kirjoitetussa sinfonisessa teoksessa jota monet lyyrikotki pitävät päätreoksenaan liedeihin ja pianoteoksiin verrattuna klassinen orkesterimuisiikki kun tarjoaa lähes rajattomat mnahdollisuudet luovan musiikillisen mielikuvituksen lentoon. mitä primitiivisempää musiikkia toisaalta ihminen kuuntelee sitä raaempi hän on.musiikki siitähän tässä juuri toitotetaan että vituttaa kun vain sekundaarista traditioon juurtunutta musiikkia esitetään ja ja miksi pitäisi nimenomaan kuulla suurten säveltäjien suinfonioita todetakseen niiden olevan merkittäviä teoksia jos muu tuotanto on laadukasta koska laajamuotoisissa teoksissa sä'veltäjät yleensä antavat parastaan.

professori salmenhaara mm. on kirjoissaan analysonnut näiden teosten musiikillista rakennetta ja antanut oman uskottavan arvionsa niiden kvaliteeteista niin ettei minun enää tarvitse sitä tehdä muuta kuin toivoakseni joskus tyydyttää emotionaalisen kokemuksen tarpeita tahdon likutuksen vastineiden väikkyessä kontemplaation objektina tiedoitsemisen puhtaan subjektin objektiivisessa käsityksssä edellä mainittuja ja monia muita sinfonioita kuunnellessani joita nyt ei ole saatavilla levyllä. en tietenkään väitä että jokaisen otto ehrstömin sinfoniat olisivat suuria mestariteoksia mutta epäilemättä jonkun tolosen, haapalaisen jne. sinfonoissa on ansionsa vaikka se olisi vain unohtumattomaan melodiikkan perustuva leedultaan.

nimittäin sävellystekninen edistyksellisyys ei ole taiteen laadun ainoa kriteerijos siihen halutaan vedota näkemällä siben musiikki kenttätekniikan kaukaa viisaana edeltäjä kuin yhtä hyvin harmonisen ja melodisen kauneuden täydellisenä ilmentymänä.

professori salmenhaara mm. on kirjoissaan analysonnut näiden teosten musiikillista rakennetta ja antanut oman uskottavan arvionsa niiden kvaliteeteista

Tuossa on esimerkki "musiikin tutkimuksesta" pahimmillaan. Partituuriin perustuva spekulaatiota, ei muuta. Esityksiä ja kuulijoiden kokemuksia (paisi omaansa) ei selvitetä lainkaan. Musiikin tutkimuksen pitää perustua empiriaan, ei spekulaatioihin.

lgrohn kirjoitti:

professori salmenhaara mm. on kirjoissaan analysonnut näiden teosten musiikillista rakennetta ja antanut oman uskottavan arvionsa niiden kvaliteeteista

Esityksiä ja kuulijoiden kokemuksia (paisi omaansa) ei selvitetä lainkaan. Musiikin tutkimuksen pitää perustua empiriaan, ei spekulaatioihin.

Juuri näin. Ei kai kukaan voi Salmenhaaran tai muiden tutkijoiden johtopäätöksiin luottaa noin paljon, että musiikkia ei tarvitse kuunnella, on se hyvää kun proffa sanoo. Kyllä sinun pitää ne kappaleet kuulla ja kuunnella ennen kuin voit tuollaisia arvioita esittää meidän "suurista sinfonikoistamme". Sibeliuksen musiikkia ei tarvitse kuulla kuin pari tahtia kun jo tietää kenen musiikkia se on - se on suuren säveltäjän yksi ominaispiirre.