YLE Radio 1

Miksi Heikkinen tekee ohjelman, jossa hänen asenteensa on jo alkujaan yrmeä ja keskustelijoihin epätasa-arvoisesti suhtautuva? Kiusallista kuultavaa. Ymmärtääkö hän puhuvansa täysin eri tasolla mututuntumallaan teologien kanssa? Ei keskustelu ole tuollaista. Olipa huono ohjelma . Pappi ei päässyt juuri sanomaan mitään, kun hänet oitis vaimennettiin asiantuntemattomilla kommenteilla ja pilkallisilla kommenteilla. Väärä aihe toimittajalle. Kannattaa tehdä ohjelmia mieluummin omalta osaamisalueestaan.

radio kirjoitti:Kannattaa tehdä ohjelmia mieluummin omalta osaamisalueestaan.

Niiku Kainuusta. Heikkisen ohjelman kiinnostavuus ja siedettävyys on heilahdellut aika vahvasti. Ajoittain kiinnostavia keskusteluja, mutta välillä pohjanoteerauksia, kun asennevammaisesti huudetaan vieraat hiljaisiksi. Tänä aamuna (olihan se tänään? vai eilen?) herra aloitti laululla ja radio sammui välittömästi. Onneksi olen - viimeinkin - oppinut sulkemaan sen, jos tarjonta ei passaa... Saaressa sitä kyllä tuli pidettyä enämpi auki, "seuran vuoksi", kun ei ollut nettileluja eli radio striimejä.

Aamuisessa Heikkisessä ("Kenen ehdoilla yliopistot uudistuvat?") Kainuun miesi oli saanut vieraakseen tomeran tädin (Kok?) OPM:stä, toisen vieraan ollessa Tieteentekijäin liiton toimihlö (Vas?). Kummallakaan ei ollut aikomusta hiljetä Heikkisen edessä. Naisvieras oli varautunut tilaisuuteen parhaiten ja hänen aggressiotasonsa oli samaa luokkaa kuin hrat yhteensä. Perin kiinnostavaa...

Valitettavasti kysymysten käsittelylle ei ollut paljoa aikaa. Kuten: miten yliopistot kilvoittelevat keskenään? Siis tieteellisesti, ei vain rahasta. Leikkaukset vihjaavat, että ne eivät edes yritä, vaan keskittyvät omiin vahvuusalueisiinsa, vai miten se jarkoni menikään. Ja sitten on totuus-kysymys: kiinnostaako totuusdiskurssi enää ketään? Filosofian leikkaaminen merkitsee luopumista ainoasta totuusdiskurssista.

Se, että Joinsuulainen hra autokauppias Laakkonen antaa lahjoituksen Joinsuun korkeakoululle (ent. Yliopisto) mutta samaan hengenvetoon tuumaa lehdessään etteivät filosofit mitään tukia tarvitse, on tietenkin 'yksittäinen tapahtuma', kuten oikeistoveijarit niin mielellään väkivalta-, rattijuoppous-, talous- ja muissa rikosyhteyksissä toteavat. Taustalla eli pohjalla on kuitenkin jaettua asennematriisia, sosiaalimoraalia, ideologiaa, tai miksi sitä halutaankin nimittää. Ei nimittäin ole niin, että Venäjä ja venäjä olisivat jotenkin olennaisella tavalla Joinsuun korkiakoulun erityisosaamisvahvuusalaa, jollaista muualla ei olisi tarjolla.

Joten kun Joinsuun karkeakoulu yksipuolisella päätöksellään lakkautti filosofian Suur-Savosta, niin tämä 'yksittäinen tapahtuma' on saman asennematriisin, saman sosiaalimoraalin, piirin tapahtuma kuin hra Laakkosen meuhkaaminen lehdessään.

Suomen yliopistojen toiminnasta ja rahoituksesta oli siis kyse.
Aluksi Heikkinen otti esille Nobel kysymyksen, montako ollaankaan saatu...
Tästä Nobelista mietin novellia (lyhyt, suorasanainen, sepitteinen kertomus),
ja miten voitaisiin lisätä tieteellinen kertomus / väitöskirjojen sijaan...

Nythän väitöskirjat suuntautuu valikoitujen pienryhmien tulkintaan.
Eikö olisi tulkosempaa tuottaa vapaampaa tutkimusta julkaisuilla,
joista jälkiarvioin laajempi arviointi valikoisi prosenttimäärin
parhaimmat tuotteet palkiten julkisuuteen?

Kuuntelin tuossa aamulla autossa Heikkisen ohjelmaa romanikerjäläisistä. Ohjelma oli yleisesti ottaen asiallinen ja informatiivinen, mutta ihmettelin miten toistuvasti Heikkinen puhuessaan siitä miten Helsingissä kerjäläiskysymystä on käsitelty antoi ylipormestari Jussi Pajusen titteliksi kokoomuksen Pajunen.

Ehdotankin että hän samalla tavalla puhuessaan esimerkiksi tasavallan presidentti Halosen toimista tai puheista tituloi häntä demari Haloseksi ja samoin myös vaikkapa oikeuskanslerin, arkkipiispan ja muiden vastaavien kohdalla. Samoin hän voisi toimittaja-nimikkeen sijasta käyttää itsestäänkin puoluekantaansa, josta hän tietysti valheellisesti nyt kiirehtii väittämään ettei sellaista olekaan.

Vaaliohjelmat erikseen ja keskusteluohjelmissa otettakoon selvää missä asemassa kukin ihminen toimii.

Tänään oli keskustelussa isänmaallisuus, jossa vieraina historian professori Markku Kuisma
ja tutkija Ilona Kemppainen (puhelimitse lisäksi Johanna ...).
En aiheeseen rönsyilevääästä keskustelusta ota kommenttia, josta lisää Heikkisen sivulta:
http://yle.fi/radio1/asia/markku_heikkinen/

Alussa oli kuitenkin esillä, ettei Markku Kuisma suosi sylkemistä julkisella paikalla.
Se sylki kuitenkin ihmisen luonnollinen tuote kun hengityksen happi palaa keuhkoissa.
Rasitteessa kuten nopea kävely, juoksu ja pyöräily tuottaa sylkeä runsaammin ja
miehillä yleensä naisia runsaammin...
Tietysti Helsingissä joukkoliikenteessä tai omalla autolla ei sitä sylkieritettä kevyessä
sisätyöskentelyssä liikoja tuotakkaan, joten Kuisman nieleskelyesimerkki riittänee silloin.
Kuitenkin syljeskelyssä hyvät tavat suotavia, joten; sylje kadulle, viemäriin ja sinne
missä vähemmän ulkona kävellään - älä sylje kulkuväylille missä enemmän liikutaan kävellen.

Isänmaallisuus -keskustelussa tutkija Ilona Kemppainen muiden puheen lomaan tuotti äännettään;
"yy y y ..., joka muutamaa kertaa huomaamaton, mutta muutaman kymmenen kertaa häiritsi.
Toimittaja Markku Heikkinenkään ei kehannut siitä huomauttaa - vaan sanallisesti pyrki
välisanoin osoittamaan ääntelylle vaihtoehtoa. Radioon soitettaessa puhelimella keskustelijat
saa heti kommenttia siitä häiriöäänestä, joten olisi Ylessä kehitettävä näihin keskusteluäänteisiinkin
jotain sopivaa kommenttia tai suodatinta. Nythän lienee käytössä ne poskimikrofonit joita ei voi
etäännyttää välillä - siis jokin suodatinlappu huomioksi suun eteen esim. näissä tilanteissa auttaa...

Markku Heikkisellä on inhottava tapa puhua vieraidensa puheenvuorojen päälle. Tänäännkin moni kommentti jäi vajaaksi sen vuoksi, että isäntä alkoi hölöttää jotain ihan muuta vaimentaen puhujan. Kaipaisin hiukan malttia. Kannattaisiko Heikkisen joskus kuunnella omien ohjelmiensa nauhoituksia ja ottaa opiksi?

Monen lapsen yksinhuoltajaäiti ihmettelee, miksi poikansa tappoi itsensä...

Rouva syyttää diplomaattisesti perintötekijöitä (adhd), kun itsekkyydessään ei osaa katsoa peiliin: lapsia pitää olla useita kappaleita, mutta isästä ei haisuakaan. Ja vielä esittäytyy joksikin 'kasvatuksen ammattilaiseksi' tai vastaavaksi. Ei ihme, että poikaparat tappavat itsensä - tai päätyvät johonkin vielä pahempaan ratkaisuun.

Miksi juuri yksinhuoltajaäidit tuota äyväävät, vaikka tilastoja on lähes 100 vuoden ajalta osoittamassa, että isättömänä kasvanut poika kuten äidittömänä kasvanut tyttökin päätyy erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin? (Pojalle se näyttää olevan vakavampaa, koska miesmäinen nainen on miehisessä yhteiskunnassa hyväksyttävämpi kuin naismainen mies.) Tuolla taustalla kasvaa depressiivisiä ihmisiä, seksuaalisia poikkeavuuksia, keskimääräistä vahvempia addiktiotaipumuksia, jopa "alttiutta" vakaviin psyykkisiin häiriöihin.

Lyhyesti: kun yhteiskunta normatiivisesti vaatii tietyt spesifikaatiot käyttäviä yksilöitä, niin juuri rikkonaisten perheiden lapset ovat vaaravyöhykkeessä, koska juuri heidän sosialisaationsa on vallitsevan järjestyksen kannalta vajavaista toisen vanhemman puuttumisen takia.

Ei ihme, jos yksi masentuu, toinen pakenee joihinkin aineisiin, kolmas fantasmaattiseen ideologiaan: heillä on siihen hyvä peruste, sosiaalisten tietotaitojen puute normielämän elämiseen. Sikäli he ovat vajavaisia.

Tällöin on julmaa, ihmisvihamielistä, piittaamatonta lässyttää arvoista tai moniarvoisuudesta saati perhemuotojen moninaisuuden ihanuudesta. Yhteiskunta omassa normatiivisuudessaan tietää paremmin: vajaa on vajaa.

Noooo, ohjelmahan käsitteli otsikkonsa mukaisesti sitä miten elämä jatkuu sen jälkeen kun lapsi on sen lopettanut. Ja kyllähän pääosassa on juuri tuo menneen kanonisoiminen sarjaksi oikeita ratkaisuja joille on vielä lapsen todistus saatu juuri ennen itsemurhaa. Ei siinä vaiheessa itseruoskinta auta omaa tilaa, ja lopputulos on tuollainen viimeistelty, siistiksi koteloitu kertomus, jonka voi ottaa esiin jos siitä kysytään ja laittaa takaisin niin ettei se paina häiritsevästi mitään hermoa.

Itse en näe etteikö isillä voisi nykyisessäkin perhemallissa, missä tyypillisesti biologiset vanhemmat asuvat erillään ja mahdollisesti ympärillä on jo toinen ruokakunta, olla nykyistä merkittävämpi rooli lasten kasvattajina. Se vain vaatisi sitä, että lapsi olisi vapaa tulemaan kummallekin vanhemmalleen silloin kun itse haluaa eikä silloin kun elatusmaksujen ansaintalogiikkaan perustuen tuomari on oikeudessa niin päättänyt. Ei entisinäkään aikoina isä ollut läheskään aina kuin keinoemo siinä vieressä istumassa, vaan teki töitään ja siinä sivussa periytti elämäntapansa jälkipolville, poika oli ainakin puoliksi oppipoika. Naiset periyttävät elämäntapansa puhumalla, miehet tekemällä.

Tyypillistä kyllä tällaisille ohjelmille, isältä ei kysytty mitään. Kumpikohan siihen oli tässä enemmän vaikuttanut, toimittaja vai päähaastateltava, viittausta siihen että isä olisi kuollut, ei kuuro korvani bongannut, huolimattomuuttani varmaan...

arvieno kirjoitti:ihmettelin miten toistuvasti Heikkinen puhuessaan siitä miten Helsingissä kerjäläiskysymystä on käsitelty antoi ylipormestari Jussi Pajusen titteliksi kokoomuksen Pajunen.

Ehdotankin että hän samalla tavalla puhuessaan esimerkiksi tasavallan presidentti Halosen toimista tai puheista tituloi häntä demari Haloseksi ja samoin myös vaikkapa oikeuskanslerin, arkkipiispan ja muiden vastaavien kohdalla. Samoin hän voisi toimittaja-nimikkeen sijasta käyttää itsestäänkin puoluekantaansa, josta hän tietysti valheellisesti nyt kiirehtii väittämään ettei sellaista olekaan.

Tuosta voi käyvä kahtelemassa ja tekemässä oman arvionsa http://alppilansosialistiseura.wordpres ... eystiedot/

Mutta vanhan yleläisen perinten mukasesti oikeistolaisten ilkkuminen on olevinaan kriitillistä juornalismia mutta vasemmistolaisten ilkkuminen ihmisten vakaumuksen pilkkaamista.

Markku Heikkinen ja puheliaat vieraansa oliva äsken äänessä. Sanotaanko, että eläväistä keskustelua...? Aihe oli "Miten demokratia voi Venäjällä?" ja kuten ohjelmasta selvisi, tarkoittaa 'demokratia' entisille neuvostoliittolaisille kaikkea sellaista kivakivaa, mitä heiltä puuttuu, joten keskusteltiin vähän kaikesta.

Jukka Mallinen on vakiintunut puheohjelmien vakiovieraaksi aina kun tarvitaan joku lausumaan venäläinen sanapari oikein ja naisvierasta olen joskus jossakin kuullut, sillä Anna-Lena Laurénin (toim.) kuuden sanan lausepurskahdukset ja huonosti artikuloidut sanat aiheuttavat sen, ettei hänen puheestaan ota puolistakaan selvää, mikä toden totta jää muistiin etenkin radion kaltaisen meedion yhteydessä.

Vaan hyviä pointteja korvaani kantautui kaikista kolmesta häiriötekijästä huolimatta. Kuten, ettei ent. neuvostoliittolaisille ole vieläkään selvää, mitä se 'demokratia' oikeastaan tarkoittaa. Ja se, että he sattuneista historiallisista syistä johtuen arvostavat kovaa kättä, vahvaa johtajuutta. Kuin myös se, että ovat oikeusvaltion poissaolosta johtuen tottuneet siihen, että anything goes kunhan vain on hynää eli lovvoo maksaa asianosaisille tahoille omista pikku oikuista.

Ja siitä johtuen venäläinen käyttäytyy Suomessa kuten käyttäytyy.

Me wanhat wotkaturistit tiedämme, miten vieraissa ei sovi käyttäytyä, ja olemme syvästä nyreissämme rakkaiden naapureiden ylimielestä täällä EU:n puolella. Ajelevat pyöräteillä, parkkeeraavat jalkakäytäville, etuilevat kassajonoissa jne. - tuotahan kaakonsuoralaiset valittavat, kun moisesta pääsevät nauttimaan.

Vitsi on siinä, että mitä hövelimmin heidän piittaamattomuuteensa suhtaudutaan, niin sitä enemmän he tšuhnaa halveksivat: tällä ei ole kovaa kättä, jolla panisi öykkäröinnin kuriin. Jos tšuhna puolestaan on tiukkana ja räppäsee sakot esim. liikennerikkeestä, niin russkipa nostaa heti suuren äläkän, miten suomiviranomainen fasistis-rasistisesti sortaa häntä pikkuraukkaa. Kyllä hän tietää, ettei suomiviranomainen ole moinen, mutta hän kokeilee painostusta julkisuuden kautta, jotta saisi lahjomattoman suomiviranomaisen tulkitsemaan lakia venäläisittäin.

Mutta hei, on metsästyskausi, joten varokaa russkimiesten aseenkäsittelyä - he saattavat räiskiä ilman metsästyslupaakin, kuten ovat räiskineet.

Iloisuus & hyväntuulisuus mukaan kouluympyröihin & lasten kaa puuhasteltaessa muutenkin. Siinä hyvä neuvo! Muistin välittömästi erään hyväntuulisen sijaisopettajan, joka tuli meidän keskitysleirikomentajan sijaan tämän teloessa itseään. Oppimistulokset paranivat lähes välittömästi. En valitettavasti enää muista ko. sijaisopettajan nimeä, kun asia tapahtui 1960-l:n alussa. Jos jotakuta haluaisin osata nimellä kiittää, niin häntä.

Muutenkin keskusteluohjelma Heikkinen oli sangen kuunneltava. Siis formaalista vinkkelistä. Yksikään studiossa äännelleistä ei kiukutellut eikä muutenkaan temppuillut. Ohjelman peruskysymykseen "Miksi lapsista kasvaa vastuutomia öykkäreitä?" [lat./toim.kirj.virhe] ei kuitenkaan vastattu, mistä miinus.

Ohjelmaa vain kolmannella korvalla kuullen en varmastikaan ihan kaikkea viisautta ottanut vastaan. Yhden valaistumisen hetken koin, kun tajusin meidän usein puhuvan toistemme kanssa ristiin: mietimme hieman eri asioita ja suutumme tai loukkaannumme, kun toinen ei täysin innostu korjausehdotuksestamme. Studiovieraat sanoivat molemmat, että lasta estetään fyysisesti jos tämä on itseään, toisia, edes esineitä vahingoittamassa. Samoin vain yleisesti riehuva lapsi on jotenkin rauhoitettava, eikä se supisemalla onnistu. Fyysinen estäminen, sormille räpsääminen, luunappi ym. ovat joissain tilanteissa ainoat keinot riehunnan pysäyttämiseksi. Sen tietävät ainakin kaikki nisäkkäät.

Toisissa tilanteissa fyys. väkivalta sen sijaan ei toimi, vaan tarvitaan kannustavaa, tukevan-rakastavaa ohjailua. Suurin muutos tiedostuksessa lienee tapahtunut sen suhteen, että lapsen kasvatus on psykologisen tiedon soveltamista. On omista uskomuksista ja kokemuksista huolimatta opittava tietyt positiivisen ohjailun keinot, joilla lasta "palkitsemalla" ja "tukemalla" tämän toimintaa muutetaan.

Totta lienee myös se, että lapsille ongelmia aiheuttaa vahempien riitaisuus. Eihän vanhempien taritse edes riidellä. Riittää kun toinen kieltää ja toinen myöntää, niin moni dilemma on valmis. Sen sijaan nainen ei näemmä voi myöntää, että positiivisten roolimallien läsnäolo on tasapainoiselle kasvulle olennaista. Muuten ei ymmärry jatkuva avioeron vähättely l. perheen rikkinäisyys ylipäänsä. Jos toista vanhempaa ei ole, eikä välittömässä lähipiirissä ole tälle poissaololle korvaajahahmoa, täytettä, niin lapsen/lasten erinäköisten sosialiongelmien todennäköisyyskäyrä alkaa näyttää joltain äksyltä tulivuorelta.

Apunen & Mäkelä Heikkisen vieraina: Apunen on loistava verbalisti, osaa tiivistää lauseet lyhyiksi. Mäkelä takeltelee, änkyttää, vaihtaa argumenttia kesken lauseen. Reetorina Apunen on luokkaa parempi.

Ne muuten sensuroivat jo tätä(kin) ohjelmaa: ei ollunnunnunna ohjelmatietoisa klo 9:n ja 10:n välillä kuin tunnin mittaiset uutiset. Eikä tämä Ihan Matti Toisinajattelia -ohjelma uutisista käynyt. Anteeksi vain.

Onko mielekästä rinnastaa Aleksandr Solženitsin ja Kauko Kare? On ja ei: molemmat olivat oppositiossa maansa hallitsevaa poliittista valtavirtaa vastaan, mutta edell. oli vankilakundi kriittisyytensä takia ja vankilakundiutensa ansiosta nousi julkimoksi; jälkimm. oli hyvin toimeentuleva poliittinen ideologi, jota ei pantu vankilaan eikä hulluinhuoneelle epäortodoksien uskomustensa vuoksi. Se että Ehrnrooth, Junnila, Kare ym. anti-kekkoslaiset joissain piireissä leimattiin äärioikeistolaisiksi ja/tai hulluiksi ei merkinnyt heidän kansalaisvapauksilleen eikä ammatiharjoittamiselleen/toimeentulolleen mitään, ellei suorastaan parantanut heidän asemiaan niillä toimintakentillä, joilla toimivat.

(Olen asian ilmaissut ennenkin, mutta teen taas: Georg C. Ehrnroothin perustuslaillisuus oli suomettuneisuuden aikana kunnioitettava valinta ja diggaan Jori Seetä siitä, mutta se ei tarkoita että nielisin hänen agendansa karvoineen päivineen.)

Apusen päätelmät:
a) markkinavoimat = ihmisten yhteinen viisaus
b) vailla ideologian painolastia ei voi olla

Idealisoitu kuva entisajan pikkukaupungin torista (jonne ei pääse tavaraansa myymään, ellei maksa "torimaksua") ihmisten vapaan vaihdannan paikkana ei toimi universalisoituna, yleistettynä, modernin talouden metaforana. Se on valheellinen ja yksinkertaistava, koska piilottaa olennaiset modernin talousjärjestelmän piirteet (talouden järjestelmäluonteesta lähtien) nostalgisoivalla jargonilla.

Samalla tavalla metafora ateenalaisesta torista (agora) ajattelija-ateenalaisten keskustelu- ja kokoontumispaikkana on onneton poliittisten asiain hoidon ja selvittelyn sijana, vaikka tätä metaforaa rakastankin. Talousmetaforan lailla se yhtäältä idealisoi, toisaalta sensuroi. Sekään ei huomioi modernien suurten poliittisten yksikköjen systemi-luonnetta eikä hyväksy sitä, että tästä ei päästä. Ei edes Jyrki J.J. Kasviksen teknopoliittisen "tieto"-järjestelmän muka mahdollistamalla "suoralla demokratialla".

Minusta ihmiskunnan yhteinen viisaus tiivistyy parhaiten tieteessä.

On totta, että ollakseen toimintakykyinen kansalainen on ihmisyksilön ensin omaksuttava ajatuksellis-uskomuksellista ainesta, joka lyhyesti ideologiaksi nimettynä toimii muotoa antavana, ohjaavana ja strukturoivana konkreettisten asiain ja tilanteiden ajattelulle. Se on välttämätön "kognitiivinen" aines, jotta maailmassa orientoituminen olisi mahdollista. Ideologiasta ei päästä.

Ideologian käsite ei kuitenkaan sisällä sitä, että ajattelua ohjaavan ideologian olisi välttämättä oltava valheellista, vääristävää tai muuten neutraalista asiain tarkastelusta pois vievää: teoreettinen asenne ja sille pohjaava toiminta, (kr.) theorein, ei ole mahdollista ennen ideologian toiminnon & rakenteiden paljastamista ja erittelyä, mutta sen realisoiduttua tapahtuu theorein ja auki on jopa totuus-horisontti (pragmatistinen nykyideologia ei tätä tietenkään hyväksy: kaikki-tänne-heti-nyt!).

Ikävää: Apunen on hypännyt 1960-luvun ns. kriittisten teoreetikkojen (Frankfurt-marxismi), pragmaatikkojen ja muiden laiskojen ajattelijoiden kelkkaan. Se kelkkaa kiitää vain siellä, missä aitalangat ovat korkeimmillaan. Sopii mainiosti EVA:n (kaikki-tänne-heti-nyt-) ideologeille.

Minua kiinnostaa yhä: puolueettomuus vs. sitoutumattomuus? Missä ero?

Ihan hyvää pohdintaa.

Täydellisesti vapautettu yrittäjyys torikaupassa takoittaisi:

Viiden hehtaarin torille olisi pyrkimässä kauppaajia, jotka vaatisivat kymmenen hehtaarin tilan.
Normaali kaupankäynti häiriintyisi torikauppiaden keskeisten tappelujen takia.

Markku Heikkinen on hyvä toimittaja, mutta huhuista päätellen YLE:n kokoomusjohdon hampaissa.

kritiikki kirjoitti:Markku Heikkinen on hyvä toimittaja, mutta huhuista päätellen YLE:n kokoomusjohdon hampaissa.

Jokin aika sitten luin jostain jutun tulevista Ylen kanavamuutoksista ja siinä lueteltiin useita lopetettavia ohjelmasarjoa. Kun en ole varma oliko Heikkinen ja myös toinen suosikkini Haatanen lahdattavien listalla niin yritin etsiä Ylen sivuilta jotain tarkempaa tietoa. En löytänyt. Tiedotteissa on kaikenlaista höpöhöpöä mutta ei täsmätietoa. Ylessä näköjään tiedottaminen koetaan samalla tavoin kuin Finnairilla ja VeeÄrrällä, tieto ei koske niitä joita tiedon pitäisi varsinaisestai koskea.