YLE Radio 1

Lasse Pöysti täyttää tänään 80 vuotta. Hyvä tyyppi, hyvät jutut ja vaikuttavia roolisuorituksia, mitä teeveessä olen nähnyt.

Eikä kuulosta yhtään "vanhuksen" jorinoilta, kun nyt on radiossa jututettavana.

Lasse, Suomisen Olli! Pipsa'sisko' olitte meidän -40-syntyneiden ihanteita. Molemmat muistelut lukekaa. Ja historiasta oppikaa. Äly elää aina.

Lasse Pöysti tuli minun sukupolveni tietoisuuteen Pikku Kakkosen iltasadusta. Vasta myöhemmin löytyivät jostain Suomisen Olli-leffat, jotka suoraan sanottuna olivat ensi näkemältä järkyttäviä, vaikka varmaan ovatkin ajankuvina erinomaisia, kuten Pöysti Kultakuumeen haastattelussa sanoikin.

Näyttelemisen vimma on jotain käsittämätöntä ja silloin, kun sitä viljelee Pöystin kaltainen, toivottavasti monen nuoremman tekijän roolimalli ja monitaituri, se on upeaa. Vielä kahdeksankymppisenäkin...
Tietysti on totta, etten erityisemmin diggaa sitä teatterityyliä, jonka palvelukseen LP viime vuosina on antautunut. Helsingin Kaupunginteatteri viihdepainooteisine ja ylihinnoiteltuine ohjelmistoineen on häpeällinen piikki Thalian palvelijoiden lihassa. Kvartetti ei ole häävi teksti -vaikka esityksen kerrotaankin olevan hieno. Mestariluokka on hieno, terävä, viiltävä teksti -mutta esityksen kerrotaan olevan kepeähkö komedia. Mutta se, että Lasse Pöystin kaltainen suuri taiteilija sittenkin jatkaa uraansa, taitaa kuitenkin olla isompi asia.

ONNEA!

Lassea kaikki me rakastaa.

Olen itse varovainen, kun kirjoja on kotona liikaakin. Mutta Lassen muistelmat 1-2 tulivat kassissa kotiin. Kaksi euroa siis.

Olennainen osa meidän elämää. Suomisen perhe, me vanhat.

Ja minä jo pelkäsin, että tässä viestiketjussa kyse oli Lehtisen Lassesta... Onneksi kohde olikin Lasse Pöysti, joka onkin todella hieno mies (ja sitä paitsi purjehtija).

Pöysti sai taas huominosoituksen -kuten myös kolme muuta saman, vaikkakin omansa, tien kulkijaa:
Ida Aalberg -säätiö palkitsi 50-vuotisjuhlassaan neljä näyttelijää. 15 000 euron näyttelijäpalkinnon sai Juha Muje. 5 000 euron kannustusapurahan saivat puolestaan Leea Klemola ja Elina Knihtilä. Ida Aalberg -mitalin tunnustuksena elämäntyöstään sai Lasse Pöysti.(HS)

Näyttelijän, jos kenen työ on valon tuomista pimeään. Ja Aalberg-säätiön palkinnot tuskin olisivat vallitsevassa tilanteessa voineet oikeampia osoitteita löytää.
Juha Mujeen Willy Loman on sekä uusi aluevaltaus tältä monipuoliselta näyttelijältä että uudenlainen tulkinta Millerin klassikosta. Elina Knihtilä on vuosien mittaan osoittanut erinomaisuutensa niin Q-teatterin estraadilla kuin Matti-leffassakin. Ja jotain olennaista aikalaisteatteristamme puuttuisi, jos ei olisi Leea Klemolan hurmun sekopäisiä näytelmiä.
Ja sitten sokeri pohjalla tai kermavaahto pinnalla: Lasse Pöysti on niin keskeinen henkilö mitä maamme teatterin ja leffan lähihistoriaan tulee, ettei sellaista palkintoa olekaan, mikä riittäisi tätä merkitystä vallitsevaan todellisuuteen suhteuttamaan.

Hienosta elämäntyöstä ansioituneelle hienolle miehelle meni ihan oikea palkinto:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1900103

LP taitaa kuulua niihin näyttelijöihin, jotka jatkavat näyttämötöitään niin kauan, kuin sekä muisti sallii että jalat kantavat. Hyvä niin, tulkoon hän tunnetuksi kolmannellakin vuosisadalla syntyneiden fanien keskuudessa.

Saiskohan LP:ltä televisioon jotain muutakin kuin Suomen elokuvahistorian typerimmät sotilasfarssit ja moneen kertaan nähdyt Suomisen perheet? Jos Kakkosen iltasatuja on vielä nauhoilla tallella kellarissa, niin niitäkin voisi pyörittää uusintoina.

Onnea Lasselle minunkin puolestani!

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=42&t=403
Näillä voisi päästä alkuun..!