YLE Radio 1

Mjoo, tässä muutama päivä sitten HS laski markkinoille uudistetun Helsingin Sanomat. Sitä odotettiin oikein "lähtölaskennan" kera. Tai ainakin joku odotti. Vaikka kyseessä onkin valtakunnan suurin päivälehti niin kovin jäi vaisuksi. Ei ole hehkuteltu enää sen enempää toimituksen kuin lukijoitten puolelta, miksi olisikaan. Lehti muuttui pykälää paria huonommaksi; muuta yleistä en tästä vuosisadan uudistuksesta viitsi kirjoittaakaan.

Mutta sääsivut. Niiden siirtoahan perusteltiin lukijoitten paremmalla palvelulla siirtämällä säät A4 sivulle, mistä ne on, toimituksen mukaan, helposti ja selkeästi saatavilla.
Himputti; jos kerran on pakko valehdella niin tekisivät sen edes kunnolla. Sääsivujen siirto A osan viimeiseltä lehdeltä mistä sen sai kovassakin kiireessä kääntämällä esiin A4 sivulle oli tökeröä. Olisivat suoraan myöntäneet, että mainostajat haluavat A osan takasivun itselleen ja lehti haluaa lisää rahaa niin jutussa olisi ollut edes hiven rehellisyyttä.
Tulipahan samalla pilattua Suomen paras sanomalehdessä julkaistu sääsivu. Mainitsen vain kohdat Suomi tänään ja Suomi huomenna; sekä vastaavat pääkaupunkiseutu tänään/huomenna. Entisestä selkeästä kuvan ja tekstin yhdistelmästä tuli yhtä sillisalaattia. Entäs uudistuksest; äärilämpötilat eilen. Tuossa muodossa ne tuskin kiinnostavat ketään, eikä monikaan edes tiedä missä Rajakari on. Minä ammattini puolesta toki tiedän Rajakarin ja monen muunkin havaintoaseman sijainnin, mutta eikö lehden pitäisi kertoa tietoa kaikille.
Hesarin sääsivu oli aiemmin se minkä ensimmäisenä käänsin esille, tuosta A4 sivulla olevasta sotkusta en viitsi vaivaantua. Toivottavasti edes toimitus on tyytyväinen omaan saavutukseensa, ei muuta kuin posket innosta punottaen kohden uusia seikkailuja l. uudistettavia sivuja.

Rajakari? ;)

Ei tuo Hösärin vuosituhannen uudistus tosiaan paljoa hetkauta. Säänkin olen tottunut katsomaan Ilmatieteen laitoksen sivuilta, joten sää-sivun ronkinta ei pistänyt silmään. Jotain yleisilmeen kevenemistä olin huomaavinani, tiedä sitten todellisuudesta. Muutos muutoksen nimissä, siis pelkkänä pakkopullana, ei yleensä liene kovin upeaa, joten jos Hösäri itse on tyytyväinen niin mikäs siinä, minäkin sitten olen.

k-meleon kirjoitti:Rajakari? ;)

Airiston pohjoisosassa oleva loisto/säähavaintoasema. Kyseisen loiston kohdalta(etelästä tultaessa) väylä Naantaliin kääntyy vasemmalle ja Turun lautat jatkavat suoraan. :)

Johanna Kippo, HS:

Arkeologit eivät löytäneet Espanjan sisällissodassa vuonna 1936 laittomasti teloitetun runoilijan ja näytelmäkirjailijan Federico Garcia Lorcan hautaa

Siis murhatun FGL:n hautaa, ja kun puhutaan useiden ihmisten "laittomasta teloituksesta" niin puhutaan joukkomurhasta.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ar ... 5251584813

HS 24.11.2010 pikku-uutinen: "HS saa ulkoasusta vastaavan toimituspäällikön".
HS:n sisäisen haun kautta valittu "uusi toimituspäällikkö johtaa designtoimituksen
lisäksi kuvatoimitusta". Päätoimittaja Mikael Pentikäinen kommentoi asiasta:
Tarkoituksena "vauhdittaa Helsingin Sanomien ulkoasun ja visuaalisen kerronnan
kehittämistä"...
Eräs HS:n ulkoasuun lisättävä tekijä voisi olla mainosten yhtenäisempi kooste,
jossa esim. olisi uutis- ja asiatekstin kääntöpuolella mainokset,
jolla eri asiakokonaisuudet olisi helpompi hahmottaa erikseen.
Lisäksi voitaisiin niihin kirjoittajatietoihin lisätä lyhyet päiväykset (esim. 4.12.10),
joilla lehtileikkeet olisi helpompi ottaa talletetuksi hyötykäyttöön. Itselläni ollut
käytäntönä ottaa näitä itseäni kiinostavia lehtileikkeitä talteen ja nykyisin yleensä
joutuu kynällä lisäämään päiväykset.

No jaa. Noista vuosisadan lehtiuudistuksista tulee mieleen se minkä tuolloinen paperiaviisi Uusi Suomi teki ennen kuin se sitten lakkautettiin kokonaan.

Sama kai tässäkin, aikanaan. Termi havainnollistaa sitä mihin toimittajat aikaansa käyttävät kun uutiset siinäkin mediassa ovat ilmestyessään jo päivän myöhässä.

Ja kuka tällä vuosituhannella lukee sääennusteet lehdestä? Jos ei netistä, teeveestä tai radiosta niitä seuraa, jo ikkunasta näkee paremman ennusteen.

Olen koko vuosituhannen - pääsinpäs sanomaan... - jankuttanut, että maahan tarvitaan Die Zeitin kaltainen hyvin laadukas viikkosanomalehti, koska päivälehtien seuraaminen jää yhä useammalta entistä vähemmälle ja viimeisten viiden vuoden aikana on myös käynyt selväksi, että sähkeuutisten virta on päätymässä nettiin.

Lehdessä ei myöskään tarvita sarjakuvia, urheiluasioita eikä säätiedotuksia. Eikä human interest/life style -piilomainontaa. Saati juoruja.

Jäljelle jää: laajemmat, tuoreilmiöitä taustoittavat analyyttiset artikkelit koskien kulttuurin (taide+tiede), (koti-, EU- & maailman-) politiikan ja (finansi- & reaali-) talouden tapahtumia. Perjantaina tai lauantaina ilmestyvä Viikkosanomalehti voi tuon tehdä.

Arvi-enon Usari-muistutus oli asiaa. (Muuten, tyylikäs sivusto sinulla, harmi vain, että jokin siinä softassa sotkee Operaa, olen huomannut saman muillakin sivuilla, joilla sama tekniikka/teknoloogia.)

Kahteen otteeseen olen tänä syksynä tsekannut Hösärin to-la/to-su. Koko viikkoa sentään sitäkään... En ole jaksanut ulkoasupuoleen kiinnittää paljon huomiota, kun on harmittanut kulttuursivujen alasajo. Kun muistelen esim. 1970-luvun lopun HS:ia, niin itkuun melkein purskahdan, jopa Iltiskin oli silloin oikea sanomalehti, kun oli pari hyvää pakinoitsijaa ja lauantain Iltiksessä Arton sihti, Kytöhonka-vainaan kokosivullinen kirjallisuudesta ynnä muusta.

Politiikan ja talouden seuraamisessa HS tekee yhä ihan käypää, l. poliitillisesti korrektia työtä. Ei häikäise sekään, on sanottava.

arvieno kirjoitti:Ja kuka tällä vuosituhannella lukee sääennusteet lehdestä? Jos ei netistä, teeveestä tai radiosta niitä seuraa, jo ikkunasta näkee paremman ennusteen.

Minä. Tai lukisin jos ne olisivat tyrkyllä tabloid kokoisen hesarin A-osan viimeisellä sivulla. Käytän kyllä nettiä, pääosin Ilmatieteenlaitoksen mainiota sääsivua. Sieltähän näkee mm. senkin. että tällä hetkellä perämerellä on aluepoliittista puoluetukea suorittamassa jäänmurtajat Sisu, Kontio, Otso, Ymer ja Frej sekä hinaaja/jäänmurtaja Ale.
Aikamoista rahan syytämistä keskustapuolueen aluepoliittiseen tukeen. Tuohon kun lisätään Helsinkiin tilatut uudet raitiovaunut jotka työllistävät, samoin aluepoliittisin perustein, pohjois- ja keskisuomalaisia isäntiä ja entisiä kaivosmiehiä. Ei siis Helsinkiläisiä duunareita, eikä duunareita ylipäätänsä, kuten täällä on annettu ymmärtää mm. Puliukon kirjoituksissa tai kirjoituksessa.

k-meleon kirjoitti:Olen koko vuosituhannen - pääsinpäs sanomaan... - jankuttanut, että maahan tarvitaan Die Zeitin kaltainen hyvin laadukas viikkosanomalehti, koska päivälehtien seuraaminen jää yhä useammalta entistä vähemmälle ja viimeisten viiden vuoden aikana on myös käynyt selväksi, että sähkeuutisten virta on päätymässä nettiin.

Asiasta kannattaa sanoa. Kannatan!

k-meleon kirjoitti:Jäljelle jää: laajemmat, tuoreilmiöitä taustoittavat analyyttiset artikkelit koskien kulttuurin (taide+tiede), (koti-, EU- & maailman-) politiikan ja (finansi- & reaali-) talouden tapahtumia. Perjantaina tai lauantaina ilmestyvä Viikkosanomalehti voi tuon tehdä.

Milenkiintoinen ajatelma. Mutta mitä tuon lehden tilaushinnaksi mahtaisi tulla ja kuinka monta tilaajaa sille löytyisi?

VeHyn skeptisyyteen on taivuttava. Kuka muistaa enää Näköpiiriä? (Vai oliko se liiaksi vaihtoehtolehti sopiakseen referenssiksi tähän k-meleonin ideaan? En enää muista sen linjaa.) Lukeneisto tyytyy Yleisradioon, Helsingin Sanomiin ja Suomen Kuvalehteen. Ei tuo aivan huono trio ole.

Olisi väistämätöntä, että lehti olisi laajuuden osalta kalpea aavistus 70-80 miljoonan ihmisen kielialueen lehdestä; Suomen Kuvalehti on vakiintunut lukevan ihmisen viikkolehdeksi, eikä sen asemaa helpolla horjuteta; uusi lehti ei voisi luottaa kovin tuottoisaan mainosmyyntiin, koska sen profiili olisi fokusoitu melko kapealle lukijasegmentille, joka ei edes olisi kaikkein suurituloisin; ns. työväenlehtiä pyrittiin aikoinaan tukemaan liittojen "lehtiseteleillä", mutta en muista onko yksikään akavalainen liitto koskaan pyrkinyt tukemaan ensimmäistäkään lehteä (so. muuta kuin liittojen omia lehtiä), joten tämänkaltaista käynnistysavustustakaan ei olisi luvassa.

Toisaalta: saattaisi olla mahdollista, että lehti saisi aikaan artikkelivaihdon järjestelmän vastaavien muunkielisten lehtien kanssa (kuten The Independentin/Guardianin, Washington Postin, Le Monden, mainitun Zeitin ja joidenkin muiden kanssa). Tällöin se saattaisi päästä hyvään alkuun ja osa sen vakautta tulisi erityisartikkeleista. Yleisesti ottaen suomalainen valkokaulusköyhälistö on kokemukseni mukaan halutonta kokeilemaan lehdillä ja erityisen haluton tukemaan aloittelevaa lehteä vuositilauksella (saati tukitilauksella), koska jatkuvuuden takeita ei ole. Taloudellinen menetys ei olisi kummoinen, mutta jostain syystä sitä pidetään tuhoisampana kuin samanveroista summaa uhkapeliin (lotto, veikkaus yms.), elokuvissa käyntiin tai tv-lupaan menetettynä. Suomalaisen lukeneiston keskivertoisedustajan profiili ei valitettavasti ole kovin mairitteleva ehdotetun lehden kannalta.

Sellainen lehdistö, millainen lukeneisto: meillä uudet lehdet ovat (tappiollinen) verkkolehti Uusi Suomi ja Voima (mikä on Voiman tilanne, Moxu?). Neutraalia, objektiviteettiin pyrkivää julkaisua ei Suomeen liene aikoihin perustettu.

Hesarin luen päivittäin vaihtelevalla tarkkuudella ja Turun Sanomien viikonlopputilaus on ollut voimassa nyt vajaan vuoden. Turkkaria luen lähinnä säilyttääkseni edes jotain rippeitä turkulaisidentiteetistäni, en varsinaisesti sivistyäkseni. Maalla luen Länsi-Uudenmaan hätäisesti, Walleniuksen tietokonepalstat hiukan tarkemmin. Aikakauslehtiä tulee Meidän mökki ja Tietokone, niin myös Rakennusmaailma siitä lähtien kun etsivät erästä tiettyä lautakasaa. Muita lehtiä sitten aina kun joku kiinnostava lehti sattuu käteen, vaikkapa terveysaseman odotustilassa. Silloin ei lehden päiväyksellä ole väliä. Iltapäivälehtiä en juurikaan osta.

Radiosta kuuntelen Ylen ykköstä, Suomea, Puhetta ja Vegaa, lisäksi Viron kahta kanavaa Vikeriä ja Klassikaa, jo ihan kieliharjoittelun vuoksi. Kaupallisia joskus pienen matkaa täysin vahingossa. Netissä seuraan useitakin lähteitä, oikealta vasemmalle.

Tämmöisissä kantimissa minun sivistykseni rippeet tällä hetkellä kituvat.

Aikoinaan ilmestyi Uusi Maailma niminen viikkolehti. Lehti oli kooltaan melko harvinaista formaattia, olisiko ollut ½ tabloidista tai sinne päin. Lehden linjaa ja muita artikkeleita en saa millään palautetuksi mieleeni, mutta keittokirjani perustuu pitkälti juuri UM "herkuttelevien herrojen" ruokajuttuihin. Ruokajuttuja on useita satoja, täydennyksenä vähän muualtakin kelpuuttamiani artikkeleita.
Kirjan, siis tämän omatekoisen keittokirjani, ensimmäisenä artikkelina on itseoikeutetusti Martti Kirjavainen, Hyvä ruoka ei odota, ruokailijat odottavat. Juustokohokas ja Kalastajatorpan kanttarellikastike. Ei enempää eikä vähempää.
Lehden taitto oli sikäli poikkeava, että sivuja ei oltu pilattu mainosroskalla, vaikka niitäkin sieltä löytyi. Hmm, Armas J. Pulla tekemässä hanhipaistia. Sanottakoon nyt vielä vaikka ruokaohjelmia tulee joka tuutista niin laadukkaita ruokajuttuja en ole tuon jälkeen nähnyt. Mitä nyt jotain pientä itse kirjoittanut.
ps. oliko tuo mainitsemani UM jotenkin poliittisesti värittynyt ja jos niin minne?

Kun taas kuukauden HS:t alkavat täyttää lehtiroskistani, mietin taas ihan vakavissani, pitäisikö lopettaa koko läpyskän tilaus ja siirtyä kokonaan nettipalveluiden sekä ilmaislehtien varaan. HS:n ongelmista suurinhan on nykyään se, ettei se oikeastaan perustele kovaa hintaansa sisällöllään, minkä aina pitäisi olla kaiken maksullisen tuotteen olemassaolon ehto.
Kk-liitteen kaltaisia uutis-ja ajankohtaisteemoja syventäviä aikakauslehtiä kuitenkin kaivataan, samoin sunnuntaisivuja. Ja pakko on myöntää, että harvemmin HS:ssa arkisinkaan ihan merkityksettömiä kulttuurisivujakaan on.

Dagens Nyheter muutti taannoin -ilmeisesti lähinnä Metron sekä Stockholm Cityn kovassa kilpailupaineessa- julkaisukokonsa tabloidiksi. Viikonloppunumeroiden kohdalla tämä oli virhesijoitus, sillä neljänkin 32-sivuisen tabloidin sullominen sisäkkäin ei välttämättä ole järin asiakasystävällistä.

Arvo Konservatiivi kirjoitti: Sellainen lehdistö, millainen lukeneisto: meillä uudet lehdet ovat (tappiollinen) verkkolehti Uusi Suomi ja Voima (mikä on Voiman tilanne, Moxu?). Neutraalia, objektiviteettiin pyrkivää julkaisua ei Suomeen liene aikoihin perustettu.

Voiman tilanne ei ole huono, mutta ainahan se parempikin voisi olla. Tehokasta 2000-luvun journalismia on vapaiden tekijöiden suosiminen ja sillähän nykyään oikeastaan kaikki mediat pärjäävät, poislukien juuri HS:n tai Ylen kaltaiset tekijät, joilla on virkamiestoimittajia jopa yli akuutin juttutarpeen.
Numeraalisista arvoista minulla ei ole tietoa, enkä tietenkään niitä voisi tässä kuuluttaa, vaikka olisikin.

Ilta-Sanomat päätettiin toteuttaa 80 vuotta sitten:
http://blogit.hs.fi/mantsalankapina/201 ... rustetaan/
http://blogit.hs.fi/mantsalankapina/

Ajatus, päätös ja toteutus uudelle lehdelle oli Helsingin Sanomat / -lehden
johdossa toiminut Eljas Erkko...
Aiemmin Helsingin Sanomat teki nopeita uutisia päivän lehden myöhempään
päinoserään - tai erillisellä ilmoituksella - sähkösanoma...
Ilta-Sanomat kehittyi itsenäiseksi lehdeksi täydentämään päivän uutistarjontaa...
Tässä yhteydessä hyvä muistaa;
Eljas Erkko ja Violet -puoliso saivat 16.9.1932 Aatos -pojan,
joka Ilta-Sanomien toteutuksen edetessä myös kehittyi syntymäänsä 80-vuotta sitten.
Helsingin Sanomat uudistuu...

Helsingin Sanomat valmistelee lehden nykyistä isoa "broadsheet" muodosta siirtymistä
"tabloid-kokoon" (itse käyttäisin selkeämpiä A-kokoja käsitteenä)...
Tavoitteena käyttäjäystävällisyys ja uudistusta "Helsingin Sanomissa valmisteltu ja
testattu jo vuodesta 2004 asti" (Ilta-Sanomat 28.2.2012). Kevään yhtiökokouksen jälkeen
"lopullisen päätöksen tekee Sanoman hallitus kokouksessaan kesäkuussa -
Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin" /
Elisa Rimaila / Ilta-Sanomat - kertoi HS:n vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen...