Koulu on rakennus, kuin maamerkki paikkakunnalla kuin paikkakunnalla. Koulu on sen käyminen, eri aineet, opettajat ja oppilaat. Lomat, läksyt, todistukset, kokeet, kirjat, kynät, luokkahuoneet.
Magnus Enckellin
luokkahuone on kuin peruskuva, joka siellä istuttujen tuntien myötä syöpyy mieleen, etsautuu. Vuodet vierivät ja merkitsevät jälkensä opettajiin, oppilaisiin. Tässä toimivat roolit melkoisesti. Silti arkkityyppiset kuvat opettajista ja tovereista alleviivaavat tiettyjä piirteitä niin ulkonäössä kuin luonteissakin.
Kukaan ei voi ohittaa koulua ainakaan tällaisessa yhteiskunnassa kuin mitä Suomi on. Se on kirjattu kirjallisuuteen niin faktan kuin fiktionkin kautta, musiikkiin, elokuviin ja kuvataiteisiin.
J. D. Salingerin
Sieppari ruispellossa päähenkilön minuus hajoaa taustallaan amerikkalainen sisäoppilaitos. Varakkaitten koulu. Charlotte Brontën
Kotiopettajatten romaani alkaa köyhäinkoululla ja tuloksena on kotiopettajatar, jolla on tinkimätön ote elämään, erittäin omaan elämäänsä. Melkein jokaisessa nuortenkirjassa puhutaan koulusta merkittävänä ympäristönä, jossa luokka (= toverit) muodostaa henkilön taustan. Mary Marck (alias Kersti Bergroth) kirjoitti kirjan
Luokan ikävin tyttö, jossa viehättäväksi osoittautuvan päähenkilön poikatoverit käyvät seikkailemassa Kalliossa he kun Helsingissä asuvat.
Kallio on heiltä kielletty alue, sillä koti sijaitsee jossain Pitkänsillan toisella puolen. J. K. Rowlingin
Harry Potter käy sisäoppilaitosta mutta aika erikoista koulua joka tapauksessa. Hän opettelee keittämään liemiä. Ja mitä kirjoittikaan V. A. Koskenniemi
koulutiestään!
Miten kuvasikaan Federico Fellini
Amarcordissa oppilaiden liian pitkältä tuntuvan päivän päättymistä tai François Truffaut
400 kepposessaan oppilaiden jalkautumista ulkoilutunnilta omille teilleen.
Suomisen Ollin esitelmä pommista oli melkoinen. Näitä ei voi unohtaa. Kuriton viattomuus kurkistaa joka nurkan takaa.
Entä opettajat! Peter Weirin
Kuolleiden runoilijoiden seuran kirjallisuudenopettaja edustaa rakastettavaa, rohkeaa ja uusia kaavoja hakevaa hahmoa. Opettajat, jotka sytyttävät sisäisen tulen ja antavat oppilaalle tarttumapinnan elämään, ovat alati siunattuja. Pieni lause voi jäädä elämään. Pieni lause voi toisaalta kaihertaa mieltä vuosia.
Benjamin Brittenin
Ruuvikierteessä on kotiopettaja keskiössä. Eikö
Suvivirsi kuulu jollain tapaa juuri kouluun. Se liittyy lomaan, kesään, todistukseen.
Onko kellään mitään sanomista koulusta. Yleensä tai erikseen. Miten se, koulu, ilmenee taiteissa tai reaalisessa todellisuudessa. Sillä onhan aika ennen koulua ja sen jälkeen. On koulu ennen peruskoulua ja sen jälkeen. Kuri, kunnioitus, opetuksen totuus/epätotuus, jälki-istunnot, ehdot, luokallejäämiset, viittaaminen, seisominen vastattaissa, oppikouluun pyrkiminen. Koulukiusaaminen! Sota-ajan jälkeiset koulun aamu- ja iltavuorot mutta piha täynnä kavereita ja nyt tyhjenevät kyläkoulut.
Koulu on asia, jota ei voi välttää. Siitä on kuljettava läpi eikä ohi. Muistaako kukaan enää kouluaan!