YLE Radio 1

Merkittävimpiin suomalaisiin kansainvälisiin radiojournalisteihin kuuluneen Erkki Toivasen (1938-2011) muistoa on syytä kunnioittaa omalla langallaan täällä hänen alaansa kuuluvalla alueella.

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/07 ... 37558.html
Nyt jos koskaan uusia Toivasia toden teolla kaivattaisiin. Vaikka voihan heitä ollakin, ulkomaankirjeenvaihtajien rooli on nykyään niin paljon vähäisempi kuin 1970-luvulla.
Toivasen suurta toimittajantaitoa oli myös kyky pitää yhteiskuntasympatiansa omina tietoinaan. On selvä, ettei hän kuulunut -70-luvun radikaalivasemmistoon ja oli varmasti osin helpottunutkin siitä, ettei hänen tarvinnut tuolloin oleskella Suomessa. Olisi kuitenkin aika vaikea mieltää häntä myöskään esim.Ison-Britannian yhteiskuntarakenteiden pahimpana romuttajana kunnostautuneen Margaret Thatcherin ihailijaksi.

Toivanen oli jokaisen journalistin esikuva siinä, ettei mikään muuri ole liian korkea ylitettäväksi eikä mikään asia niin salamyhkäinen, ettei siitä voisi ottaa selkoa ja kertoa sitä ymmärrettävästi edelleen. Gentlemannin imago korosti asiajournalistin suuruutta.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=1087

Onhan tällä foorumillakin Toivasen journalismin monimuotoisuus huomattu:

Mortimer kirjoitti:Kysyin kauan sitten tutulta tv:n uutistoimittajalta, mitä minulle sanottaisiin johdon taholta jos olisin tv:n uutistenlukija ja ääntäisin vaikkapa John Majorin nimen kuten britit. Hän arveli, että käskettäisiin ääntää kuten suomalaiset ääntävät englantia ja jos niskoittelisin, siirtäisivät pois ruudusta. Ainoa, joka on saanut ääntää TV:ssä englantia edes sinnepäin on ollut Erkki Toivanen.

viewtopic.php?f=3&t=1377&hilit=toivanen

Yksi kultivoituneimmista tavoista muistaa Erkki Toivasen laajaa sivistystä ja herrasmiesmäistä intoa jakaa sitä, on epäilemättä kaivaa kirjahyllystä (jos ei omassa ole, kirjastossa tai antikvariaatissa lienee) miehen iltakävelyistä eri puolilla Eurooppaa koottu kirja Iltakävelyllä (Otava 2003 ja Seven 2005). Opuksen materiaali on pitkällä aikavälillä kehiteltyä, sillä merkittävä osa ohjelmista oli tehty jo ennen rautaesiripun murtumista ja Lontootakin Toivanen katselee Thatcherin inhimillisellä tasolla ankaran konservatiivihallinnon kehyksistä, mutta tekstit kuitenkin suurelta osin päivitetty ennen ensimmäisen painoksen ilmestymistä, joten historialliset jatkumot on päivitetty tasolle, jolla ne vuosituhannen vaihteen jälkeen olivat.
"Eurooppalaisuus on osallistumista maailman menoon kosmopoliittina, asiantuntevana tarkkailijana", Toivanen tiivistää sanomansa. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Toivasen tarkkailut tulevat olemaan mielenkiintoista ja antoisaa luettavaa tutkijoille vielä sadan vuoden päästäkin, vaikka epäilemättä lähestymiskulma teksteihin silloin eroaakin meidän näkemyksistämme.

Minusta oli hassua huomata, kun joillakin toisilla saiteilla - joille en kirjoita, lukaisen vain joskus - aprikoitiin, oliko Toivanen homo vaiko ei.

Mitä väliä hänen homoudellaan oli/on, jos hän hoiti kirjeenvaihtohommansa hyvin ja tasapuolisesti? Ja niin muuten hoitikin.

Erkki Toivasen laajaa musiikintuntijan puolta tuskin voisi paremmin kunnioittaa kuin muistokonsertilla.
http://www.musiikkitalo.fi/web/fi/tapah ... h=b2LNb2mE
Yleltä, Musiikkitalon osakkaalta, on hieno ele tulla tässä kohden vastaan järjestelyissä.

Toivasen oli määrä tulla heinäkuussa Brinkhallin kartanoon pitämään elävän musiikin sävyttämä esitelmä. Kakskertaan hän ei enää jaksanut tulla, vaikka oli halunnut pitää sen kalenterissaan vielä senkin jälkeen, kun oli poistanut sieltä Crusell-viikon avajaisia lukuun ottamatta kaiken muun.