YLE Radio 1

Ajankohtaisessa ykkösessä sanoi toim. H. Peltonen osuvasti jotenkin niin, että alkaa pikkuhiljaa tympiin, kun mitä alhaisimpia rotuopillisia ja vastaavia herjoja lennätetään meidän rakkaiden eteläeurooppalaisten eurotovereiden niskaan.

Samalta tuntuu täälläkin. Siitä huolimatta, että meitä on huijattu ja pantu vielä laskujen maksumiehiksi. Pointti on siinä, että epäkunnioittava suhtautuminen tulee bumerangina takaisin. Tärkeintä olisi nyt hoitaa tämä kriisinpoikanen, ettei äidy pahemmaksi, ja hissukseen miettiä sopivaa rangaistusta vaan ei kostoa valtioille, jotka ovat kepulikonsteillaan tätä kriisiä synnytelleet.

Kiitos.

PS. VeHy, minen vaan pidä Areenasta... Se on (tavaramäärästä johtuen, kait) turhan massiivisaitti meikäläisen pienyrittäjä-lähiruoka-intimikahvilarakastajan mieltymyksiin.

k-meleon kirjoitti:Tärkeintä olisi nyt hoitaa tämä kriisinpoikanen, ettei äidy pahemmaksi, ja hissukseen miettiä sopivaa rangaistusta vaan ei kostoa valtioille, jotka ovat kepulikonsteillaan tätä kriisiä synnytelleet.

Ei tämä ole mikään kriisinpoikanen, tämä on taloustsunami, jonka aiheuttamia vaurioita korjaillaan vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Löperöillä valtioilla on tässä oma osuutensa tietenkin, mutta kyllä ne ovat yksityiset pankki- ja finanssipiirit, jotka tämän sopan ovat keittäneet. Kreikan ja Portugalin valtioiden pääomittaminen voidaan tehdä vaikka katkeralta tuntuukin, mutta hulivilipankit saisi minun mielestäni mennä kanttuvei.

On myös muistettava se, että kun osoitetaan sormella Saksan ja Ranskan pankkeja, niin suurempia summia ja vastuita löytyy euroalueen ulkopuolelta.

Taloussanomat: Tämän takia myös USA painostaa meitä

En minäkään kostoa ole huutamassa (tai no, ehkä ihan pikkuisen) mutta vastaisuudessa talouskurin pitää olla ihan toisenlaista. Hyvä alku on Barroson tai oikeastaan hänen komissionsa esille tuoma varainsiirtovero rahoitusmarkkinoille. Hyvä olisi myös, jos tietokoneiden tekemille transaktioille määrättäisiin pieni viive, vaikka yksi minuutti.

Yle.FI: EU-komissio ehdottaa varainsiirtoveroa rahoitusmarkkinoille

k-meleon kirjoitti:PS. VeHy, minen vaan pidä Areenasta... Se on (tavaramäärästä johtuen, kait) turhan massiivisaitti meikäläisen pienyrittäjä-lähiruoka-intimikahvilarakastajan mieltymyksiin.

No sille ei sitten voi mitään. Jos jostain syystä kuuntelematta jäänyt radio-ohjelma tai näkemättä jäänyt televisio-ohjelma on parin klikkauksen takana vaikka aamuyöllä nautittavaksi, ja ne klikkaukset jää tekemättä, niin ei se ohjelma sitten varmaan niin tärkeä ollutkaan.

VeHy kirjoitti:Ei tämä ole mikään kriisinpoikanen, tämä on taloustsunami, jonka aiheuttamia vaurioita korjaillaan vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Löperöillä valtioilla on tässä oma osuutensa tietenkin, mutta kyllä ne ovat yksityiset pankki- ja finanssipiirit, jotka tämän sopan ovat keittäneet. Kreikan ja Portugalin valtioiden pääomittaminen voidaan tehdä vaikka katkeralta tuntuukin, mutta hulivilipankit saisi minun mielestäni mennä kanttuvei.

Sekä että. Ei noita voi erottaa. Kun maksamme Kreikalle tai Portugalille (tai kenelle tahansa) tukea niin rahamme menevät pankeille. Tietenkin atlantin taakse, Saksaan ja Ranskaan, mikä hassuinta Yhdistyneisiin kuningaskuntiin. Jälkimmäinenhän ei itse osallistu talkoisiin mitenkään.
Ainoa oikea teko tässä paikassa olisi vääntää rahahanat kiinni, kertakaikkiaan. Ei senttiäkään huijareille.
k-meleon kirjoitti kriisinpoikasen hoitamisesta, tarkoittaen käytännössä verovarojemme lahjoittamista ulkolaisille pankeille. Pankkien tukeminen on pakko lopettaa jossain vaiheessa koska mitkään varat eivät tule olemaan tarpeeksi. Kauanko aiotte hyväksyä verovarojemme työntämisen ulkolaisille pankeille?

Kirjakerhossa käsiteltiin virolaista kaunokirjallisuutta. Tarleena Sammalkorven matkassa runoilijat Jan
Kaus ja Esa Mäkijärvi sekä suomentaja Hannu Oittinen. Esittelyssä syksyn käännösuutuudet virosta.

Hyvää infoa, hyvä infota - mutta yhden kielialueen puffaaminen on teko, joka edellyttää muidenkin kielialueiden samanlaista huomioimista.

Jälleen suurkiitokset Kirjakerhon informatiiviselle ja valistavalle ohjelmapolitiikalle!

Ruusuja.

Kovin kiehtova teema tuo "Surrealistinen kieli ja muistin kuvat". Keskustelu ei ollut toisen puheen päälle huutamista, vaikka studiossa oli neljä henkeä.

Janne Koskisen Hienostelua-ohjelmaan en näytä saavan otetta. On toki asiaa ottaa ironista etäisyyttä pikkuporvarilliseen nousukasmaisuuteen. Ehkä Koskisen viljelemä surrealismi on kuitenkin niin kaapissa kalvennutta, ettei sitä aina huomaa. Ehkä kyse on kohdallani hienostelun edellyttämien pienten "erojen" - 'die feinen Unterschiede' - havainnoinnin puutteesta?

Risut meille (entisille?) Radio Yhden kuulijoille, jotka olemme olleet vailla radiota jo kolme viikkoa!

Kirjakerhossa käsiteltiin esikoiskirjailijoiden teoksia. Hyvin informatiivista, Papinniemi ja Puttonen. Kiitos. Ryhdyttävä nauhoittamaan, jotenkin tallentamaan näitä ohjelmia, kun kaikkea kiintoisaa ei ehdi saamaan muistilapulle.

Jouluajan kirjoja on ryhdyttävä miettimään, joten olen kovasti kuulolla. En tiedä kuinka monta kirjaa vuodenvaihteessa on aikaa lukea, tai viitsin, mutta jokusella on ehdottomasti häirittävä tämmöisen pikkuporvarin unta. Jotta valvetietoisuus ei alkaisi toikkaroimaan.

Lauantaisessa Kirjakerhossa "Sijaisvanhemmuus ja Viisas vaimo" viisailla naisilla oli paljon hyvää sanottavaa. Vieraat Marianne Heikkilä ja Päivi Laukkanen.

Se hieman harmittaa, että taiteen esteettinen arviointi jää suomalaisessa kirjallisuuskäsittelyssä turhan helposti faktojen, moraalin ja (muiden) sosiaaliarvojen jalkoihin. Puttonen saa sikäli mennä peilin eteen.

Kiitän viime lauantaista jazz-iltaa, vaikken sitä paljoa kerennyt kuulemaan.

Uusissa levyissä Janne Koskinen esitteli myös yhden dvd:n, Carlos Kleiber -dokumentin, jonka tietoja juur netistä haeskelin. Carlos Kleiber - Traces to Nowhere. A film by Eric Schulz (ArtHaus Musik). Kiintoisan tuntuinen devede, ja kiintoisa tutkimusesine tämä C. Kleiber. Kiinnostavaa ei yksin hänen toimensa kapellimestarina vaan myös sangen vaikea isä-suhteensa (isä Erich Kleiber oli juhlittu berliniläinen kapellimestari, joka natsiaikana valitsi maanpaon (vs. yhteistoiminta a la Karajan & knit)). Koskinen teki hyvän valinnan muistuttaessaan tämän deveden ol.olosta.

Ruusu Kirjakerholle.

Kirjakerhossa ollaan "Rosa Liksomin matkassa" (toim. Seppo Puttonen, Pentti Kemppainen). Hienoa kuulla vuoden 1985 haastattelua (Kemppainen).

Epookissa käsiteltiin 1800-luvun Suomi-kuvia, toim. Maritta Alander-Valtonen. Vieras oli taidehistorioitsija Petja Hovinheimo ja sangen mainio vieras olikin. Arvelisin sangen rutinoituneeksi luennoitsijaksi.

Minua nämä 1800-luvun kansallisromanttisen turismin kohteet tai kohdemaisemat eivät ole kovin heilauttaneet. Punkaharjun ohi olen ajanut sujuvasti, vasta jälkeenpäin vaimo nosti asian esiin: etkö huomannut? Kiinnostavampaa olisi aikamatkailu jääkauden jälkeiseen maisemaan: pohjoisessa yhä sulava jää, hyisestä merestä pilkistää vain pitkänomainen Salpausselkä - olisi kiehtovaa tietää, millaista oli ensimmäisten alueelle päätyneiden kalastajien elämä, muodostivat he sitten pysyvää asutusta ("alkusuomalaisina", so. esi-isinämme) tai eivät.

Äsken alkanut Musiikkia vanhasta Euroopasta on sitä ohjelmistoa, joka radiossa on piilotettu yön tunneille. Meille iltojen ja erityisesti viikonloppujen satunnaisille kuulijoille tämä on liian harvinaista herkkua. Kai se sitten on niin, että palo- ja paperimiehet, sairaanhoitajat ja muut yötyöläiset tätä eniten rakastavat.

Kuuntelin myös tuota samaa Epookkia, ja kyllähän vieläkin kansallisromanttinen kuva maastamme nojaa enemmän maisemaan kuin tuohon AAA-haihatteluun ja muuhun vastaavaan joka kovin tuntuu ns perussuomalaista viehättävän. Ja hyvä niin, toivottavasti suomalaiselle luonnolle ja maisemalle suodaan tilaa myös muualla kuin postikorteissa ja maammelaulussa, vaikka sitä ajaakin enemmän liberaali ja ylikansallinen vihreä liike...

Elämänlaatu paranee ainakin 99,99%:sti kun saa kuulla Välilevyjä.

Uusinta? Enpä muistanut tätäkään, jos kuullut olen.

Ruusut Svengaavalle iltapäivälle.

Jaakko Tahkolahti teki "Katsauksen menneeseen jazzvuoteen". Ja vaikka paljon kaikenlaista kivaa vuoteen sisältyikin, niin JT:n happamuus jazzin huonon kohtelun vuoksi (Yle, kaupalliset, vuotuiset myynti- ym. levypalkinnot) oli oikeutettua. Kyllä se saapi aikuinen mies tunteita ilmaista, etenkin niitä vähän happamampia. Kun Yle kieltäytyy lakisääteisestä sivistystehtävästään, niin turha se sitten on ihmetellä, miksis Suomaassa on vain 150 jazz-harrastajaa. Ei jazziinkaan rakastu, ellei sitä mistään kuule.