YLE Radio 1

melkoista imelää siirappia ja organismin päättymätöntä sykintää tämä shostaovitsin 1. viulkonsertto 1. osa. gould piti vahinkona ettei dimitristä koskaan suurta säveltäjää tullutkaan. kaikki mitä on jäljellä on joku satunnainen adagion ekstattine hetki. varhaisen teosten rytminen työntövoima on muuttunut organismin päättymättömäksi ja väsyttäväksi sykinnäksi velttoa ja flemaattista musiikkia. schöngergin ydinsointujen taidokkaat kaksoismerkitykset ovat tulleet frigideiksi, kylmiksi ja tunteettomiksi yleisydessään koreileviksi klisheiksi. on sääli etä neuvostohallinon ja vallan bolsevistitaidepropagandan kritikitön ihannoinniti ja palvonta sellaisen häikäilmätömän diktaattorin kuin stalinin maineen kustannuksella tuottaa vähäarvoista taidetta joka sivuuttaa sortopolitikasta kärsivin pienten kansakuntien suurtn luovien henkien, saikkolan, tuukkasen ym. verrattomasti puhuttelevamman ja imponoivempien hengentuotteet vääristelyn ja katteettomien lupausten tuloksena saadun maineen turvin.stravinskyä ei voi moittia kuin mekaanisesta tyhjänpäiväisesä posetivismista frigidiä konemusiikkia. kaikkinainen ekspressiivisyys loistaa poisaolollaan näiden marionettien tusinamusiikista. suomi voitaa neuvostotaiteen sanovat makkinavoimat mitä tahansa ja puhuvat opettajat mitä paskaa vain.

Melkomoista imelää siirappia ja organismin päättymätöntä sykintää ikostakin enemmän tämä shostakovitsin 1. nukuttavan autio viulukonsertto ja sen 1. osa. sitten piti mennä asentamaan uutta jääkaapopia paikalleemn ja uusi pesukone hurisi maanantaina omx helsinki plus 1,53 josta alamäki lähti. vaksi vaati että kamat on pestävä ku ne dunkkaa paskalle.

gould piti vahinkona ettei dimitristä koskaan suurta säveltäjää tullutkaan. kaikki mitä on jäljellä on joku satunnainen adagion ekstattinen hetki.

varhaisen teosten rytminen työntövoima on muuttunut organismin päättymättömäksi ja väsyttäväksi sykinnäksi, velttoa ja flegmaattista musiikkia.

schöngergin ydinsointujen taidokkaat kaksoismerkitykset ovat tulleet frigideiksi, kylmiksi ja tunteettomiksi yleisyydessään koreileviksi klisheiksi.

on sääli että neuvostohallinon ja vallan bolsevistitaidepropagandan kritikitön ihannoinniti ja palvonta sellaisen häikäilmätömän diktaattorin kuin stalinin maineen kustannuksella tuottaa vähäarvoista taidetta joka sivuuttaa sortopolitikasta kärsivin pienten kansakuntien suurten mutta nimettömien luovien henkien, saikkolan, tuukkasen ym. verrattomasti puhuttelevamman ja imponoivemmat tervehenkiset hengentuotteet vääristelyn ja katteettomien lupausten tuloksena saadun maineen turvin.

valta on valtaa taidepolitiikassakin ja väkiluku määrittää taiteen kvantitatiivisen ei kvalitatiivisen arvon, mitä enemmän bolsevisteja ja kgb:n agentteja toitottamaan jostakin säveltäjästä kauppakumppaneilleen ja liittolaisilleen katu-uskottavuuden varjolla sitä suurempi suosio kuraa uraa liejua, haahuilua ja vellontaa. osta kun saat halvalla ja kerro kaverille.

stravinskyä ei voi moittia kuin mekaanisesta tyhjänpäiväisesä posetivismista frigidiä konemusiikkia. kaikkinainen ekspressiivisyys loistaa poisaolollaan näiden marionettien tusinamusiikista.

suomi voitaa neuvostotaiteen sanovat makkinavoimat mitä tahansa ja puhuvat opettajat mitä paskaa vain koulutunnilla juorujen perusteella.

en ole koskaan sanottavammin imponoitunut shostasta mutta melartin, tuukkanen ja saikkola saivat sydämeni täyttymään lämmöstä ja rakkauden hengestä. olen varma että ikosenkin viulukonserrto josta ralf parland kirjoitti myrkyllisesti vanhaa siirappia vuotaa ikosen viuluvuodatuksista sitä vuolaammin, konsertto joka olisi saanut jäädä säveltämättä, ei voi olla näin kurjaa suossa tarpomista.