YLE Radio 1

tätä säveltämisen taitoa myöskään tuskin olisi näillä lukemattomilla ellei jokin sisäinen pakko ja välttämättäömyys luomiseen olisi sitä sen hankkimiseen usuttanut. vain lahjakkaimmille yleensäkin jokin apuraha ulkomailla opiskelemiseen taannoin edes myönnettiin. että tekijämiehiä olivat kaikki tällaiset euroopan opinahjoissa oppia saaneet ja hakeneet spontaanisti työskennelleet ja taitojaan hiomaan pyrkineet luovat säveltäjänerot joita akateeminen kuivakkuus ei juuri kahlinnut mutta joiden musiiki ei tyydyttänyt yhtälailla poroporvarillista makua kuten sibeliuksen jonka suosio takasi täyden rahallisen tuen säveltämiseen, joka kätkeytyi tuhansien järvien maahan haluamatta opiskella kontrapunktia tai melodista muodontaa ajan tyylillisiin vaatimuksiin nähden jotka wagner oli julistanut oopperoissaan. kitchiä ja klisheitä.sitä edustaa pikkunäppärällä tavalla sibeliuksen tuotanto joka katselee luontoa sivusta ja ulkoakäsin pääsemättä sen ytimeen.

Niin, Sibelius sai suosiota, mutta ei kai hänenkään uransa ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, varsinkaan uran alkupuolella. Pikkukappaleita piti väsätä hengen pitimiksi ja velkaa tuli tehtyä. Mutta kun suosiota tuli ja tulotaso nousi, siis musiikki meni kaupaksi, elämä tietenkin tuli helpommaksi. Ja edelleenhän perikunta käärii sievoiset summat hänen "kustannuksellaan". Mutta mikä siinä on, että jonkun työt menevät kaupaksi ja jonkun eivät... Ei kai se ole ainakaan säveltäjän vika.

punoja kirjoitti:Niin, Sibelius sai suosiota, mutta ei kai hänenkään uransa ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, varsinkaan uran alkupuolella. Pikkukappaleita piti väsätä hengen pitimiksi ja velkaa tuli tehtyä. Mutta kun suosiota tuli ja tulotaso nousi, siis musiikki meni kaupaksi, elämä tietenkin tuli helpommaksi. Ja edelleenhän perikunta käärii sievoiset summat hänen "kustannuksellaan". Mutta mikä siinä on, että jonkun työt menevät kaupaksi ja jonkun eivät... Ei kai se ole ainakaan säveltäjän vika.

käsittääkseni ei juuri koskaan kun sellaiset kriitikot kuten tukholmassa peterson-berger kritikoivat ankarasti hänen sinfonoitaan ja herald tribunen virgil thompson vuodatti myrkkysuontaan hänen musiikinsa ylle. itselläni on aivan toiset ihanteet musiikkinhistoriassamme jota ymmärrän nyt paljon laajemmin ja monipuolisemmin ja syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin kun sibeliuksen rooli siinä on pudonnut mitättömäksi muodollisuudeksi kuin jokin matkailumainos.

on muuten kummallista että ne monet muut suomea pohjoismaisilla musikkipäivillä edustaneet merkittävät sävellykset on unhodettu likipitäen täysin ettei niistä ole olemassa levytyksiäkään jos ajattelemme pylkkäsen impressionistisinta teosta ultima thulea, pesolan jousikvartettoa, palmgreninpastoraalisarjaa, raition kaksoiskonserttoa jne.

ei kai menekään kun niitä ei koskaan esitetä eivätkä intellektuellit ja dilatantit muodosta suurta kansanryhmää tästä klassisen kuuntelijajoukosta vaikka huhu kertoo että amerikoissakin ollaan kiinnostuneita suomalaisesta säveltaiteesta. kuvittelisi että heillä olisi myös rahaa tuottaa levytyksiä näistä aarteista kun osakemarkkinatkaan eivät vedä ja likviditeettiä on yllin kyllin provosoidaskseen minua myymään osakkeeni jotta voisivat ostaa myymänsä takaisin merkintöjäni alhaisemmilla hinnoilla jotta jäisin näppejäni nuolemaan. älä ole passiivinen kuuluu moite.. sehän se potuttaa kun musiikki joka kiinnostaa mielettömästi on pannassa ja se mikä on yhdentekvää vanhaa luritusta on hyvin tarjolla.

Suomalaiset keuhkotautiset kuorolaiset.
Beethovenin sinfonia nr.9 D-molli keskeytetään 40 minuutin kuluttua. Suomalaiset keuhkotautiset kuorolaiset hoippuvat sisään ja sinfonia jatkuu finaalilla.
En ole TV:ssä nähnyt tälläistä typeryyttä muualla kuin Suomessa.
Mahlerin sinfonioissa, missä on kuoro tai kuorot mukana, niin Suomessa sinfonia keskeytetään ääliömäisesti, ja Suomalaiset keuhkotautiset kuorolaiset hoippuvat sisään. Tunnelma on pilalla ja tässä pahoinpidellään säveltäjän partituuria.
Ratkaisu on yksinkertainen. Kuorolaiset istuvat kapeissa, pitkissä 8 hengen penkeissä. Kun tulee kuoron sisääntulo ja noustaan ylös. Penkit taivutetaan sarannoilla lattialle. Näin olen TV:ssä nähnyt kuuluisissakin konserttisaleissa.
Helsingin Musiikkitalon flunssaiset yskijät.
Radioitavissa konserteissa on musiikin aikana yleisön tehoste-mikrofonit pidettävä suljettuina.
Jo yksi räkäinen yskijä voi terrorisoida koko konsertin.
TTA.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...jokaista merkittävämpää suomalaista sinfonikkoa tuliosi soittaa vuorollaan...

Sopii mulle kunhan vaan ensin aikaan kattava luettelo niistä merkittävimmistä sinfonikoista.

Reaalisesti vai muotoanalyysillä noteerattuna? Lukumääräisesti vai kvalitatiivisesti mitattuna? mittasuhteiden, esityskeston vai emotionaalisen sisällön puolesta? touhukkuus kun ei merkitse samaa kuin kompleksisuus eivätkä laajat mitat samaa kuin syvällisyys kuten mjaskovski ym. joskus otaksuivat neuvostoliitossa.

nauroin lukiessani taas lehdesä väitteen että sibelius ja mahler olivat aikansa suurimmat sibnfonikot. sen kai voi ennustaa kahvinporoista tai pörssikursseista kun mitään pitävää todistusaineistoa sen tueksi ei voi esittää vaan kyse on subjektiivisista mieltymyksistä ja mielipiteistä ts. makuasioista. mitään niin hapanta tai suossa tarpovaa sentimentoa saa etsiä kuin näiden herrojen yhteismitattomat tekeleet.melartin on ehdottomasti painavampi sinfonikko kuin sibelius. ja niin ovat kaikki muutkin. heihin ei kyllästy.temaattisia viittaukasia saattaa esiintyä mutta se on vain ulkonainen kuori.

muutoin on varsin pöljää ja asiantuntemuksen puutetta osoittavaa kielivää uhrata moderni suuri sinfoniaorkesterin soinnilliset mahdollisuudet mozartin aikakauden rutiinituyotteisiin jättipalkkioiden kera kuuluisalle kapellimestraille yhdestä konsertista. ekonomisesti järjetöntä rahaNKÄYTTÖÄ kun muistetaan että suomalaiset kansaöllisen kulttuurin heräämisen jäkkeen eivät olleet enää ruotsalaisten linnanherrojen alamaisia köyhiä talonpoikia ja torppareita vaan säveltaiteessa pitkälle edemnmeitä ja kehittyneitä mestareita joiden kyvyt ja ansiot menevät tällä tavoin tyystin hukkaan heikon itsetunnon seurannaisvaikutuksella. nils-eric fougstedt oli radio-orkeastrin pitkäaikainen kapellimestari joka sai karaJANILTA OPPIA ja sävelsi 3 tonaalisuuteen ankkuroitunutta sinfoniaa joissa hän eksperimentpoi dodekafonialla. kannelmäen kirjastossa kuorolaulu-ja tuolipäivät.


joten mitenkään fantastista romanttisen uhkean orkesterisoinnin kannalta tömmöinen mozartiaaninen niukkkuss orkesrtoinnissa ja ilmaisuvoiman kannalta pitsinnnypläys ei ole mutta suomalaiset jotka varta vasten kirjoittivat pidemmän ja harkitun kypsyttelyn jälkeen suuret sinfoniansa rso.ta ja hko.ta soittajia ajatellen tiesivät kenelle mitäkin kirjoittivat nauru raikaa täällkin ei rauhaa kirjastossakaan, fogstedt tunsi soittimensa.ja akustiikan myös.

miksi sakemannit pitäisi aina asettaa suomalaistemn edelle 3 kertaa germany ja millä hinnalla.samaa saa halpahallistakin parilla eurolla. missä on ylpeys omasta kultuuriperinnöstä pitäisi laittaa huppu päähän ja mennä metsään mökkiläiseksi häpeämään kun ei ole omaa identiteettiä kansakuntana kun kotim,aisuusastre on alhainen eikä kukaan tiedä keitä olemme ja mistä tulemme.

RSO:n konsertti 21.09.2011.
K.Aho:"Minea". Inhottavan vastenmielinen typeryys.
Nämä lainahöyhenet on moneen kertaan käytetty.
V.Matvejeff: "Viulukonsertto".
Ei tonaaliset soinnut ja teemat merkitse tylsyyttä. Patentti juoksutuksia piisasi, mutta imua ei tullut.
Tekijä pelkäsi taukoja, ettei tylsyyttä huomaisi. Ei ollut solistin ja orkesterin vuoropuhelua.
Solisti. Petri Aarnio. Hukkaan meni harjoittelu. Tämä tekele on kertakäyttö tavaraa,
joka voidaan välittömästi museoida.
Seurasi puolen tunnin tauko.
Musiikkitalon kapakka on suljettava, sillä tauko saa olla korkeintaan 15 minuuttia.
Beethoven: "Sinfonia nro 6 F-duuri. Pastoraalisinfonia".
Osmo Vänskä pahoinpiteli Beethovenin. Voimakkuusasteet oli viety äärimmilleen. Kolmesta fff:stä mentiin
kolmeen ppp:hen ja vieläkin hiljaisemmaksi. Ei kuulunut mitään muuta, kuin yleisön kiusallisia yskähdyksiä.
Eihän näin sinfonian muotoa rakenneta. Vänskä näperteli yksityiskohdissa ja jatkuva Rubato pilasi loputkin.
Yleensä vanhenevat taiteilijat seestyvät ja tulee syvällisyyttä.
Vänskällä on käynnyt päinvastoin.
TTA.

konserttirepertoaarilla on harvoin minullekaan mitään innoittavaa ja inspiroivaa annettavaa siinä muodossa kuin se nykyään on olemassa fossiloituneiden ja muumioituneiden kaanoniin kuuluvien teosreliktien kokoelmana joiden sävelkieli ei puhuttele väkevästi tunteita ja intohimoja vaan on pikemminkin luonteeltaan pedanttisen saivartelevan ja vaikeroivan pessimismin tulosta, joista aito spontaani musikanttius, harmoninen ja melodinen lyyrinen kauneus on poissuljettua arkkitehtonisen sommittelun ja muotosuunnittelun pakkopaitaan puettujen triviaalien melodisten ajatusten hallitsemassa musiikillisessa maisemassa ja kaavamaisissa muotorakenteissa jotka saattavat olla myös mittasuhteiltaan hypertrofioituneita eivätkä noudata klassillisen kohtuullisuuden periaatteita tai sävelkielestä puuttuu tuore visionäärisyys josta välittyisi kuulikjalle sisäinen kokemus-ja elämysmaaima jonka säveltäjä on pukenut säveliksi tiedottomassa itsetajunassa,. minulla on standardiohjelmistoon nähden aivan erilainen käsitys merkittävästä ja kiehtovasta tunteita kiihoittavasta musiikkiperinnöstä jolla vastoin kuin brahmsin ja siben kaltaisella virkamiesmäisellä pseudotaiteella on sieluun ylevöittävä ja kohottava vaikutus, siinä missä sibelius maanläheisempänbä ja rahvaanomaisen kansanomaisena maalaa pienimuotoista akvarellia kylmästä syksyisestä auringonlaskusta 6. d-doorisessa sinfoniassa melartinin 3. f-duuri sinfoniassa kuululija tekee kuin haltiotuneen matkan taivaansinen kirkkauteen yhä korkeammalla nousten ja henkeään pidätellen kosmisten mittasuhteiden äärettömyydessä unohtumattoman uljaan trumpettiteeman kajahtaessa kuin kutsuhuuto. pakahduttavaa. tuukkasta arvostran kanssa sibeä enemmän kaikkien aiemmin luettelemieni ohella joista kaikista löytyy romanttista kauneutta ja paatosta enemmän melodista laulavaa pitlkälinjaisuutta ja suuria tunnekokemuksia olivatpa nee haapalaisen, härkösen, pesolan tai ikosen, saati saikkolan, linnalan, karjalaisen, pesosen, leiviskän, isacssonin tai liukon töitä, vakaumukseni mukaisesti.

Sinfonia Lahden konsertti Musiikkitalossa. 04.11.2011.
Jean Sibelius:"Aallottaret".
Janne oli varkaissa vuonna 1914. Impressionistista, Debussy, Kokosävelasteikkoja, Urkupisteitä. Ainahan Janne oman puumerkkinsä saa. Musiikkitalon heikkoutena on, että harput ei kuulu. Nyt oli laitettu kahden harpistin eteen kaksi mikrofoonia. Hyvin nyt harput radiossa kuuluivat.
Franz Liszt:"Les Preludes".
Varmaan tunnetuin sinfoninen runo. Moni säveltäjä on saannut tästä vaikutteita. Linsen:"Mä oksalla ylimmällä" on
tarkalleen soinnutettu tästä sävellyksestä. Hitlerin-Saksan loputtomat sotilasvoitot juhlistettiin radiossa Lisztin fanfaareilla.
Komeasti Lahden porukka soitti. Okko Kamu ei näperrellyt pikkuasioissa, vaan tempo oli aika nopea,
ja näin saatiin imua aikaan.
Väliaika oli jälleen ylipitkä, puoli tuntia. Musiikkitalon lämpiö on pielessä ja huonosti suunniteltu.
Minulla ei ollut Alkoholia, joten nukahdin.
Bela Bartok:"Konsertto orkesterille". Mestariteos jäi kuulematta.
Yle Areenassa konsertti on kuultavissa ja katseltavissa.
TTA.

Voisimmeko pitää muiden orkesterien edesottamukset poissa tästä keskustelulangasta, joka on omistettu Ylen omalle orkesterille? Sinfonia Lahti kun nyt ei ole RSO, vaikka kuinka Musiikkitalossa keikkailisikin. Ei myöskään HKO, jonka konsertteja niinikään aika ajoin radioidaan.
Se, että sinfoniakonsertteja radioidaan, on hieno asia, joka taitaa kuulua Ylen kansansivistysvelvollisuuteen. Tai toivottavasti ainakin joku siellä johtoportaassa kuvittelee asian niin olevan...

moxu kirjoitti:Voisimmeko pitää muiden orkesterien edesottamukset poissa tästä keskustelulangasta, joka on omistettu Ylen omalle orkesterille? Sinfonia Lahti kun nyt ei ole RSO, vaikka kuinka Musiikkitalossa keikkailisikin. Ei myöskään HKO, jonka konsertteja niinikään aika ajoin radioidaan.
Se, että sinfoniakonsertteja radioidaan, on hieno asia, joka taitaa kuulua Ylen kansansivistysvelvollisuuteen. Tai toivottavasti ainakin joku siellä johtoportaassa kuvittelee asian niin olevan...

voi kun edes soitettaisiin jotain harmoniselta kieleltään aistillista myöhäisromanttista tai postromanttista suomikamaa eikä pedanttisen sentimentaalista brahmsia ja jäykkää sibeä. eihän niitä kuuntele kuin mummelit. olen hiukan edistyksellisemmän musiikkimaun ja reseption omaava kultivoitunut kultturelli intellektuelli enkä mikään kiikutuolipappa.eikä poppi ja rokki paska nypi tippaakaan.

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Voisimmeko pitää muiden orkesterien edesottamukset poissa tästä keskustelulangasta, joka on omistettu Ylen omalle orkesterille? Sinfonia Lahti kun nyt ei ole RSO, vaikka kuinka Musiikkitalossa keikkailisikin. Ei myöskään HKO, jonka konsertteja niinikään aika ajoin radioidaan.
Se, että sinfoniakonsertteja radioidaan, on hieno asia, joka taitaa kuulua Ylen kansansivistysvelvollisuuteen. Tai toivottavasti ainakin joku siellä johtoportaassa kuvittelee asian niin olevan...

eihän niitä kuuntele kuin mummelit... eikä poppi ja rokki paska nypi tippaakaan.

Tuohan menee jo lähes ikärasismin puolelle... miten poppi ja rokki edes kuuluvat juuri tähän keskustelualueeseen, sinfonikot kuitenkin harvemmin poppia ja rokkia veivaavat.

Bachin Brandenburgilaiset konsertot soivat hienosti Musiikkitalossa RSO:n soittajien käsissä. En vain oikein ymmärtänyt, miksi kolmoskonserttoon oli pitänyt ängetä Tiensuun tekemä hidas osa. Se alkoi lupaavasti, mutta oli kuitenkin lopulta ihan liian pitkä. Liekö teokseen alkuaan kuulunut hidas osa vai onko niin, että ne pari sointua ovat vain siirtymänä osien välissä. Yhtä kaikki ei se mitään peukalointia kaipaa minun mielestäni.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

moxu kirjoitti:Voisimmeko pitää muiden orkesterien edesottamukset poissa tästä keskustelulangasta, joka on omistettu Ylen omalle orkesterille? Sinfonia Lahti kun nyt ei ole RSO, vaikka kuinka Musiikkitalossa keikkailisikin. Ei myöskään HKO, jonka konsertteja niinikään aika ajoin radioidaan.
Se, että sinfoniakonsertteja radioidaan, on hieno asia, joka taitaa kuulua Ylen kansansivistysvelvollisuuteen. Tai toivottavasti ainakin joku siellä johtoportaassa kuvittelee asian niin olevan...

eihän niitä kuuntele kuin mummelit... eikä poppi ja rokki paska nypi tippaakaan.

Tuohan menee jo lähes ikärasismin puolelle... miten poppi ja rokki edes kuuluvat juuri tähän keskustelualueeseen, sinfonikot kuitenkin harvemmin poppia ja rokkia veivaavat.

ja yle harvemmin esittää muita suomalaisia sinfonikkoja myöhäisromanttiikan esilassismin, uusklassismin tai postromantiikan ajalta kuin saksalaisesta bramhsmeijeristä tuotettua mielckin vasikan maitosinfoniaa jos tajuat sarkasmini. ei säveltäjän iältään vanhempi romanttinen musiikki ole nuorempaa parempaa.

Tänään tuli jälleen radiointi Musiikkitalosta, tällä kertaa suomalaisen musiikin päivän ja Sibeliuksen kunniaksi. Tosin HKOn konsertti eikä RSOn (siis sori että olen oikeastaan väärällä palstalla). Mutta jälleen ihmettelin, että eivätkö toimittajat osaa käyttää sanaa kukkakimppu, kun se kovin usein vääntyy kukkapuskaksi. Se on mielestäni tyylivirhe, ja kukkapuska on jotenkin alatyylinen, lähes halventava ilmaus. Se on KUKKAKIMPPU, arvoisat toimittajat.

punoja kirjoitti:Tänään tuli jälleen radiointi Musiikkitalosta, tällä kertaa suomalaisen musiikin päivän ja Sibeliuksen kunniaksi. Tosin HKOn konsertti eikä RSOn (siis sori että olen oikeastaan väärällä palstalla). Mutta jälleen ihmettelin, että eivätkö toimittajat osaa käyttää sanaa kukkakimppu, kun se kovin usein vääntyy kukkapuskaksi. Se on mielestäni tyylivirhe, ja kukkapuska on jotenkin alatyylinen, lähes halventava ilmaus. Se on KUKKAKIMPPU, arvoisat toimittajat.

musiikihistoriastakin on radio-ja konserttiohjelmiston perspektiivistä katsottuina tarjoutunut täysin puutteellinen, epämääräinen, vaillinainen ja epäselvä kuva jossa on paljon aukkoja. mutta juuri tämä pimeä puoli kiinnostaa erityisesti kun siben kalevalaiasromanttisesti jolkottava provinsiaalinen ja kansallinen kotiseututaide tympäisee ja vaikuttaa liian pedanttiselta ja kovin stereotyyppiseltä a cappella kuorolauluista sinfonioihin asti niin että sen muistaisi ulkoa vaikka takaperin esitettynä ollessaan aivabn liian yliarvostettua mutta populaarius ei ole näin muodoin vain populaarimusiikin pahe.