Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 13.1.08 - 20:10
Berliini-ohjelma saattaisi olla jollekulle 15-vuotiaalle antoisa, koska siinä tuli tiivistetysti 1900-luvun populaarimusiikkia, joka jotenkin liittyi/-tyy Berliniin. Tosin 15-vuotiaat eivät yleensä kuuntele lauantai-iltana Ylen Yköstä. Hm?
Muuten ohjelma oli pettymys itsestäänselvyyksien ja turhan popin mukana roikottamisen takia. Ohjelman fokus oli kadoksissa. Se olisi voinut olla "Aarnion Berliinissä", tai - Bagh tuntien - Berlin-filmeissä. Nyt se ei ollut oikein missään. Hienosti sanottuna toimituksellinen pohjatyö oli tekemättä, tai alkutekijöissään.
Loppu oli minunkin mielestäni pettymys. Tosin sen saattoi arvata alun kautta, kun ensin soitettiin kaikkien musiikkien matkijaa, David Bowieta. Mikä Berlin-ilmiö Bowie muka oli? Bowie-aloitus tuntui meidän 1970-luvun nuorten nuoleskelulta, kun sitten kuitenkin mentiin kaluttuihin Brecht-kuvioihin. Minä olisin aloittanut vaikka jollain Ranskan ylpeyden Johnny Hallydayn varhaisella Berliini-levyllä 1960-luvun alusta, kuten Aber nur mit mir... ;)
Jos seuraillaan pop-musiikin kantoaaltoja, niin eräs keskeinen hahmo loisti poissaolollaan. Hahmo, joka itseoikeutetusti kuuluu BerlinPop-ohjelmiin: Nina Hagen. Tästä ajatukseni hiipi epäilyyn, joka oli kytenyt koko ohjelman ajan: kaksi vanhaa muotivasemmistolaista taidevarista projisoi Berliiniin omia muistojaan ym., jolloin saadaan juuri niin yksisilmäinen tulos kuin saatiin. Pjotr esitti jopa jotain semmoista, että Berliinistä lähti suurin paha (kansallissosialismi)! Aivan kuin stalinismi olisi ollut pienempi paha! Ärsyttävämpää oli kuitenkin ns. taistolaisuutta - sen henkistä ilmapiiriä - heijastellut antimoderni ajattelu, joka ilmenee juuri Nina Hagenin kaltaisen hahmon kylmässä "unohtamisessa". Hagenin isäpuoli Wolf Biermann oli (itseoikeutetusti?) mukana, mutta populaarimusiikin kehityksen kannalta paljon tärkeämpi Nina Hagen ohitettiin:
Hagenin ensimmäisillä lännessä tehdyillä levyillä juuri hän esitti yhtälön, jossa kuin jokaista neukkufania solvaten (samaa skeidaa, oli systeemi stalinistinen totalitarismi tai demokratia) lännen ja idän elämän samankaltaisuudet nostettiin esille - TV Glotzer, Aufm Bahnhof Zoo yms. - ja sukellettiin kulttuurihistoriallisiin syvänteisiin (romantikka, uusasiallisuus, Brecht & Co, natsi-iskelmä usw.) lähes kracauerilaisella (vrt. "Caligarista Hitleriin") syvätarkkuudella - Alptraum, Zarah (Ich weiß, es wird einmal ein Wunder geschehn), Spinner, Naturträne, Unbeschreiblich weiblich, Heiß... Yksin Hagenin 1. LP:n kautta voisi avata Berliinin henkisen ja kulttuurihistorian tavalla, joka kunnioittaisi berliiniläisten tekemisiä ja luovuutta ja mahduttaa tuon kaiken joten ja kuten kahteen tuntiin.
Niin, muuten: hieman ihmettelin Aarnion mainintaa Hansa-studiosta nimellä "Hansa by the Wall". Minulla on ollut käsitys, että mahdollisesti juuri myyttimaakari Bowien jengi on lanseerannut tämän urbaaniromanttisen ilmauksen anglomaailmaan. En ole varma, mutta nimi lienee Hansa Tonstudio(s). Ainakin heidän weppisaitilla käytetään Hansa Tonstudio -nimeä.
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson