"Juhani Tervapään" os. Ella Murrikin eli Hella W:n Kuunsilta oli yllättävän hyvä. Jostain olin päähäni saanut sellaisen kuvan, että Hella olisi ollut ohjaajana kuivakka ja jopa vanhahtava, mutta tuo "kuulelma" hengitti ja jopa vangitsi. Alunperin olin ajatellut vain ottaa sen talteen mahdollista myöhempää kuuntelua varten, mutta melko pian ohjelman alettua huomasinkin istuvani kuuntelemassa sitä "suorana".
Näyttelijöiden suoritukset ansaitsevat mielestäni erityisen hatunnoston, olihan kuulokuva äänitetty pikalevyille ja (toisin kuin nauhoituksissa) virheiden jälkikorjausmahdollisuutta ei juurikaan ole ollut. Olisi kiintoisa tietää, oliko "tallennusmedian" valinta ohjaajan vai eikö Ylellä ollut vielä nauhureita kuunnelmatuotannossa käytössä? Muistaakseni Antero Alpola
Viihdevuosien vilinässään mainitsi, että jotkut "vanhan polven" radiolaiset vierastivat nauhuria ja erityisesti nauhaa leikkaamalla tehtävää ohjelmien parantelua...
lasser kirjoitti:Tästä eilisestä kuunnelmasta on samansisältöinen elokuvaversiokin,
mahtaneeko olla jotain yhteistä näissä...
Matti Kassilan ohjaama SF-elokuva Tyttö kuunsillalta on tehty pari vuotta tämän kuunnelman jälkeen eli 1953. Väittäisin sen tulleen töllöstäkin viimeisimmän noin kymmenen vuoden aikana ainakin kerran. Talteen en sitä ole ottanut, joten vertailemaan en pääse, mutta mielikuvani on, että usein nämä radiosuosion innoittamana tehdyt filmatisoinnit eivät ole olleet "esikuviensa" veroisia.