k-meleon kirjoitti:On muuten hyvä muistaa, että vastaanottajan horisontti on aina-jo ideologinen konstruktio, jonka ylösrakennukseen ja ylläpitoon osaltaan osallistuvat yhteiskunnan erilaiset ideologiset keskukset ja toimijat.
Niinkuin myös teoksen tekijän, ja siten myös itse teoksen.
k-meleon kirjoitti:Tässä on kyse paljosta muustakin kuin pelkästä psykologiasta.
Psykologia vain tarjoaa "reseptorisemman" ja käsinkosketeltavamman moodin katsella asiaa.
k-meleon kirjoitti:Niin se pitkälti on, että inhimilliset immateriaalituotokset näyttäisivät olevan tai tapahtuvan vain, kun niille on vastaanottaja. Mutta: riittääkö tälläiseksi kilpikonna, vai vaaditaanko kädellistä?
Tähän saisi lisää perspektiiviä kysymällä kilpikonnalta itseltään.
Muotoilen asian kuitenkin näin: musiikilla ei ole itsenäistä (ihmisestä riippumatonta) logiikkaa, vaan sen oletettu järjellisyys perustuu laajemman suhdeverkoston - yksilö, konteksti, kulttuuri - väliseen kanssakäymiseen ja sopimuksellisuuteen.
Toisin sanoen, musiikilla itsellään - abstraktiona, tai pelkkänä värähtelynä - ei ole mitään muuta substanssia tai logiikkaa, kuin itse värähtely. Vasta teos (artefakti) luo logiikan laajemmassa mielessä - ihmisen yhdistellessä värähtelyitä - joka sitten rikkoo tai on rikkomatta tuon laajemman suhdeverkoston ylläpitämiä ja hyväksymiä loogisuuksia, rajoja tai sääntöjä.