YLE Radio 1

Eipä tuo lääkäri-anekdootti kovin tärkeä ollut.

Kannattaa katsoa - mieluummin: tallentaa - yöllä tuleva Dokumenttiprojektin "Pyhän kirjan varjo" (ohj. Arto Halonen, alk. klo 22:55, TV2).

Arvostettu ja palkittu dokumentti. Kyse Turkmenistanissa toimivista länsimaisista firmoista, jotka nuoleskelevat Turkmenistanin diktatuuria käännättämällä ja julkaisemalla edesmenneen diktaattorin Saparmurat Nijazovin Ruhnama-kirjaa. Nykyjohtaja Gurbanguly Berdymuhammedov ei ole poikennut Nijazovin tieltä, joten Turkmenistanin tilanne on yhä sama.

Perussuomalaisten syvästi halveksima maailman parantaminen alkaa epäkohtien osoittamisesta.

PS. Vhs-kasettien kanssa puljaavilla on vielä pari tuntia aikaa hakea uusia kasetteja Kalle Anttilalta, City-Marketista tai "Pirsmasta".

Eilisiltainen Yoav Shamirin dokumentti kannatti katsoa. Alun perusteella lapsellista puuhaa: israelilaisnuoret Puolassa, Auschwitzissa. 30000 lukioikäistä vuodessa viedään Holokaust-raunioille kokemaan juutalaisia tunteita. Elämäniloiset nuoret mieluummin bailaisivat, joten joutuvat hotellissa soimatuiksi ja myöhemmin matkanjohtajansakin ojentamiksi. Kieliä osaamattomia lapsia on myös helppo höynäyttää: johtajat väittävät antisemitistisiksi riidanhaastajiksi ketä vain, joka uskaltaa israelilaisseurueelle puhua. Mukana turvamies, joka estää yhteydenpidon paikallisiin. USA:ssa ADL-järjestö tekee suurella rahalla pientä tulosta: 300 miljoonaa asukasta ja tiedossa 1500 antisemitistista tekoa vuodessa (hakaristi jollain seinällä, jutsku-sanan käyttö toisaalla).

Vähitellen paljastuu, että kiihkoilevaa juutalaismaailmaa leimaa vahva kahtiajako enemmistön kaiketi ollessa passiivisia (kuten muissakin maailmoissa): Yhtäällä sotakiihkoinen "oikeisto" ja tukijansa "The Israel Lobby", joka amerikkalaisten juutalaisjärjestöjen verkostona ajaa USA:ta tukemaan Israelia ja tukee Israelia sotakoneistona sekä pyrkii estämään kaiken liennytyksen ja rauhanmahdollisuudet Israelin ja palestiinalaisten välillä. Toisaalla rauhaa hakeva "vasemmisto" amerikanjuutalaisine tutkija-tukijoineen, joka myöntää Israelin palestiinalaisiin kohdistamat rikokset ja jonka mielestä olisi kaikkien etu saada rauha aikaan.

Siinä missä Israelin virallinen mielipide ja nykyenemmistö pitävät lähes koko ulkomaailmaa antisemitistisenä, pitävät maltilliset juutalaistutkijat tilannetta paljon arkisempana: ihmiset tönivät toisiaan ja ovat ennakkoluuloisia ympäri maailman, mutta Israel Lobby -henkiset juutalaiset kuulevat ja näkevät vain eräät merkit ja elkeet ja tulkitsevat ne antisemitismiksi. Massiivista antisemitististä "salaliittoa" epäillään niin New Yorkin kuin Moskovankin juutalaisten piirissä siinä missä siihen uskotaankin. Newyorkilainen rabbi jopa tuumaa epäilevänsä antisemitismin haistajia kuten sotakirjeenvaihtajia, joiden leipä on sodan jatkuvuudesta kiinni: toinen tarvitsee sotaa, toinen antisemitismiä. Hänen mielestään "Holokaust-teollisuus" on todellisuutta.

(Norman Finkelstein: Amerikanjuutalainen eliitti hyödyntää Holokaustin muistoa poliittisista ja finanssisyistä. Se myös pyrkii edistämään Israelin etuja. Toiminnalla häivytetään todellista, koettua Holokaustin muistamista ja tuhotaan yleisemminkin juutalaista kulttuuria.)

Holokaust-teollisuuden kyynisyys on melkein kuin sadanvuoden takaisen antisemitistin propagandatekstistä: juutalainen myy vanhempansakin saippuatehtaalle, jos vain saa hyvän hinnan. Tuonkaltaista väitetään tapahtuneen mm. Varsovan getossa, jossa natsien asettamat juutalaiset "poliisit" pitivät yllä järjestystä ja toimittivat asetetun määrän ihmisiä natseille, joskus jopa omaa sukuakin, säästääkseen henkiriepunsa vielä edes hetken. Tiedä sitten, mikä on totta. Tragikoomisen puolelle luiskahdetaan, kun saadaan kuulla Finkelsteinin vanhempien selvinneen Auschwitzistä, mutta kuullaan Finkelstein-kriitikkojen syyttävän häntä Holokaustin kieltämisestä, mikä on jotakuinkin suurin rikos, synti ja valhe, johon ihminen voi syyllistyä.

Antisemitismi vs. antisionismi: edellinen on juutalaisiin kohdistuvaa ennakkoluuloisuutta ja vihaa juutalaisiin, joka perustuu joihinkin rodullisiin tai etnisiin uskomuksiin tai on uskontopohjaista. Jälkimmäinen selviää suhteessa siionismiin, joka on vanhahko poliittinen liike, joka ensin pyrki edistämään juutalaisten "kotiinpaluuta", muuttoa Palestiinaan, raamatulliselle Pyhälle Maalle, myöhemmin tukemaan nuorta Israelin valtiota. Osa juutalaisista ajattelee, että antisemitismi juutalaisvastaisuutena ja antisionismi Israelin vastaisuutena ovat tosiasiassa yksi ja sama asia. Toisten mielestä ne on kyettävä käsittämään kahtena erillisenä katsantokantana ja politiikkana. Yleensä sodanlietsojien kanta pitää juutalaisuuden kritiikkiäkin Israelin valtion vastaisena toimintana, kun sen sijaan rauhanrakentajat katsovat, että voi kritisoida Israelin valtiota olematta kuitenkaan antisemitisti.

Koskettavinta dokumentissa oli kuitenkin nähdä, miten tapahtuu israelilaisnuorten emotionaalinen ehdollistaminen, ei aivo- vaan tunnepesu: vielä kasvuikäiset viedään propagandan säestyksellä tuhoamisleireille kokemaan jotain samasta ahdistuksesta ja kauhusta, jota leireille natsien viemät juutalaiset kokivat. Tahtoisin tappaa ne kaikki, vastasi eräs tyttö kyselyyn, miltä nyt tuntuu. Hänelle todettiin, että eivätköhän natsit ole jo kuolleet. No on heilläkin jälkeläisiä, oli vastaus. Ehkä hän vielä pääsee tappamaan palestiinalaisperheen, tai tuhoamaan kokonaisen kylän?

Loppujen lopuksi kömpelön ja halvantuntuisen dokumentin pinnan alta paljastui informatiivinen, hyvin rakennettu, joskin ehkä hieman liian pitkä dokumentti.

Sodanlietsojien logiikan mukaan juutalaisten Holokaust-kärsimys oikeuttaa Israelin toimet palestiinalaisia kohtaan. Kriitikkojen mielestä ei missään tapauksessa, vaan Israelin on noudatettava kansainvälistä oikeutta.

Lähi-Idän ongelmat jatkuvat juuri niin kauan kuin sodanlietsojille annetaan toimintaoikeus.

Kirjallisuutta:
Norman Finkelstein, "The Holocaust Industry: Reflections on the Exploitation of Jewish Suffering"
Stephen Walt & John Mearsheimer, "The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy"

Yön pimeydessä kuin varas hiivin tietsikalle ja Areenasta tuota dokkaria hakemaan...

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Eilisiltainen Yoav Shamirin dokumentti... paljastuu, että kiihkoilevaa juutalaismaailmaa leimaa vahva kahtiajako

Hätkähdytti hieman, että dokkaria ei voinut tehdä Israelissa israelilaiselle yhtiölle, vaan tuottaja on tanskalainen: läheneekö Israel ahdasmielisyydessä Islamia?

Siinä missä Israelin virallinen mielipide ja nykyenemmistö pitävät lähes koko ulkomaailmaa antisemitistisenä, pitävät maltilliset juutalaistutkijat tilannetta paljon arkisempana

Mutta maltilliset israelilaistutkijat eivät pääse julkisuuteen. On saatu aikaan lumipalloefekti: 30 vuotta sitten asioista voitiin puhua israelilaisessa julkisuudessa jossain määrin vapaammin kuin tänään, kun toisinajattelu alkaa olla antisemitismiä ja -sionismia. Onnistuneen vaientamistoiminnan jälkeen on tämän ideologisen valistus vs. kiihkoilu -taistelun painopiste siirretty USA:han, jossa sotakiihkoilijoiden likakampanjat pyrkivät vaientamaan tutkimuksen. (Ja tietämättömät sotakiihkoilijat ovat raakkuneet näillä Ylen sivuillakin jopa niin, että meidän muiden viestejä on sensuroitu.)

Sitä mukaa kun karkeasti sanoen on koetettu tarkastella amerikanjuutalaisen yhteisön dynamiikkaa sen yrittäessä käsitellä omaa "syyllisyyttään" (mihin Jesse aikoinaan viittasi) - sehän ei oikeasti voi olla syyllinen, mutta syyllisyyden tunne voi kalvaa pahasti, kun tuhon laajuus myöhemmin selviää - on tämän tarkastelun vastustus saanut yhä irrationaalimpia muotoja:

Tragikoomisen puolelle luiskahdetaan, kun saadaan kuulla Finkelsteinin vanhempien selvinneen Auschwitzistä, mutta kuullaan Finkelstein-kriitikkojen syyttävän häntä Holokaustin kieltämisestä, mikä on jotakuinkin suurin rikos, synti ja valhe, johon ihminen voi syyllistyä.

On aivan oikein pitää rikollisena Holokaustin kieltämistä - yhtä rikollista on vaientaa tutkijaa syyttämällä tätä rikoksesta, kun tämä faktapohjaisesti problematisoi jotain poliittista väitettä.

Antisemitismi vs. antisionismi: ...

Hyvä, tämän eron ylläpito on asiaa.

Koskettavinta dokumentissa oli kuitenkin nähdä, miten tapahtuu israelilaisnuorten emotionaalinen ehdollistaminen, ei aivo- vaan tunnepesu... Ehkä hän vielä pääsee tappamaan palestiinalaisperheen, tai tuhoamaan kokonaisen kylän?

Se oli koskettavaa, mutta myöskin oleellista: mitä enemmän koululaisia Puolan tuhoamisleireillä käytetään, sitä piittaamattomammin Israelin armeija terrorisoi palestiinalais-muslimeja (kristityt pääsevät selvästi helpommalla) - ja jos tämä yhteys voidaan osoittaa tilastollisesti, niin on osoitettu yksi ideologisen olouttamisen mekanismi.

Sodanlietsojien logiikan mukaan juutalaisten Holokaust-kärsimys oikeuttaa Israelin toimet palestiinalaisia kohtaan. Kriitikkojen mielestä ei missään tapauksessa, vaan Israelin on noudatettava kansainvälistä oikeutta.

Amen.

Minulla on vielä katsomattomana koko dokumentti, mutta eikö se ole saman tekijän, joka aika oivallisesti kuvasi tiesulkujen opetustehtävää, ne kasvattivat vihaa jokapäiväisinä esteinä.

Suomen Amnesty ja varmaan koko laaja liike on ottanut selvästi kantaa siihen, mikä ero on puhua juutalaisia vastaan tai Israelin valtiota vastaan. Israelin sotilaat ovat itse kertoneet, mitä he rintamalla Gazassa esim. ovat tehneet. Häviteyt koditkin on vielä sotattu ulosteilla jne. Tämä etoo entisiä sotilaita. Jos rauhaa halutaan, sen pitäisi etoa myös muuta maailmaa ja varsinkin israelilaisia kokonaisena kansakuntana.

Marja Salonen kirjoitti:Häviteyt koditkin on vielä sotattu ulosteilla jne. Tämä etoo entisiä sotilaita. Jos rauhaa halutaan, sen pitäisi etoa myös muuta maailmaa ja varsinkin israelilaisia kokonaisena kansakuntana.

Israelia kansakuntana ei voi etoa sellainen, mistä ei yleisesti tiedetä. Israelissa on tapahtunut Israelisierung: on asioita, joista tiedonvälitys ei (pelkkää itsesensuuriaan) tietoa kansalaisille jaa. Sananvapautta ei ole laein rajoitettu, vaan hallitusta ja sen tekoja voi kritisoida ja kritisoidaan, mutta kriittisiä äänenpainoja on lehdistössä ja sähköviestimissä vaikea saada läpi. Ja tietenkin, armeijan tekosista esim. Libanonissa tai Gazassa kerrotaan vain sotilaallisina voittoina.

Vaan näinhän se tuppaa olemaan aina "sotaa käyvässä maassa"...

Katoin dokumentin vasta nyt. Se oli kiinnostava juttu. Ihmeellistä ja toisaalta niin ymmärrettävää on kääriytyä jonkun sanan antamaan kaapuun. Antisemitismi on kuin suoja heitä vastaan, jotka ovat lyöneet tai tulevat ehkä lyömään. Arabeilla se ei mene perille. Edward Said, kuuluisa orientalisti ja professori USA:sta, joka syntyjään oli (kuollut muutama vuosi sitten) arabi, mainitsi heidän, arabien olevan myös seemiläisiä ja kaikki mikä heitä vastaan on, on antisemitismiä. Ei se nyt näin yksinkertaisesti mennyt mutta sinne suuntaan. Eivät ole saaneet sanasta kuitenkaan mitään turvaa. Kuten olettaa saattoi, kärsimyksestä ja sen määrästä tuli kilpailu. Näinhän on mustien ja juutalaisten kohdalla Yhdysvalloissa. Vuosisatojen orjuus ei juutalaisille yleisesti kai sitten merkitse mitään, mitä voisi heidän kärsimyksiinsä verrata tai jopa ylittää holokaustin kauheuden. Ei kai tärkeää ole niinkään, onko kärsimys joku kunnia-asia vaan että sitä on ollut. Helposti, kuten ohjelmassa todettiin, tällä tavoin heidän kärsimyksensä on ollut niin suuri, että siinä arviossa Gazan arabien ryvettyminen ei merkitse yhtään mitään.

Kiinnostavimpia henkilöitä olivat usalainen rabbi ja tuo Finkelstein. Aika jämerää oli sanoa myös se asia, mikä on sanottu usein: usalaisten juutalaisten yhteys Israeliin olisi katkaistava, jotta maa (Israel) alkaisi voida paremmin.