Mortimer kirjoitti: Einojuhani Rautavaaran musiikkihan on - siis ainakin se, mitä hän on säveltänyt viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta - aivan tavattoman yksinkertaista, helposti sulavaa ja suorastaan popularisoitua musiikkia!
Jos mclean tarkoittaa oikeasti "rumaa" nykymusiikkia, miksei hän mainitse Paavo Heinistä tai hänen ulkomaisia hengenheimolaisiaan?
Kuuntelen varsin mielelläni nykymusiikkia, mutta mieluummin livenä kuin levyltä. On mahtavaa nähdä, millaista keskittymistä nykymusiikin esittäminen muusikoilta edellyttää. Silloin ääni muuttuu autonomiseksi ja muutkin kuin kauneusarvot saavat merkityksiä.
Ernesti kirjoitti: Mitä EJ Rautavaaran sävelmiin tulee, koin kiintoisan yllätyksen viime sunnuntaina ajellessani Helssingistä kotiin päin: Nykymusiikki saattaa kuulostaa hyvältä! (Tai sitten olin vain oudossa mielentilassa. Rakkaani syytä lie mielenhäiriöni.)
mclean kirjoitti:Mortimer. Ei minun tietämykseni Rautavaarasta ole kaksinen...saattaa olla kyse yhtä lailla Heinisestäkin. Pääasia, että tarkoitamme uudella musiikilla kuitenkin samaa melusaastetta.
Kun kerjäsin puppusanageneraattorilla generoitua vastausta, tein sen tahallani. Jospa generaattori kerrankin keskittyisi tämmöseen turhaan aiheeseen, jossa generaattorin käämit palaisivat. Generaattorin viat selvitetään tekniikassakin kuormituskokeella. Miksi ei sama metodi pelaisi puppusanageneraattorissa...jo tuon verbaalisen analogian ansiosta. Korkeampaa analogiaa tällä palstalla melskaavalta generaattorilta ei näemmä löydy.
Modernissa musiikissa tuntuu vaikuttavan vähän samantyyppinen ajattelu, kuin nykytaiteessakin: Kaikki, mikä taiteeksi voidaan mieltää, on sellaista. Musiikkia siis on jopa John Cagen 4'33" (pianisti istuu pianonsa ääressä neljä minuuttia 33 sekuntia ja kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, on musiikkia). Tähän verrattunahan Einojuhani Rautavaaran tuotannossa on paljonkin hyvinkin perinteistä tavaraa, esimerkiksi Cantus Arcticus tai Marjatta matala neiti suorastaan aikalaismestariteoksia.
Rautavaara sai Heikinheimolta -ja ilmeisesti aika monelta muultakin hänet tunteneelta henkilöltä- henkilönä aika kylmäkiskoisen palautteen, mutta senhän ei tarvitse korreloida hänen tuotantoonsa.
Magnus Lindberg on minusta paljonkin kiinnostavampi tyyppi mitä tulee nykymusiikin luomiseen. Hänen tuotannostaan tuntuu ensimmäiseksi mieleen tulevan juuri tuollainen kling-klangi, joka voi merkitä samanaikaisesti neroutta tai hulluutta, todennäköisesti ei kuitenkaan kumpaakaan.