Raskaan päivän jälkeen istuin terassilla ja ryystin olutta.
"Budvar on väriltään vaalean kultainen ja sen niukahko vaahto on katoavaa laatua. Toffeisen, voisen maltainen, Saaz-humaloitu tuoksu on aavistuksen alkoholimainen. Hieman makea, voisen ja toffeisen maltainen maku on jokseenkin hedelmäinen, ja siinä on reilusti aromaattista humalaa. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, ja hieman vaahtoavan hiilihappoinen. Kokonaisuus on hyvin tasapainoinen ja nautittava tsekkipilsner, joka toimii hyvin pehmeämpänä vaihtoehtona raa'ahkon humaloidulle Pilsner Urquellille." (Lähde:
http://www.tml.tkk.fi/~sayravai/olutopas/221.html)
Aurinko heijasteli illan viimeisiä säteitään, tuuli riepotti Hesaria. Lehdenluku sujui joutuisasti ja pääsin viimeiselle sivulle, tv-ohjelmiin, joita aloin selata. Suomi expressin kohdalla luin masennuksen suomalaisesta arjesta, että on uhattava itsemurhalla päästäkseen hoitoon. Kello oli 18.05 ja ohjelma alkaisi 18.20. Lasini ei ollut vielä tyhjä ja Budejovický Budvar oli hyvää. Saatoin ymmärtää niitä, joiden täytyi saada vähintään yksi olut päivittäin. Nousin ylös tuolistani kiikuttaen Hesaria takaisin sisälle toisella kädelläni, toisella viimeiset oluet lasista ryystäen. Kiire oli niin kova, että olutta valui hiukkasen suupieleenkin, jonka kädellä ohimennen pyyhkäisin.
Tiesivät ja tunsivat minut jo täällä. Vuosi pari sitten yritin kerran lapsenikin kanssa sisään ideana samoin juoda vain yksi olut ja tarjota lapselle limu. Mutta kello 18:n jälkeen lapset eivät kuulemma vanhempiensa kanssa pääse, joten niin emme mekään. Se oli aika noloa, vaikka sittemmin on kai valjennut, että meikäläisen vakiopakettina on vain yksi olut ja kaikki mahdolliset lehdet, jotka irti lähtevät.
Päästyäni kotiin ehdin telkkarin ääreen nippanappa. Suomi express - sellaista en ollut koskaan katsonutkaan, mutta jatkossa varmaan katson. Kiva ote ja kiva musiikki vakaviakaan asioita unohtamatta.