YLE Radio 1

lgrohn kirjoitti:Heh. Taidan olla tällä foorumilla ainoa, jonka yhteystietoihin pääsee käsiksi käyttäjälinkkiä klikkaamalla.

So what?

Vieraampi kirjoitti:Nimim. Igrohnilla on varmaan hauskaa keskustellessaan itsensä kanssa Lassfolkin väitöskirjasta.

Olen tässä antanut aikaa muillekin perehtyä tuohon tekeleeseen. Kohta pesee...

Veikkaanpa, että kukaan muu ei ole siihen vaivautunut tutustumaan (EVVK). Saanet keskustella asiasta itsesi kanssa.

Vieraampi kirjoitti:Veikkaanpa, että kukaan muu ei ole siihen vaivautunut tutustumaan (EVVK). Saanet keskustella asiasta itsesi kanssa.

No jaa:

http://www.google.com/search?client=saf ... lassfolk+väitöskirja&ie=UTF-8&oe=UTF-8

Korjattu linkki:

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=las ... irja&meta=

Toimisikohan tämä linkki vihdoin:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

Sorry noista edellisistä...

Ylioppilaslehden nettiversiosta löytyi tämä:

Lassfolk: " ”Sain mielestäni hyvää ohjausta, varsinkin ajatellen että tutkimusaiheeni on Suomessa uusi.”
http://www.ylioppilaslehti.fi/2008/04/0 ... ymiseensa/

Hupaisaa! Kummallakaan ohjaajalla ei ollut pätevyyttä väikkärin alalta. Ja väikkäri oli puhdasta potaskaa, vaikka saikin eximian.

Tämä kohta Lassfolkin väikkäristä kertoo omalla tavallaan vakuuttavasti, miten ja miksi semiotiikka on tuhonnut Helsingin yliopiston musiikkitieteen (signifieds/signifiers löytyy väikkärin 21 sivulta ...):

"By unique, Huron means that “no two signifieds may share the same signifier” (ibid.: 16). This property guarantees error-free (or ambiguity-free) translation or interpretation of the representation. Mnemonic refers to associational relation- ships or mappings between signifiers and signifieds, said relationships meaning to help the user to learn or remember the representation. Huron mentions several types of mnemonic relationships. An example of literal mapping is the relation- ship between a graphic music notation symbol and its written name (for exam- ple, a fermata symbol and the word “fermata”). An “initial” mnemonic relationship occurs when a signifier is a letter that equals the written name of the signified; for example, when the letters W, H, and E represent durational values of a whole note, half note, and eighth note, respectively. “Pictorial” relationship refers to (approximate) visual resemblance between signifiers and signifieds; for example, the characters | and & as signifiers for a barline and a treble clef, respectively. Northern Indian tabla notation is an example of “onomatopoeic” mapping (Huron 1992: 20; Bel & Kippen 1992: 208)."

mihin suomalainen musiikki on kasdonnut yleltä. kenties kyse on harkitusta tempusta juosta osakemarkkinoiden pillin mukaan että ne edes hiukan tuottaisivat jotakin umpisurkean vuodsen jäklkeen. musiiki muuten esitettynä on katoavaista kun maalaustaiteen tuiotten realisoinut taiteilija on ikuistanut maiseman kanbkaalle jokla säilyy alkupåeräisesessä hahmossa ajan kuluimiosesta huolimatta

Työlästä brahmsille oli irtautua beethovenin vaikutuksesta jonka haamu varjosti häntä sinfonisen luomistyön alusta asti riippumatta kuinka kauan häneltä oman äänen löytäminen ja muotoratkaisujen ja sävelkielen formuloiminen kestikin. hänhän ei ollut parempi meediona hallitsija kuin bee tai bach mutta hänen meedionsa oli plastillisempi kuin heidän.

muuten mielenkiintoinen vertailukohta ja paralleeli suomessa brahmsin beethoveninpalvontaan on ihailtu sibeä suurempi vokaalimusiikin nero Lauri Ikonen joka niinikään romantisoi beethovenia tai tarkkaan sanottuna beethovenianisoi itsensä lemmin poika ja concentrata sinfonioissa (kuten törne sibelianisoi itsensä ekassaan vaikka jätti hyväistit tsaikovskille ja sibelle kuudennessaan lähtiessään omille teilleen), varsin eri lähtökohdista ja perspektiivistä kuin brahms paitsi että hallitsi kirjoitustyyliltään tätä pöhötautia potevaa saksalaista saivartelevaa sentimentalisti besserwisseriä oivallisemmin kamarimusiikillisen selkeäpiirteisyyden uhraamatta vähintäkään ranskalaselle impressionistiselle koloriitille ja siksi herättää paljon ihmetystä kuinka varsin beethoveniaanisen vaikutelman synnyttävä sinfonia voi olla jonkin tyylianalyysin mukaan tyylillisesti postromanttista tai yleisromanttista säveltaidetta kuten professori erkki salmenhaara esittää. eikö sellainen kuuluisi pikemminkin klassististen ilmaisukeinojen piiriin kuten ernst lingon ritarisinfonia, jota aika ajoin leikkaa shostakovitsmaisen karu orkesterikudos mutta myös nopeat vaskien marssirytmit ja puiden burleski polyfonia ja sellainen rytmienergia joka sibelle oli täysin vierasta suorastaan epäsibeliaanista.

tohtorin väitös tämäkin.

Miten tämä liittyy otsikon aiheeseen?

VeHy kirjoitti:Miten tämä liittyy otsikon aiheeseen?

väitöskirjana. käyn kisahallissa painii tossa 12-6 välillä. molskitaan molskilla vaan ja ähelletään miesten kesken. apu painii. jiuahaa.brassijiujutsuu. rasse thaimaa nii nino kans.

onko tässä mitään mätää tai järkeä että eurooppalaisten pitkät perinteet omaavien sivistyskansojen säveltaiteen aarteita esitetään jatkuvasti konserttiohjelmistossa kun vastaavasti suomen säveltaiteen historian osalta saamme tyytyä vain nykypäivän harrastelijasäveltäjien postmoderneihin tuotteisiin joissa nämä suurin piirtein opettelevat tuntemaan pallukota joita nuoteiksi kutsutaan,onko meidän sävelötaiteemme näin nuorta kuin vasta kehdosta tullutta vai eikä taiteen arvostuis meillä ole amaa luokkaa kuin muualla? tunnustettakoon ettei puolalaista musiikkiakaan juuri esitetä chopinia enempää. jos tonaalisesta kaunotaiteesta puhutaan jollaiseksi fougstedt halusi säveltaiteen määriteltävän karsastaen atonaalisia ilmaisukeinoja.

mutta puccinin italialaisesta kansanusiikkiperinnöstä kumpuava rahvaanomainen ja länsimaista muotoajattelua halveksiva melodiikka joka laulullsisessa yksinkertaisuudessaan laulelmallisena rakenteellisesti tai muodoltaan ei omaa korkeimpia laatustandardeja imelyydessään saksalaisittain on oopperataiteessa esikuvallista vaikka pylkkänen hänet sitten korkeasti taiteellisella musiikillisella maualla ja psykologisella silmällä sitten peittoaakin kuten pohjoisten metsien älyllisemotionaalisella intuituiolla taipumusta on ainakin.

merisinfonian kevyt väliosa on kin kreikkalaine hento neitokainen 2 pohjoisen jättioläiosen välissä mutta luo vaikutelman kuin koko meren eliöstö, merihevosineen, kotiloineen, taskurapuineen, raskuineen ja koralleineen ja pikkukaloineen tanssisi yhdessä hurmiossa ennen myrskyn saapumista atolleille jolloin fagotti vetäytyy kuin kotilo kuoreensa apaattisena hetken ilonpidon loputtua.veikeää ja orkestyraalisesti ajasteltua vastakkainasetelttuine sotinryhmineen.