Sofi Oksanen sanoi kerran tästä kaikinpuolisesta hypetyksestä aika hyvin: olisin todella kateellinen ja katkera, jos tuntisin jonkun sellaisen, kuin Sofi Oksanen...
Kirjan kohdalla on tapahtunut se historiallisten romaanien kohdalla valitettavan tavallinen juttu, että faktaa sekoittanut fiktio onkin alkanut muuttua lukijoiden silmissä faktaksi ja siinä sitä nyt ollaan. Puhdistuksen kaunokirjallisen arvon kieltämiseen pitäisi oikeasti olla vainoharhainen tai niin silmittömän kateellinen Oksaselle tämän menestyksestä, että realiteetit olisivat sumentuneet.
Palaan tähän asiaan rapian kuukauden kuluttua, kun olen käynyt Tartossa katsomassa Puhastus-näytelmän virolaisversion.