YLE Radio 1

Kuunnelkaapa ja ottakaa vaikkapa oikein nauhalle kun vielä ehditte. Nimittäin tänä iltana tulee uusintana eilinen Taanilan sävellradio. Pätkä sisälsi todella terävää analyysiä puheena olevasta sotilaallisen kriisinhallinnan ja Natojäsenyyden asiasta. Älkää antako Taanilan vihaajatkaan taanilamaisen esitystavan ärsyttää vaan keskittykää itse asiaan. Kysyn vaan, että kuka muu ottaisi nuo asiat tuollaisella rehellisyydellä julkisuudessa esiin, kuin Taanila. Pelkään, että Hannun ääni jää "huutavan ääneksi korvessa" ja että Hannu saa joskus tilaisuuden viisastella, jotta "minähän varoitin".

Koska saamme kuulla Taanilaa silloin kun itse ehdimme? Tai sitten Yle voisi jo vihdoin vaihtaa ohjelman prime timeen, mihin se ehdottomasti kuuluu.

Toveri totinen mclean, jos minä en ymmärrä ilmarin mielipidettä nato-ketjussa niin se ei merkitse ettenkö yrittäisi ymmärtää vaikka huonosti ymmärtäisinkin. Taanilan vuoksi alkujaan tänne tulin radiouudistuksen myötä. Annan Hannu Taanilalle aivan yhtä suuren arvon kuin Sinäkin. Taanilaa jään nyt kaipaamaan äänenä ja monipuolisena persoonana, jonka olen tavannut vuosien myötä radion ja television kautta. Uskon kuitenkin, että hän on henkilö, joka jollain tavoin jatkaa eikä jää kynsiään pureksimaan. Niin hän ei ole tehnyt tähänkään asti.

Taanilalla on kyky pureutua asian ytimeen ja kaivaa sieltä esiin myös asioiden kääntöpuoli. Prahan tapahtumat olivat niitä, joita aikanaan kuuntelin radiosta korva pitkänä. Kriisinhallitsijoiden meno täältälästä teikälään ei ole koskaan leikin asia.
HT:n puhe subjektina olemisesta ja objektiksi alistumisesta ei ole yhdentekevää jaaritusta. On vaikea luottaa kansanedustajiin, jotka vuoden alussa olivat suurin joukoin muiden EU-maiden kanssa kannattamassa EU:n omaa päätäntää ja hylkäämässä YK-mandaatin. Ulkoasianvaliokunnan nykyinen mielipide tuntuu näin olen kovin oudolta ja kuin liian helpolta kääntymiseltä lain puoleen.

Vaikka hallituksen tekemiset eivät aina miellytä, niin hallituspuolueiden sisäisten nakertajien ja opposition jatkuva jankkaus siitä, että Suomella ei ole mitään EU-linjaa Lipposen valtakauden mentyä, on tuntunut uuvuttavalta. Jos ei olla ytimessä eikä haluta sinne mennä, niin sehän on selvä linja. Erilainen linja kuin Lipposen linja.

Syyttely siitä, ettei Suomi ole aktiivinen, on joutava houre. Ei Suomi ole mistään luopumassa. EU:n perustuslaki tulee keskusteluun eduskunnassa mutta eihän sentään ratifiointiin mennä. Se nyt puuttuisi. Mutta vanha on vanhaa ja joutavaa täällä meillä kuten ylipäänsä muuallakin. Kun joskus on jotain niin ja näin opetettu, niin niinhän asia on ymmärrettävä lopun elämänsä ajan. Suomi on ollut vietävissä ei menemässä juuri minnekään itse. Jos asiakirjoissa on asia toisin ilmaistu, niin se on vanhentunut asiakirja, joka jotain vanhaa todeksi väittää.

Hannu Taanila ei nyt varmaan ole ainoa ajattelija mutta omalla tavallaan ainutlaatuinen suoraansanoja kylläkin. Hänen puheistaan olen saanut voimaa yritykseen ymmärtää maailman menemisiä ja tulemisia. Hänen puheensa kukista ja mausteista ovat osaltaan niitä kiintopisteitä, jotka saavat arkisen ulottuvuuden tuntumaan jotenkin rehelliseltä ja tasoittavalta. Ei kaikki koohotus ole vielä joka paikkaan ulottunut, sentään.