YLE Radio 1

Onkohan kukaan sattunut tutustumaan Lassfolkin väitöskirjaan musiikkitieteessä:

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... /lassfolk/

Tuota tekelettä on vaikea pitää musiikkitieteen väitöskirjana. Tekniikan alan tuotteenakin se on heikon diplomityön tasoa.

Ottamatta sen kummemmin kantaa Lassfolkin väitöskirjan mahdollisiin ansioihin tai puutteisiin pitäisin tätä ongelmaa laajemminkin suomalaista "tieteentekemistä" koskevana. Onhan totta, että maassamme on ihan liikaa korkeakoulutusta suhteessa väkimäärään (mutta kun kepu on aikanaan rakentanut yliopistoverkon maaseutukaupunkeihin ja taidekoulutuskin on haluttu korkeakoulumuotoiseksi).
Mikä on sellainen tieteellinen määre, jota voidaan pitää tohtorin väitöskirjan arvoisena? Eksakteissa tieteissä tämä on helpompi määrittää, kuin humanistisissa -varsinkin, kun monesti tieteentekeminen jostain sinällään suhteellisen toisarvoisesta asiasta on lähinnä resurssien hukkaa. Lopulta rankasti tehtäväänsä ylikoulutettu tohtori istuu museon kassana, jonka paikan hän on sattunut saamaan siksi, että on ollut ainoa hakija, joka on esim.osannut venäjää...

Taannoinen Lasse Lehtisen söperrys "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä" olisi tieteellisenä tutkimuksena ehdottomasti pitänyt hylätä -jo sillä perusteella, että se oli aikalaisen UKK:sta tekemä tutkimus; siis puhtaasti tieteellisenä työnä arvioituna yhtä arvotonta roskaa, kuin Juhani Suomen karseat hymistelyt samasta aiheesta. Riitta Nelimarkan omasta työstään tekemä väikkäri puolestaan olikin tarkoitettu vitsiksi -mutta taiteen keskeisimmästä sisällöstä etääntyneet yliopistojohtohenkilöt ottivatkin sen vakavasti...

Ylikoulutusteemasta tällä foorumilla keskutellaan täällä: http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu ... php?t=2250

Olen aikanaan selannut Lassfolkin väitöskirjaa, mutten (ymmärrettävästikään) ole sitä läpi lukenut. En käsitä, mihin lgrohnin kritiikki perustuu; miksei länsimaista notaatiota käsittelevä väitös muka kuulu musiikkitieteeseen?
Nimimerkki on ilmeisesti lukenut väitöskirjan tarkasti läpi, koska pystyy esittämään siitä arvion, jonka mukaan se olisi tekniikan alan tuotteena heikon diplomityön tasoa. Jotenkin rohkenen kuitenkin epäillä...

Mortimer kirjoitti: miksei länsimaista notaatiota käsittelevä väitös muka kuulu musiikkitieteeseen?

Väikkäri ei ole musiikkitiedettä, vaan musiikkiteknologian alaan kuuluva työ. Siis väärässä tiedekunnassa tai korkeakoulussa. Yli puolet tekstistä on proseminaaritason referaattikokokoelmaan erilaisista metodeista ja työkaluista. Esimerkkinä vaikka yli sivun verran tekstiä Adobe Illustratorista. Itse asiassa ei päästä alkua pitemmälle eikä kehitelmää testata millään tavoin. Ainoa maininta alan teknologisista huipuista on tämä:

"He also demonstrated that the spacing algorithms in the Finale and Sibelius notation programs suffer from deficiencies similar to those in Gourlay’s algorithm (Renz 2002.)"

Sekin "ikivanha".

"Ohjaajina" ovat olleet Tarasti ja Padilla, joilla ei tiettävästi ole minkäänlaista tuntumaa musiikkiteknologiaan.

Vastaväittäjänä oli Italialainen konservatorion "professori", jonka parhaat vuodet olivat 80-luvulla ja toisena tarkastajana väittelijän Sibis-tuttu.

Kaiken huippuna väikkärin arvosanaksi tuli eximia, vaikka se olisi pitänyt hylätä, koska se voisi olla korkeintaan cumun arvoinen gradu.

PS.
Osuipa juuri silmiini, että Helsingin yliopistossa on käynnissä prosessi musiikkitieteen professorin viran täyttämisestä, alueena etnomusikologia. Yksi hakijoista on Alfonsa Padilla. Ja mikä mielenkiintoisinta:

"2. Nimetään virantäyttötoimikuntaan prof. Eero Tarasti (pj.), prof. Aili Nenola, studioaman. Kai Lassfolk ja opisk. Miika Lauriala."

Selvyyden vuoksi haluan vielä korostaa, että törmäsin tuohon virantäyttöjuttuun juuri äsken eikä minulla ole minkäänlaisia siteitä yhteenkään hakijoista.

moxu kirjoitti:... -varsinkin, kun monesti tieteentekeminen jostain sinällään suhteellisen toisarvoisesta asiasta on lähinnä resurssien hukkaa. Lopulta rankasti tehtäväänsä ylikoulutettu tohtori istuu museon kassana, jonka paikan hän on sattunut saamaan siksi, että on ollut ainoa hakija, joka on esim.osannut venäjää...

Tässä puhutusta väitöskirjasta en tiedä mitään enkä musiikkitieteestä sen paremmin kuin että muistelen Heikinheimon kirjassaan asiasta jotain sanoneen, mutta moxun kirjoituksesta lainaamani osa kiinnosti.

Toisarvoiset seikat ovat toisarvoisia monesti vain niille, jotka eivät väitöskirjan nimestä ole kiinnostuneita (aihe). Jos kyseessä on perustutkimus ja kyseessä vaikka kuinkakin pienen yksityiskohdan tutkiminen (humanistisella puolen vaikkapa jostain rakennustaiteen osatekijästä) niin kyseisestä väitöskirjasta voi olla jollekulle toiselle suuri apu. Se ehkä selventää toisen väitöskirjan tekijän näkemystä asiasta, jota tuo pieneen osatekijään keskittyvä väitöskirja osaltaan sivuaa.

Suhteellista on kyllä väistöskirjan tehneen henkilön istuminen museon kassana ja siinäkin muilla ansioilla mutta väitöskirjoja tehdään moneen tarpeeseen: joku tekee v-kirjaa työnsä velvoittamana, päästäkseen tiettyyn virkaan ts. pätevöityäkseen siihen (viran hakemisen edellytyksenä on tohtorius) tai ihminen tekee väitöskirjaa pelkästä tieteen tekemisen riemusta (jos tällaiseen on mahdollisuutta, tutkijanpaikkoja kun juuri ei ole).

Väitöskirjoja on tietenkin eritasoisia. Annetaanhan niistä arvosanat. Olen seurannut joidenkin tietyn alan väitöskirjan tekijöiden aiheita ja töiden alkua (kuuntelijana) ja todennut että onpa mielenkiintoista. Olen myös sivusta seurannut väitöskirjan tekemistä lähietäisyydellä ja todennut, että ko. työ on rankkaa.

Yksittäinen väitöskirja esillä foorumissa arvioitavana vain kritiikin antamisen vuoksi olisi mielestäni outoa. Mutta tässähän ei siitä näytä kyse olevankaan vaan yleisemmästä ongelmasta.

Marja Salonen kirjoitti: Mutta tässähän ei siitä näytä kyse olevankaan vaan yleisemmästä ongelmasta.

Pienessä konsensusmaassa tehdään usein provinssitason tutkimusta ja asiantuntevaa kritiikkiä on vaikeampi saada tai sitä ei haluta. Kritiikki on kuitenkin kaiken merkittävän tutkimuksen elinehto.

Osuin Akateemisessa kirjakaupassa Olli Hagaslahden teokseen "Uusi säveljärjestelmä aikamme säveltaiteen problematiikan ratkaisuna" (2006), jota kuvittelin painoasunsa vuoksi musiikin väitöskirjaksi.

Koska opus tuntui työni kannalta hyödylliseltä teokselta, ostin sen. Mutta selvisi myöhemmin, että se olikin vain väitöskirjan omakustanteinen luonnos, jota Turun yliopistossa ei oltu virallisesti hyväksytty painettavaksi. Hylkäämistä oli ehdottanut toiseksi tarkastajaksi nimetty Sibiksen ensimmäinen tohtorisäveltäjä:

Jyrki Linjama (b. 1962) will be the first Finn doing his dissertation in composing. Linjama has reflected on the gap between contemporary music and music at the Lutheran services.

Sivullinen ihmettelee, leikkaako asiantuntemus millään tavalla?
Ja voiko Sibiksen väikkäreitä ylipäätänsä pitää tieteellisinä julkaisuina?
Ja voivatko Sibiksen tohtorit ylipäätänsä toimia tieteellisen työn arvioitsijoina? Joku lienee perehtynyt asiaan...

PS.
Ai että miksi "keskustelen" täällä. Koska ylemmät tahot sensuroivat pois Synkoopin foorumin. Musiikkitieteen postituslistalla ei taas keskustella, koska sen on "vain tiedotteita varten"!

Nimimerkki "Käytännön työn puurtaja vailla tieteellisiä ambitioita"

Tämän väikkärin aihe tuntuu perin merkilliseltä:

http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/va ... 06057.html

"Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa selvitetään millaisia periaatteita tulisi soveltaa kun pelillisyys halutaan yhdistää musiikin tekemiseen.

Sony PlayStation 2 videopelikonsolilla käytettävillä musiikinteko-ohjelmistoilla tehdään musiikkia valitsemalla, muuntelemalla ja yhdistelemällä digitaalisia äänitiedostoja niiden visuaalisten representaatioiden kautta. Tällainen musiikin tekemisen menetelmä määritellään tutkimuksessa epälineaariseksi moniraitasäveltämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena on taustoittaa sellaisten videopelien suunnittelua, joissa pelaaminen yhdistyy epälineaariseen moniraitasäveltämiseen. "

Tilasin ja sain Lassfolkin väitöskirjan esitarkastajien lausunnot ja vastaväittäjän raportin (oli toinen esitarkastaja). Vastaväittäjän teksti on uskomatonsa soopaa. Palaan asiaan lähiaikoina

Varsin hupaisaa on, että Lassfolkin vuonna 2004 julkaistun väitöskirjan lähdeluettelon artikkeleista ja kirjoista yli puolet on vanhempia kuin vuodelta 1992. Siis MUSIIKKITEKNOLOGIAN alaan kuuluvassa väitökirjassa...

Nimim. Igrohnilla on varmaan hauskaa keskustellessaan itsensä kanssa Lassfolkin väitöskirjasta.

Parasta hänelle on siinä, ettei tule minkäänlaista tarvetta tarkistaa näkemyksiään.

Vielä hauskempaa on tulossa. Kokoan sitten aineiston jäsentyneempänä nettisivuilleni. Vieraampi taitaa jo vapista nimimerkin suojissa.

No ei pahemmin vapise. Minulle joku Lassfolk ja joku häntä nimerkin suojista mollaava ovat yks hailee.

Huvittaa vain tuollainen itsensä kanssa keskustelu!

Get a life!

Heh. Taidan olla tällä foorumilla ainoa, jonka yhteystietoihin pääsee käsiksi käyttäjälinkkiä klikkaamalla.