YLE Radio 1

Ensimmäinen jakso täytti lupauksensa, suosittelen lämpimästi - olemme tekemisissä suuren teatteritapauksen kanssa. Koskelan Jussi onkin oikeasti nuori mies! Tätä itsestäänselvyyttä, jonka olisi voinut lukea jo romaanista, en ole häpeäkseni aiemmin tajunnut. Täytyy tulla vanhaksi, että tajuaa vanhojen idolien olevankin nuoria!

Aion kuunnella myös huomisen uusinnan. Ja netistä niin kauan kuin on mahdollista!

Komppaan nimiErkkiä ehdottomasti. Alku vaikutti hyvältä, jopa hirveän hyvältä, vaikka kielitoimisto kieltääkin käyttämästä hirveätä ja hyvää samassa lauseessa.

Minä puhun naisista yleensä, sanoi Räätäli Halme.
Puhuisit ennemmin yleisistä naisista huusi joku sahdista juopunut takaa
ja nauroi räkäisen naurun päälle.

Tuohon petyin, että sitä ei uusita yöaikaan Radio Puheessa. Se olisi ollut minulle parasta kuunteluaikaa (rekan) hytissä.

Jännittyneenä seuraan, miten sarja etenee. Kohtausten mitoitus ja rinnastusten käyttö oli aika hauskaa. Meseominen kattotalkoissa oli vain osa yhteisen työn ääreen kokoontuneen joukon äänistä. Halmeen ja Alman juttelu siinä rinnalla oli mainio asia. Ismo Kallion rovasti on sympaattinen ja hän tuntuu oikein kiintyneen tuohon huutolaispoikaansa Johannekseen (Jussiin). Ilmeisesti Salpakarin kohdalle jää se varsinainen sopimuksettomuus ja henkinen häirintä. Arvostan näin aluksi Jussin ja Alman puhetta hevoselle, Vikki Kiviojan puolihuolimatonta mutta ei täysin villiä menoa kuitenkaan ja sitä että henkilöistä pyritään tekemään monitasoisia. Kuten nimiErkki huomautat, nuoriahan ovat molemmat tässä, niin Alma kuin Jussikin.

Ihan hyvältä vaikuttaa. Mutta kyllä se Koskelan Jussi on vaan tässä kuunnelmassa liian sujuvasanainen.

Hieno juttu kertakaikkiaan. Kirjakieli vähän jarruttaa eläytymistä muuten niin elävään ja hienoon esitykseen. Olisiko sitä ollut vara kääntää hiukan aidommin kansanmurteelle?

Kuulin ensilähetyksen itsekin ja uusintojen määrällä tulee
varmaankin seurattua tasaisesti edeten...

Kaksi edellistä yhden viestin kirjoittajaa ottinevat kantaa
myös siihen pääesittäjien keskusteluun huohotustensa yhteydessä,
joka hieman todellisuuden yli menikin. En kylläkään ole kirjasta
tilannekuvausta kerrannut. Kirja itselläni on, mutta ei ole kokonaan
vielä luettuna. Enempi onkin muistissa ne tv-esitykset.

Esko Roine tunnistui puheestaan heti vaikka en nimiä ennakkoon miettinyt.
Se Ykkösen esitelehtinenkin on tallessa, josta myös voin etenemistä katsoa.
Aloitusta edeltävät haastattelut kertoneet roolihenkilöiden määrää rajoitetun,
jotta kokonaisuudesta ei tulisi liian vaikeaselkoista ja sitten lienee noudatetun
tässä kielellisessä selkeydessä samaa tavoitetta.

Sikäli nämä kuunnelmat paremmin esitettävissä kuin yksinluennat tai parisuoritukset,
joissa joutuu esittäjät menemään monen henkilön sanojiksi.
Ateljeen iltalähetykset ovat siitä kiusallisia, että kun kaksinpuhelusta tulisi muuten
liiaksi hiljaisuutta mukaan ollaan sitten väliin pudoteltu erilaisia äänitehosteita,
jotka äänitehosteet taas ovat kerrostalossa liian voimakkaita kuultaviksi normaalilla
voimakkuudella ja siten jää moni sanontakin puolinaisesti kuulluksi (toistetta niissäkin).

Äänitystaso on radiokuunnelmalle tyypillisen herkkä. Paras kuunteluelämys
koetaan kuulokkeilla. Muussa tapauksessa osa (ääneksistä) menetetään.

Varmasti tulee kuunneltua tämä sarja, onneksi tulee noita uusintoja, ja sitten vielä nettivaihtoehto tarvittaessa. Anteeksi tyhmyyteni, mutta minua jäi vaivaamaan, kun en uusinnastakaan tajunnut äänitehostetta: Kun Jussi tuli kätilön kanssa kotiin, taustalta kuuluu joku siihen kulkemiseen liittyvä ääni, mutta mikä? Voisiko joku valaista asiaa?

Anni kirjoitti: Kun Jussi tuli kätilön kanssa kotiin, taustalta kuuluu joku siihen kulkemiseen liittyvä ääni, mutta mikä? Voisiko joku valaista asiaa?

Se oli askelten ääni. Kovavauhtista kävelyä lumessa. Näin mina sen tulkitsin.
Ensin luulin sen olevan hevosen hengitystä, mutta kylle se askel-ääntä oli.

Anni kirjoitti:Varmasti tulee kuunneltua tämä sarja, onneksi tulee noita uusintoja, ja sitten vielä nettivaihtoehto tarvittaessa.

Tuohon nettivaihtoehtoon joudun luottamaan, kun olen menettänyt jokaisen mahdollisuuden kuulla radiosta. Syksyn aikataulut puskevat päälle, siitähän Pohjantähden alkaminenkin viestii. Itse kuitenkin elän vielä kesässä ja koetan saada tehdyksi ennakkoon talon joitain syysaskareita. Silti hieman harmittaa, että jäi 1. osa kuulematta.

Ensimmäisen osan perusteella annoin moitteita Jussin sujuvasanaisuudesta. Nyt toisen osan kuunneltuani täytyy vetää vähän takaisin ja päinvastoin kehua Jorma Tommilan loistavaa suoritusta. Kyllä sieltä se tuttu möllimäinen Jussi on helposti löydettävissä. Mutta lisämausteena on se inhimillisyys ja lämpö, joka Tommilan näyttelemästä Jussin hahmosta huokuu (tämäkö minua ensin kummastutti). Ja onhan Linnan Jussissa tämäkin puoli, Laineen Jussissa ehkä ei niinkään. Kuten Hannu Raittila jossain haastattelussa sanoi: Jos Jussi olisi oikeasti sellainen mörkö, jollaisena hänet usein halutaan esittää, ei Alman rakkaus häntä kohtaan voisi olla niin ääretöntä.

Ensimmäisen osan kuuntelin rakennustelineillä vain osittain ja parista eri lähetyksestä, eilen sitten melkein kokonaan, kaikessa rauhassa. Erikoinen ratkaisu tuo kertojan ja kerronnan pois jättäminen, se vaatii sitä, että tuntee kirjan ennestään, muuten ei pysy rattailla. Minulla on sen lukemisesta jo kulunut vuosia joten välillä piti pinnistää. Filmiversion näyttelijät ovat syöpyneet tajuntaan siten, että sekin teki välillä seuraamisen vaikeaksi. Ismo Kallion taisin yhdistää ihan eri rooleihin ja räätäli Halmekin tuntui kovasti vieraalta. Yritetään nyt kuitenkin roikkua mukana ja saada selvää kuka kukin on ja mitä kulloinkin on tapahtumassa.

Piru, minä unohdin kuunnelman. Osasyy voi olla siinä, että epäilin aamulla sairastuneeni sikainfluenssaan. Kuumetta oli 38 pintaan ja kaikki paikat kipeänä. Kurkkukin käheänä. No, kuume laski normaaliin ennen puoltapäivää ja muutenkin olo koheni. Todella outoa, koska illalla nukkumaan mennessä ei ollut mitään.
No, kuuntelen 2-osan areenasta heti 100-metrin maailmanmestaruuden ratkettua.

Hauskasti rinnastuivat tässä osassa kahden perheen kasvatusopilliset mietteet niin lapsia kuin toista yhteiskuntaluokkaakin koskien. Jussin vaatteet, erityisesti hattu, sai sekin osakseen kahdenlaista kyytiä rovastin hautajaisissa. Lämpimältä kuulosti Alman hyräily, joka sulki lapset ja kuulijat hellyyden helmaan.

Marja Salonen kirjoitti: Jussin vaatteet, erityisesti hattu, sai sekin osakseen kahdenlaista kyytiä rovastin hautajaisissa. Lämpimältä kuulosti Alman hyräily, joka sulki lapset ja kuulijat hellyyden helmaan.

Näin tämä Linnan teos kiinnityttää huomiota eri ihmisillä eri kohtiin, kaikki tärkeitä ja elävää elämää tänäkin päivänä.

Minulla mieleen jäi Jussin antama selkäsauna pahasisuiselle Akselille. Vaikka tappasitten,- huutaa Akseli-poika. Alma arasti antoi ymmärtää, että Jussi on liian ankara pojalle, ja sanookin eräässä myöhemmässä tilanteessa. "Ethän sinä lyöny sitä" . Jussi tuntee huonoa omatuntoa pojan piiskaamisesta ja kun loppupuolella Akseli ns. tappelee pässin kanssa ja selviää siitä kunnialla. Jussi, joka selvästi tuntee asiasta suurta mielihyvää toteaa: "Olisi siinä ollut aikamiehelläkin tekemistä."
Tuopas se minun puukko, pyytää Jussi. Mitäs sinä sillä, kysyy hätääntyneellä äänellä Alma?
Missä se on Akselin vyö, jatkaa Jussi?

Näin isäJussi osoittaa (kuritonta) poikaansa (Akseli) isänrakkautta kurittamisten ja selkäsaunojen päälle. Lahjapuukko pikkupojalle noina aikoina taisi olla samaa luokkaa, kuin kevytmoottoripyörä nykyisille pullamyssyakseleille.

Lainaukseni ovat sitäsuntätä mitä mieleeni kuuntelukerrasta jäi. Ajatuksellisesti silti oikeita.