YLE Radio 1

Tämä aihe on siirretty vanhasta foorumista. Aiheeseen voi vastata normaalisti.
--------------------------------------------------------------------------------
Aloitus: RSO:n konsertti radiossa.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: TT.Anttila. | 12.09.2003 - 07:13 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Eräässä TV-mainoksessa sanotaan:"Heti kuiva,heti kuiva,heti kuiva, ja tämä P.Heinisen sinfonia nr.5 oli heti kuiva. Luulin,että säveltäjä olisi kehittynyt vuosikymmenien aikana. Nyt P.Heininen on jähmettynyt -60 luvulle,dodekafoniaan,sarjallisuuteen ja teoreettiseen säveltämiseen .Tuntui,kuin olisin jo nämä moneen kertaan kuunnellut. Tässä sinfoniassa ei ollut taukoja.Oltiin erämaassa,mutta ei harhailtu eksyksissä,vaan mentiin tarkalleen määrätystä pisteestä määrättyyn pisteeseen.Keitaissa ei käyty,mutta pirun kuivaa oli. Tietysti P.Heininen tietää,miten orkesterille kirjoitetaan,mutta miksi se pitää kirjoittaa näin? Laajoja intervalleja,loputtomia,lyhyitä pyrähdyksiä,liian paljon nuotteja,melodiaa ei huomannut. Paras paikka oli ns.scherzo,kun tämä muistutti Sibeliuksen viidennen sinfonian nopeaa,kolmatta osaa.Sen jälkeen mentiin keitaaseen.Säveltäjä kuunteli herkästi,sisäisesti musiikkia. Tämä pelasti teoksen,mutta sen jälkeen tuli ekspressiivistä gliseitä,gliseen perään.Olisi pitänyt jäädä sinne keitaaseen.Teos oli liian pitkä. Paavo Heininen tulee jäämään Suomen musiikinhistoriaan merkittävänä Sibelius-Akateemian opettajana.Nämä sinfoniat aika tulee unohtamaan. PS.En ala Sibeliusta arvostelemaan.Olen toisessa viestiketjussa arvioinnut Sibeliuksen uudelleen.Kapelimestarin koreografiaa en radiossa nähnyt.Orkesteri soitti tarkasti ja erinomaisesti. TTA.


¤ RE: RSO:n konsertti radiossa.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 12.09.2003 - 08:24 | 1 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vai että oikein gliseitä? Kas kun meni ohi tämä tempomerkintä.


¤ RE: RSO:n konsertti radiossa.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 12.09.2003 - 10:07 | 2 | |
--------------------------------------------------------------------------------
En rohjennut kuunnella Heinistä. Mutta antaa poikien yrittää, kai monen muunkin teoksen arvo on huomattu sadan vuoden kuluttua. Leif Segerstamkin on säveltänyt kolmattakymmentä sinfoniaa, saa nähdä, miten niille käy. Taitaa olla kuitenkin Suomen ennätys lukumäärässä. Historiassa on kaikenlaisia kummallisuuksia kuten von Flotow. Tunnen yhden aarian yhdestä oopperasta. Sibeliuksen kalevalaiset teokset ovat kyllä kiinnostavia. Samoin Klamin.


¤ RE: RSO:n konsertti radiossa.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 12.09.2003 - 10:19 | 3 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Eikös Segerstamin sinfonioita ole satakunta? :

** Tämä aihe on siirretty vanhasta foorumista. Aiheeseen voi vastata normaalisti. **

Erikoinen ohjelmisto.Klassillista,perinteellistä ohjelmistoa,ja hyvin vähän Sibeliusta.
Olen ollut jyrkästi vastaan,että Suomalaiset orkesterit esittävät ulkomailla pelkästään Sibeliusta,ja ylimääräisenä Finlandian.Eihän nyt Talvisotaa käydä,ja järjestetä isänmaallisia konsertteja Suomen hyväksi.

Sitten ohjelmistoon.Berlioz:Fantastinen sinfonia.Viikon aikana se on esitytty radiossa neljä kertaa,ja digiklassillisessa viisi kertaa.Pitäisi enemmän ohjelmia koordinoida.
Gruber:Trumpettikonsertto.Alku oli tympeää.Orkesteri ja solisti ylipuhalsivat,ja yrittivät saada yhdellä soittimella kahta ääntä.Tämä on jo vuosikymmeniä käytettyä klisettä.
Mutta sitten homma alkoi pelaamaan.Tuli tonaalista ja rohkeaa melodiaa.Tietysti pitää olla haasteita solistille,virtuositeettiä.Aika sekasotkua tämä oli,mutta osattiin lopettaa oikeaan aikaan.
Ei tämä mikään suuri trumpettikonsertto ollut,mutta ei nykyään ole parempiakaan tehty.

Orkesterin ylimääräiset olivat epäonnistuneita.Oli täysin sopimatonta essittää juoppojen Samppanja-galoppi.Ei nyt Vappu ollut.Nyt olisi jopa Sibeliuksen Finlandiaa kaivannut säväyttämään.

Väliajalla pakinoi eräs radion legenda,Paavo Helistö.
Hänen äänensä on säilynyt 45 vuotta nuorekkaana ja selkeänä.
Pakinat ovat persoonallisia ja eläviä.

16.01.RSO:n konsertti.
RSO:n konsertit ovat olleet mitättömiä.Ei tämäkään suuri elämys ollut.
Alussa kuultiin György Ligeti:Ramifications.Sävelletty 1968.
Epävireistä musiikkia.Osa jousista oli viritetty pieleen.
Säveltäjä kutsuu tätä "Rappiotaiteeksi".Minä pidin tästä "Rappiotaiteesta":
Sävelmassaa ja väriä enimmäkseen hyvin hiljaa soitettuna.
Muoto hyvä ja kesto lyhyt.

Seuraavaksi Ligeti:Viulukonsertto.(Kantaesitys.)
Solistina oli joku nainen.En muista nimeä,mutta soitin oli Guarneri.
Kovasti ne virittivät kauan soittimia.Minuutin päästä huomasin,että tämähän onkin jo sävellys.
Toinen osa oli kaunista melodiaa,hiukan Bartokmaista.Sitten tuli "Greisiä".
Yleisön olisi pitänyt nauraa,mutta arvokkaana ja synkkänä kuunneltiin Johanneksen kirkossa.
Puhaltimet ottivat omituisia ääniä.Ne olivat kuin peruskoulun ekaluokkalaisten nokkahuiluyhtye.Oli tässä muutakin soitinsirkusta,mitä on jo 100 vuotta tehty,joten se siitä uutuudesta.
Kokonaisuus oli palapeli ja heikohko sävellys.
Hukkaan meni Guarneri.Tämän olisi voinnut esittää vaneri-viulullakin.

Lopuksi oli Mozart:Sinfonia nr.38.Prahalainen.
Praha oli Mozartille lottovoitto.Sieltä hän sai hyvät rahat ja jättiläismenestyksen.
Sinfonia on vähän töksähtelevä ja loppu lässähti,kuten usein Mozartilla.
Mozart oli liian hienostunut säveltäjä,
jotta hän olisi tehnyt tehokkaan,banaalin lopun.

T.T.Anttila. kirjoitti:16.01.RSO:n konsertti.
RSO:n konsertit ovat olleet mitättömiä.Ei tämäkään suuri elämys ollut.
Alussa kuultiin György Ligeti:Ramifications.Sävelletty 1968.
Epävireistä musiikkia.Osa jousista oli viritetty pieleen.
Säveltäjä kutsuu tätä "Rappiotaiteeksi".Minä pidin tästä "Rappiotaiteesta":
Sävelmassaa ja väriä enimmäkseen hyvin hiljaa soitettuna.
Muoto hyvä ja kesto lyhyt.

Seuraavaksi Ligeti:Viulukonsertto.(Kantaesitys.)
Solistina oli joku nainen.En muista nimeä,mutta soitin oli Guarneri.
Kovasti ne virittivät kauan soittimia.Minuutin päästä huomasin,että tämähän onkin jo sävellys.
Toinen osa oli kaunista melodiaa,hiukan Bartokmaista.Sitten tuli "Greisiä".
Yleisön olisi pitänyt nauraa,mutta arvokkaana ja synkkänä kuunneltiin Johanneksen kirkossa.
Puhaltimet ottivat omituisia ääniä.Ne olivat kuin peruskoulun ekaluokkalaisten nokkahuiluyhtye.Oli tässä muutakin soitinsirkusta,mitä on jo 100 vuotta tehty,joten se siitä uutuudesta.
Kokonaisuus oli palapeli ja heikohko sävellys.
Hukkaan meni Guarneri.Tämän olisi voinnut esittää vaneri-viulullakin.

Lopuksi oli Mozart:Sinfonia nr.38.Prahalainen.
Praha oli Mozartille lottovoitto.Sieltä hän sai hyvät rahat ja jättiläismenestyksen.
Sinfonia on vähän töksähtelevä ja loppu lässähti,kuten usein Mozartilla.
Mozart oli liian hienostunut säveltäjä,
jotta hän olisi tehnyt tehokkaan,banaalin lopun.

Onhan tuo finaali varsin vahdikas ja iloluontoinen buffamainen irrottelu, johon sisältyy kontrapunktinen kehittelyjakso.

21.01.RSO:n konsertti.
Uljas Pulkkis:"7 fantasiaa orkesterille".
Prokofjevin motiivilla alkoi Romeasta ja Juliasta.Aika rankkaa plagiointia.
Tulin hyvin vihaiseksi ja kriittiseksi.
Sävellys muistutti impressionismia ja 1900-luvun alkupuolen musiikkia.
Todellinen "Arvauskonsertti".Debussy,Prokofjev,Walton,R.Strauss.
Uljaksella on lahjoja.Hyvin soivaa musiikkia.Orkesterin käyttö taitavaa.
Muodon-taju hyvä,mutta se PERSOONALLISUUS.Pitäisi löytää harmoniaa ja jokin pieni motiivi,mistä tunnistaisi säveltäjän.
Jossakin Uljas piilottelee ja luuraa,mutta missä?

G.Ligeti:"Hampurin konsertto käyrätorvelle".
Ligeti on elävistä säveltäjistä merkittävin.
Moneen sataan vuoteen ei ole ollut näin vaatimatonta säveltäjä-sukupolvea.
Ligetin tuotanto on epätasaista.Tämä on vakavaa musiikkia.Näistä palasista koottiin yhtenäinen muoto.Jännittäviä soitinväriä.Homma pelaa,mutta Anton Webern teki 100 vuotta sitten tälläistä paljon paremmin.

Mozart:"Käyrätorvikonsertto Es-duuri".
Ei ole Mozartin voittanutta käyrätorvikonserttoa.
Luonnontorvella yläsävelsarjat käytettiin tehokkaasti.Mestari teos.
Yhtä Beethovenia en viitsinyt kuunnella.

Enpähän alkanut kuunnella RSO:n konserttia ollenkaan, Pulkkis hieman hirvitti alkajaisiksi enkä sitten ehtinyt muutakaan.
Edellisen sijasta tuli kuitenkin harrastettua musiikkia viikonloppuna. Sukulaistytöt olivat lukeneet vanhoja naistenlehtiä ja käteen oli osunut Eeva-lehti vuodelta 1950. Kulttuurikodit järjestivät silloin kotikonsertteja, näin ainakin lehdessä kirjoitettiin. Siispä tuumasta toimeen ja vanhoja perinteitä elvyttämään. Soittivat opiskelijoiden musiikkivälitykseen ja tilasivat kotiin pianistin ja sellistin. Ohjelmassa oli Bachia, Sibeliusta ja Rahmaninovia. Tällä kerralla voiton vei Sibeliuksen nuoruudenteos Malinkonia, hieno, enpä ole ennen kuullut. Enkä ole ennen kuullut selloa kahden metrin päästä. Soiton lisäksi siitä kuului ikään kuin raskas hengitys, mielenkiintoista.

Enpä tullut kysyneeksi hintaa. Ei se voi olla tolkuttoman kallista, ei meinaan olla miljonäärejä. Maksajia saattoi olla jonkunlainen porukka, mutta kysyä kannattaa esim. Sibelius-Akatemiasta. Piano oli talon puolesta, sello ei.

Unohdin koko konsertin tykkänään ja alkaessani kuunnella konsertin uusintaa tulin mukaan vasta puoliajan jälkeen Ligetin käyrätorvikonserttoon, jota en jaksanut kuunnella 2 minuuttia kauempaa musiikin melodisen aineksen, jos sitä oli, trivialisuuden vuoksi, ja Beethovenin sinfonia n:o 1 puolestaan on paitsi äärimmäisen puhkisoitettua musiikkia, niin potentiaaliselta substanssiltaan myöskin siinä määrin olematon, ettei viitsinyt edes harkita radion avaamista enää uudelleen.

Tekipä tyhjänpäiväisen vaikutuksen Stravinskyn Petrushka eilisessä konsertissa, jota aloin kuunnella vasta kuunneltuani levyltä Schubertin Claudine von Villa Bellaa, joka suhteellisella lumovoimallaan kiehtoo kuulijan pauloiohinsa Stravinskyn balettia menestyksekkäämmin, joka tuntuu vain elävän erpäsymmetrisistä rytmeistään ja kaatuvan niiden mukana pinnallisiksi kellarirumpalin orgioiksi.

RSO.4.02.
Philip Glass:The Canyon.Minimalistista-musiikkia.Toistoa ja tylsyyttä.
Kuka pitää tälläisestä?Minä en pidä.
K.Jarrett:Adagio oboelle ja jousille.Oli jopa persoonallista melodiaa.
Pekka Pohjola:Emmi.Hyvin soivaa ja kaunista musiikkia.
Esikuvat ovat Englantilaiset-säveltäjät 1900-luvun alkupuolelta.
Vaugham Williamsin sinfonioita on rankasti kopioitu,melodiaa ja modaalista soinnunkäyttöä.
Tämä Emmi on lököpöksy,tylsä nainen.Olisi ollut edes värikäs kukkahame yllä.
R.Björkenheim:Situations.Sähkökitara on kammottava,tunteeton soitin.
Jazzia tässä yritettiin yhdistää klassilliseenmusiikkiin.
Sävellyksenä tämä oli vastenmielistä,"Helppoheikin-musiikkia".

Oi T.T., mi runosuones sykkii!
tuo hullunhauska, perusteen poistava
rubatossa läikehtivä sanansäilä
arvon kätkevä, kompaa raastava
ja veitsenterävä runonhäiväs
koko kansalle huumoris lykkii!

Tämä ei ollut RSO:n konsertti,vaan Minnesotan orkesteri Lahdessa.
En ole koskaan käynnyt ns."Sibeliustalossa",vaikka se tuolla Vesijärven toisella puolella on.Kuuntelin tätä radiossa.
Kernis:Calor Wheel.Tämä on tätä 2000-luvun nykysäveltäjien trendiä.Ollaan kyllästytty dodekafoniaan,sarjallisuuteen ja effektimusiikkiin.Hyvä näin.Ollaan Pelle Pelottomia.
Tässä oli dissonoivan ja rytmin seassa jotain melodiaa.Ei tämä persoonallista musiikkia ollut.Nuotintekokoneella tehty,ja kovasti oli nuotteja paperilla.Sävellys oli tyypillistä tusinatavaraa.
Tsaikovski:Viulukonsertto.Solisti Joshua Bell.
Solisti soitti tavallista näppärämmin tämän kulunneen suosikkiteoksen.Ehkä Stradivarius lisäsi loistokkuutta.
Prokofjev:Romea ja Julia.
Tälläisiä balettisarjoja on turha esittää oikeassa järjestyksessä.Ei siihen tule dramatiikkaa.Nyt oli liiaksi peräkkäin pp-osia,ja soitettiin kuin huopatossut jalassa.Sitten tuli peräkkäin riehakkaita voimallisia osia.
Musiikkina tämä on erinomaista.
Ylimääräisiä oli liikaa.Yritettiin hampaat irvissä miellyttää kuulijoita.
Sibeliusta ei soitettu Sibeliustalossa,mutta lopuksi oli "Säkkijärven polkka",ja lähdettiin valloittamaan Karjalaa takaisin.
Entä Minnesotan orkesterin taso?Ei siinnä ollut moittimista.
Vänskän huitomista en nähnyt radiossa.

14.04.RSO:n konsertti.
Alban Berg:Viulukonsertto."Erään enkelin muistolle".
Tämä on ollut varhaisnuoruudesta lähtien eräs suosikki-teokseni.
Tässä on maailman kaunein dodekafoninen rivi.
Solisti L.Kovakos.Yllättävän suttuista soittoa.Solisti hukkui orkesteriin.Kovakosin soitto oli ohuen heiveröistä,koneellista ja väritöntä.Onko kapelimestarin ja solistin elämä niin helppoa,että näin traagilliseen sävellykseen eivät pysty eläytymään?

Keski-ikäisen Kaija Saariahon musiikki on tullut yhä kuuntelu-ystävällisemmäksi.Hyvä näin.Kokeilu ja turha sirkustempuilu on jäännyt pois.Myöskin elektrooni-hölmöily on jäännyt pois.Säveltäjän ei tarvitse enään diivailla osaamisella.
"Oltra Mar",kuorolle ja orkesterille kirjoitettu sävellys on persoonallinen,ehjä kokonaisuus.Merikuvausta,herkkää sävelväri-musiikkia hienostuneesti.
Laulusarja sopraanolle ja baritonille perustuu oopperaan,"Kaukainen rakkaus".
Tämäkin sävellys on selkeän yksinkertaista.Turhat nuotit on jätetty pois.
On hienoa,että Kaija Saariaho on rohkeasti kehittänyt musiikkiaan tonaalisuuteen ja kauneuteen.

23.04.
Kun kuuntelee Sallisen melodista-musiikkia,ei tarvitse olla koko ajan varpaillaan.Mistähän se tonkin melodian on lainannut tai plagioinnut?
Joka tahti on persoonallista Sallista,vaikka siinnä voi olla tuttuakin.
"Don Juanquijoten yölliset tanssit".
Kantaesityksessä luulin,että tämä on vitsi,kertakäyttö sävellys,mutta ihmeen hyvin tämä on kestänyt aikaa.
Tulkinta oli takkuinen ja hajanainen.

R.Strauss:"Don Juan",on pöllähtänyt,enkä ole koskaan tästä pitänyt.
"Don Quijote",oli samanlainen.Orkestroinnin oppikirjana nämä käyvät.Strauss osasi paljon,mutta olen aina kuunnellut häntä valikoiden.
Salome-ooperan ja Viimeisten laulujen välillä on monta mestariteosta,mutta hyvin paljon pikku-mitättömyyksiä.