Jane Wymanin nekrologi ilmestyi Hesarissa 13.9.07 (C7). Kirjoitus toi joukon muistoja mieleen. Yksi muistettavimmista asioista hänen kohdallaan on varmaan ollut se, että hän oli kerran naimisissa mm. Ronald Reganin kanssa. Regan ei ollut hänen ainut aviomiehensä käy selville kirjoituksesta, mutta tästä jaksosta elämässään hän ei puhunut enää sen jälkeen, kun Regan valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Miten oli, oliko niin että tässä oli nainen, joka ei halunnut turhaa julkisuutta.
Ensimmäinen elokuva, jossa Jane Wymanin näin, oli luultavasti Disney-tuotannon 'Pollyanna', jossa Hayley Mills esitti pääosaa ja Wyman hänen jäykkää, elämän kieltävää tätiään Polly Harringtonia. Oli tärkeintä, että tyttö pärjäsi ja täti loi jonkinlaisen vastakohdan, mutta mikään huippu se filmi ei ollut.
Sitten löysin Wymanin uudestaan ja aivan erilaisista kuvioista, komediallisista rikosjutuista ja ennen kaikkea melodraamoista, joissa hän oli nappisilmäinen, matalaääninen, monet merkitykset löytänyt näyttelijä. Douglas Sirkin 'Lääkärin omassatunnossa' (Magnificent Obsession, 1954) hän on jo hyvä, mutta millaiseen taitoon hän ylsikään Sirkin filmissä 'Kaikki minkä taivas sallii' (All That Heaven Allows, 1955). Moni pitää jälkimmäistä idioottimaisena elokuvana, mutta minä olen kokenut sen aina järkyttävänä kuvauksena leskeksi jääneestä naisesta, jonka kotoa juuri lähtevät ja paljolti jo lähteneet lapset sekä ahdasmielinen yhteiskunta haluavat kuin säilöä leskeyteensä. Tässä kuten edellisessäkin Sirkin työssä Wyman näytteli Rock Hudsonin kanssa ja he tuntuivat sopivat ääniltään ja olemukseltaan hyvin yhteen.
Pari helmeä vielä haluan mainita. Hitchcock ohjasi 1950 elokuvan 'Esirippu laskee' (Stage Fright) ja siinä venytetään jännitystä kovin monella tapaa. Osa elokuvasta on kuvattu jännitteisesti, upean yksinkertaisesti mutta yksityiskohtia rakastaen. Osa taas on virittynyt koomiseen sävyyn eikä nyt tule mieleen hauskempaa silmälasien käyttöä kuin mitä tässä elokuvassa on Hitchin silmälaseja vilisevien elokuvien joukossa. Jane Wyman sai Oscarinsa 1948 Jean Negulescon ohjaamasta elokuvasta 'Sanattomat tunteet' (Johnny Belinda). Wyman on kuuromykkä tyttö, joka joutuu päällekarkauksen uhriksi. Kovin mieleenjäävä osa on myös hänen tätiään esittävällä Agnes Mooreheadilla.
Myöhemmin Wyman esiintyi televisiossa ja näin jonkun osan viinitilasarjasta, jossa hän esitti kireää matriarkkaa. Mitään pehmeyttä ei hänen olemuksessaan enää ollut. Tuntui siltä ettei siihen olisi ollut mitään varaakaan. Oliko kyseessä kauneusleikkaus vai vain yleinen hahmotus. Joka tapauksessa hän siirtyi samaan sarjaan kuin ihana Barbara Stanwyck, joka lopulta oli niin kiristetty, ettei hän pystynyt esittämäänkään kuin juuri ärhäkkää ja äveriästä mutta tietenkin (oi nuoruus!) voimakkaasti vielä 20-vuotiaiden karkeloihin mukaan tuppautuvaa henkilöä. Miksi tällaiset ihmiset siirretään äkseerauskategoriaan ja merkityksettömien tusinakäsikirjoitusten tyhmiin rooleihin.
Jane Wymanin varhaistuotantoa en ole nähnyt ja mikäli Petri Immosen nekrologiin on luottaminen, niin mitään en ole siinä menettänyt. Hyvä muisto hänestä on jäänyt valkokankaalle kaikesta huolimatta.