Ei ollut rikollisuudesta puhe, ei myöskään illan TV-raportissa.
petri kirjoitti:Sanoiko hän mitään rikollisuudesta? Joko se on palautunut "normaaliksi"? Kun köyhä väestönosa oli siirretty pois niin myös rikollisuus laski pikkukaupungin tasolle, lähes olemattomiin.
Eikä kyse ollut yksin köyhien siirroista. Kun kaupungin väkimäärä on pikkukaupungin, niin yleensä absoluuttiset luvut rikostilastoissakin ovat pikkukaupungin lukuja. - USA on siitä kiinnostava yhteiskunta, että isot prosentuaaliset heitot eri kaupunkien kesken auttavat hahmottamaan, missä on ongelmia, missä ei. Tyypillinen heikon hyvinvointivaltion ilmiö. Esim. satamakaupunkien ongelmat konttikuljetuksen yleistyttyä (ja ahtaajien määrän vähennyttyä) näkyivät rikostilastoissa. Samoin teollisuuden automatisaatio, leikkaukset ja tuotannon siirrot muualle heijastuivat tilastoihin. Puhun 1960-80 -lukujen murroksista.
petri kirjoitti:Muistaakseni luin jostain että New Orleansin väkiluku oli ennen Katrinaa n. 480 000 tai sinne päin. Mikä se mahtaa olla tänään?
Yksinkertaisella laskutoimituksella se taitaa olla n. 160.000 tätä nykyä. Telkussa sanottiin, että n. 400.000 lähti evakkoon ja vain n. 20% on palannut.
Kun Fats Domino kajauttu eilisillan TV-raportissa Ain't that Shamen alkutahdit (You made me crying), niin minulle tuli tippa silmään. USA:sa ei ole montaa sen kokoluokan kaupunkia, joka on ollut niin merkittävä kuin New Orleans; on Boston, San Francisco - ja siinä ne ovatkin. Ilman jotain niistä historia olisi hieman erilainen.