YLE Radio 1

martinu on tivolisäveltäjä jolla ei mitään syvällistä sanomaa ja muodoltaan hajanainen. toisinaan se vaikuttaa nniin huvittavalta ja naurettavalta että tohtii epäillä bohuslavin tehneen sen kieli poskessa. erkki linssii länsiö on teittyä sukua martinun uusklassismille ja erään kerran ruotsissa esitetyty puhallinkvintetto sai kriitikon epäöilemmään että länsiö ei tuntenut lainkaan tonaalisen äänenkultetuksen periaatteita tai oikeaoppisia kontrapunmktisia ja harmonisia menbetelmiä mutta sitä vastoin totesi teoksen olleen todellinen piristysruiske ratkiriemukkaassa ilveilyssään ja hullunkurisesessa pelleilyssään., nino isä on myös tehnyt pellenä keikkoja milloin missäkin tavaratalossa ja sirkuksessa vaikka on käsinseisojat ry perustaja ja akrobaatti zoossa. kaiken sitä edeltäneen ruotsalaisen tylsyyden jälkeen. hauis on tivoliliike ja pystypunnerrus.

mutta mutta, asiaa sanoi eemeli molskista.nino salakuunteli tämän tivoili jutun ja pisti sirkuspelle hermannit vaikka ei hermanni koskaan ohareiota tehnyt kun haki autolla pelaamaan korista. nino ei edes antanut halia kuten yleensä. antin kans ei montaa kertaa halittu mut se alotti kun halus hyvittää tappelumme.. ei olla 5 päivään treenattu eikä nähty. teen ehkä rikosilmoituksen ja vaadein 2 tonnia pahoinpitelystä.

linssi sitten meni nuorina vihaisina miehinä tulenkantaja aatteen innostamana kritikoimaan pahasti pylkkäsen impressionistista sävelrunoa ulthima thulea käyttäen siitä ivallista muunnosta ultima tulee, niin että säveltäjä itse loukkantui perin juurin ja kirjoitti pitkän puolustuspuheen lehteen, kuten sittemmin myös einar englund jonka tuukkasern karhunpuyynti muuten jätti pronssille lontoon olympialaisten taidekilpaiklussa 1948, vaikka polemiikin kohde oli vanhojen arvojen ja tonaalisen ankkurin säilyttäminen musiikissa jota eikka puolusti kiihkeästi intuition merkityksen lisäksi kun nykysäveltäjien metodiikka perustuu tietoiseeen motiivien kääntelyyn ja vääntelyyn, jossa puolusti esteettisiä perusarvojaan säveltäjänä kun linnssi kritikoi ultimaa vuossadan vaihteen takapajuisesta importessionistismista kkkokosävelaskeleineen, myläsävelsarjoineen ja puhallinsoolioneen joista myös madetoja kjehoitti välttämään mritikoidessaan haapalaisen eksoottista scherzoa jotta tämä säilyttäisi yksilöllisyytensä ja niinhän siinä kävi että haapalainen vanhemnpi sitten palasi takaisin suomalaiskansallisesti tyyliteltyihin orkestreriteoksiin sinfoninen sasrja ym.