Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 30.11.11 - 20:01
[Ja sama suomeks...]
Tuossa nousi esiin pari pointtia, joita olen jotakuinkin Counterlifestä lähtien märehtinyt. Ja pari niistä tulee sanottua niin skarpisti, että hieman kadehdin sanojan selkeyttä. Roth harjoittaa maskuliinisuuden ja [miehisen] seksualisuuden tarkastelua; hänellä myös on kauniin positiivisia naishahmoja (joten naisvihaaja hän ei ole); eikä hän keskity romaaneissaan pelkkään seksiin, koska tutkailee vanhempien ja lapsien suhteita, amerikanjuutalaista yhteisöä sen sis.suhteissa & ulkosuhteissa, sekä yksilön, seksualisuuden ja politiikan kolmikantaa. Tuossahan tuota jo onkin.
Roth on 50 vuoden ajan ollut modernin maailman tarkastelija, joka herkeämättä ihmettelee mieheksi kasvamisen tai kehittymisen "mysteereitä", ideologisia sisäistyksiä, joiden takia toimitaan joskus hyvinkin päättömästi ja tyystin kykenemättöminä omien touhujen tarkkailuun: eletään lähes fantasmaattisessa toivemaailmassa, jossa jokainen törmäys sitten tekee kipeää, kun myös omat illuusiot sortuvat - ainakin hetkeksi. Tästähän Nöyryytyksessäkin oli kyse. Parhaimmillaan hän on hyvinkin julma repiessään kerros kerrokselta ideologian kannattelemia uskomuksia ja katsomuksia, luuloja, fiksaatioita ja oletuksia. Jäljelle jää itsesäälissä nyyhkivä mies, jonka illuusiot ovat romahtaneet. Tragikomedia tulee siitä, että harvoja poikkeuksia lukuunottamatta nämä nyyhkijät alkavat heti pian rakennella uusia illuusioita, tai haalia niitä jostakin. Ei opita mitään tai vain hyvin vähän.
Universaali Roth ei siinä mielessä ole, että hän tarkkaa mitä tarkkaa miehen vinkkelistä, mikä tekee hänestä tosi asiassa vähemmistökirjailijan!
Alussa AC muuten totesi hyvin, että Rothin 2000-luvun keskiverto novelli tai romaani on pieni pettymys, koska hän (aiemmalla tuotannollaan) on nostanut riman niin korkealle.
Yhtä lausumaa en hiffaa: WS sanoo, että on outoa odottaa kirjailijan peilaavan moraalisia olettamuksiamme. En hiffaa. Minusta tuo juuri on kirjailijan työn keskeisiä tehtäviä: kirjailija tutkailee 'ideologioita' (tai 'maailmankatsomuksia', jos niin halutaan), joihin myös eettiset ja poliittisen katsomukset kuuluvat. Ehkä WS tarkoitti, että ns. suuri yleisö kokee tämän oudoksi?
Tiedän että realistisen romaanin ystävälle Roth on hieman hankala tapaus, mutta... Loppujen lopuksi, Rothin tuotannon avainlause on tämä: Now vee may perhaps to begin. Yes? Tuon sanoo Portnoyn analyytikko, romaanin viimeisenä lauseena. (Onko yksi yes-sana toinen lause? Mikä se on?) Koko se 300-sivuinen vuodatus, ne fantasiat, pelot, unelmat, painajaiset, muistot ja kuvitellut menneet - se kaikki on tapahtunut Portnoyn päässä, ehkä viikkojen tai kuukausien aikana, ennen kuin hän istahti tai kävi makuulle analyytikon divaanille. Ehkä hän harjoitteli vuodatusta ja vapaata assosiaatiota? Ehkä se konkretisoi hänen tajuntansa kaoottisuutta, realistisesti osoitti Portnoyn pään toimintaa, assosiaatioiden virran logiikkaa? Tiedä häntä, minulle on kuitenkin selvää, ettei yksikään Rothin romaani ole Portnoyn jälkeen ollut "realistinen" termin arkimerkityksessä.
Vertailun vuoksi, toisia keskeisiä Roth-lopetuksia:
Miehen muotokuva (My Life as a Man, 1974): And me! This me who is me being me and none other!
Käänteiselämää (The Counterlife, 1988): To escape into what, Marietta? It may be as you say that this is no life, but use your enchanting, enrapturing brains: this life is as close to life as you, and I, and our child can hope to come.
Sabbath's Theater (1995): And he couldn't do it. He could not fucking die. How could he leave? How could he go? Everything he hated was here.
Sen sijaan, että jatkuvasti hinkattaisiin - pardon the expression! - Rothin seksikuvauksilla voitaisiin muistella tätä: Roth toimitti tšekkikirjallisuuden sarjaa jostain 1970-luvulta alkaen, en tiedä miten pitkään.* Hänen tyylinsä poikkeaa tietenkin monin keinoin tšekkikirjallisuudesta, mutta hänen tematiikan käsittelyssään, jos noin voi sanoa, on paljon samansuuntaista kuin keksieuroilla. On moraalisten tilanteiden ihmettelyä, eräänlaista surrealismiin lievästi kallellaan olevaa "sanamagiaa", absurdia liioittelua (esim. Muodonmuutos [Kafka] > Rinta [Roth]!). Kaikkea muuta kuin simppeliä psyko- tai sosiaalirealismia. Joten minun on vaikea pitää Rothia niin ainutlaatuisena kirjailijahahmona kuin jotkut toiset näyttävät pitävän.
_____
* Löytyihän se: vv. 1974-89 Roth oli General Editor Penguinin sarjassa Writers from the Other Europe. Hän valitsi julkaistavat teokset, hoiti Johdannot. Hän tunsi tuota keskieurokirjallisuutta melkoisen hyvin. Ainakin Kunderan hän tuntee henk.koht. ja ns. ammatillisesti mm. Jerzy Andrzejewskin, Bohumil Hrabalin, György Konrádin ja Ludvík Vaculíkin.
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson