YLE Radio 1

Ylen teema-kanava tarjoaa niin usein laatua, että päätin perustaa erillinen viestiketju. Katsotaan onko sillä elinvoimaa.

Juuri nähty Hamlet (NL/vuodelta 1964) oli juuri niin hyvä kuin mitä minulle aikoinaan kehuttiin.

En tiedä miten tulisin enää toimeen ilman teemaa ja se on tosi, se.

T. "nykyisin taas ylen tyytyväinen lupamaksaaja"

70-luvun sekahakua seurasin tarkasti, mutta valitettavasti Teema on muuten jäänyt muuten hiukan paitsioon. Hyviä ja kiinnostavia dokumentteja siellä esitetään paljon, mutta en ole oppinut seuraamaan sen ohjelmatietoja.

Teema on ainoa kanava, jota edes joskus viitsii katsoa. Historiadokumentit ovat kiinnostavia ja musiikkiohjelmillekin annetaan kunnolla aikaa.

Mika Pirhonen kirjoitti:70-luvun sekahakua seurasin tarkasti, mutta valitettavasti Teema on muuten jäänyt muuten hiukan paitsioon. Hyviä ja kiinnostavia dokumentteja siellä esitetään paljon, mutta en ole oppinut seuraamaan sen ohjelmatietoja.

Siinä se parantamisen paikka lieneekin: teeman ohjelmista kerrotaan lehdissä hyvin ylimalkaisesti. Sen tiedon eteen pitää tehdä todellista työtä. Olen pikku hiljaa oppinut käyttämään teeman nettisivuja:
http://www.yle.fi/teema

Tilanne on kohdallani hieman kuin Mika Pirhosella; en ole oppinut vieläkään seuraamaan Teeman ohjelmatietoja. Mielestäni Teeman informointi ei ole aivan perfektiä; en nähnyt Oligarkki-elokuvan ohjelmatietoa elokuvien (Kino Kauko ym.) joukosta, vaan muuta kautta, sattumoisin.

Muistan Teeman snobbailevat puffit, joita vielä viime vuonna näin. Ne herättivät pikemminkin närää kuin uteliaisuutta. Onneksi kanava ei ole osoittautunut niin pikkusieväksi kuin pelkäsin.

"70-luvun sekahakua" olen minäkin jonkin osan katsonut. Mielestäni taso heittelehtii. Esim. jakso (osa 10 tai 11), jossa käsiteltiin ajan popmusiikkia, oli melkeinpä sekava ja tosiasiallisesti käsitteli myös 1960-lukua v:sta 1967 alkaen. Punk kyllä muistetaan joka välissä, mutta disco ja ylipäänsä musta R&B unohdetaan samoin kuin aurinkoinen Kalifornian pop/rock. Kritiikitöntä! Nostalgiaohjelmaa meille seitkytluvun nuorille - eikä analyyttistä lähihistorian tarkastelua!

Sen sijaan on sietämätöntä, että esim. elokuvaa (viimeksi sunnuntaina Hamletia) katsellessa joutuu kokemaan kuvan pysähtelyä. Minulta menee fiilis samalla hetkellä ja olen äkäinen lopun iltaa. En tiedä, onko syy Ylen, Digitan vai kaapelioperaattorin. Syytän näitä yhteisesti. Jos perusasioita ei vieläkään saada kuntoon, niin se osoittaa ylimieltä. Kyse on tahdosta eikä taidosta.

Onneksi tärkeimmät ajankohtais-/asiaohjelmat tulevat edelleen TV1:ltä ja TV2:lta. Ilahduttavaa on Teeman suht laadukas elokuvatarjonta.

k-meleon kirjoitti:Sen sijaan on sietämätöntä, että esim. elokuvaa (viimeksi sunnuntaina Hamletia) katsellessa joutuu kokemaan kuvan pysähtelyä. Minulta menee fiilis samalla hetkellä ja olen äkäinen lopun iltaa. En tiedä, onko syy Ylen, Digitan vai kaapelioperaattorin. Syytän näitä yhteisesti. Jos perusasioita ei vieläkään saada kuntoon, niin se osoittaa ylimieltä. Kyse on tahdosta eikä taidosta.

Itse asun aivan korvessa; Pohjois-Suomessa, itärajan tuntumassa, ja siitä huolimatta teema näkyy loistavasti vaikka matkaa lähetysmastoon on peräti 80 km. Digiboksini on halvinta laatua (humax/100 euroa). Uskon lähinnä, ettei kyse ole heikosta tahdosta saatikka huonosta taidosta. Ehkä sinun digiboksisi tai antennisi on viallinen?

Oblomov kirjoitti:Uskon lähinnä, ettei kyse ole heikosta tahdosta saatikka huonosta taidosta. Ehkä sinun digiboksisi tai antennisi on viallinen?

On kabel ja perässä Humax. Olen jotakuinkin varma, että kuvan pysähtely johtuu verkon heikosta kapasiteetista. Kapasiteettia ei puolestaan lisätä kuin ääritapauksissa. Samaa saa todistaa netissä, kun trafiikki on pahimmillaan. Liikenne jumittaa, vaikka kone olisi runkoverkossa kiinni.

Vanhan Telen alueilla ei tiedetäkään, miten huonolaatuisia (=halpoja) ratkaisuja paikalliset kaapelioperaattorit ovat tehneet. Rahat paloivat monopolististen mediayhtiöiden rakentelussa ja pörssipelissä sen sijaan, että olisivat satsanneet laatuun.

k-meleon kirjoitti:Vanhan Telen alueilla ei tiedetäkään, miten huonolaatuisia (=halpoja) ratkaisuja paikalliset kaapelioperaattorit ovat tehneet. Rahat paloivat monopolististen mediayhtiöiden rakentelussa ja pörssipelissä sen sijaan, että olisivat satsanneet laatuun.

Näin varmaan sitten on. Teillä on näköjään hyvät junayhteydet, mutta muut yhteydet katkeilevat. Meillä se on toisinpäin..

Muuten: luulen, etten ole ainoa, jolle yhdistelmä Yle Radio ykkönen ja Yle Teema käy mainiosti. Juuri niiden takia lupamaksun maksaminen alkoi taas tuntua järkevältä (pitkän alamäen jälkeen).

Pieni vihje. Illalla alkaa teemalla uusi dokumenttisarja: "Sosialismin nousu ja tuho" (tiistaisin klo 21 tai lauantaisin klo 17):
http://www.yle.fi/teema/dokumentit/hist ... d5455.html

Sosialismi meinasi minulta jäädä jääkiekon vuoksi tältä illata tyystin väliin, mutta pelin jälkeen selasin kaapelikanavia ja huomasin, että Eesti Tv:ltä oli alkamassa dokumentti kiinalaisista Yang Bang Xi-vallankumousoopperoista. Näitä tehtiin kulttuurivallankumouksen aikana kahdeksan kappaletta ja kymmenen vuoden ne olivat Kiinassa ainoita sallittuja lajissaan. Todella puhtaaksiviljeltyä propagandaa.

Ohjelmassa etsittiin vanhat, alkuperäiset tekijät esiin ja heidän nykyistä elämistään valotettiin eri puolilta. Lopuksi jokin näistä oopperoista, olisikohan ollut "Punaisten naisten taisteluosasto" tai jotain sinnepäin, harjoiteltiin ja esitettiin uudestaan. Välillä näytettiin vanhoja filminpätkiä kulttuurivallankumouksen ajoilta, sitten siirryttiin sujuvasti Maon puolison oikeudenkäyntiin ("olin vain Maon koira ja purin lujaa kun käskettiin"). Pääosan tässä baltein ja oopperan välimuodossa tanssi nyt 58-vuotias nainen, joka oli saman osan tanssinut alkuperäisessäkin esityksessä.

Kuvat nykyisestä Shanghaista olivat kiintoisia, upeita liikepalatseja ja aika mukavan näköistä asumista ihan tavallisillakin ihmisillä. Mutta parasta olivat katkelmat noista vanhoista filmeistä, mikä meno, mikä lento, tunsin olevani rento! Sellaista tunteiden paloa ei meikäläisen oopperan lavalla näe, ei myöskään yhtä taiturillista tanssia ehdottomassa synkronissa. Pienten joutsenten kouluratsastus on lällärikamaa sen rinnalla.

Tämä puolitoistatuntinen, kiinalaisten itsensä tekemä filmi olisi selvää Teema-aineistoa, toivottavasti huomaavat hankkia esitettäväksi.

Olispa tullut Teemalta uusintana tämä mikä tuli eilen yköseltä, DDR nukkumatin silmin. Kaikki joilta on kysyny, on kehuneet ohjelmata. Kuka se vain on telkkaria kahtomassa kello 15. Älytöntä.

Ensi sunnuntaina tulee illalla teemalta taas huippuelokuva. Kyse on pitkään kielossa olleesta "Proverka na dorogach"-elokuvasta (NL 1971/1985), joka kertoo ensimmäisen kerran venäläisen sotilaan kohtalosta ilman isänmaallista, isovenäläistä paatosta tai propagandaa (siksi olikin vastenmielinen tekele entisessä neuvostoliitossa). Voi muuten olla, että sellainen "epäisänmaallinen" tilanne on nyt uudestaan päällä Putinin Venäjällä.

Kuten teeman puffissa todetaan: "Teiden vartiointi vuodelta 1971 edustaa Teeman neuvostoelokuvan sarjassa näitä kiellettyjä elokuvia".

Joka tapauksessa (vsjo takii) niin moni kotiryssäni on kehunut tätä leffaa etukäteen, että suosittelen sitä muillekin; itse tosin sitä vielä näkemättä:
http://www.yle.fi/teema/elokuvat/kino_k ... d5269.html

Odotan mielenkiinnolla tuota leffaa. Ettei vaan ole se, jossa sotilaspartio kyttää tiellä jossain rajapuomilla, ja varoo tarkk'ampujaa? Semmoisen olen kerran nähnyt, enkä tietenkään voi muistaa elokuvan nimeä, vaan oli se tosi hyvä. Karu ja kurja, mutta säväytti. Spoilerin jos kerron, niin muutkin sen nähneet kyllä leffan tunnistavat, mutta ei vielä.

Nyt selvisi miksi tuo leffa oli aikoinaan kielletty. Politrukki kuvattiin vähintään tylyn kriittisesti. Samalla Lazarev (joka oli loikannut sakemannien puolelle ja loikannut sieltä takaisin) oli hyvin inhimillinen ja lopussa jopa sankarillinen. Aivan kelpo elokuva.

Hyvä ½-toimintaelokuva, jossa antisankari teki mitä miehen piti. Elokuvassa tuli esiin ihmisten väliset suhteet, ja miten arkiseksi käynyt sotiminen oli painunut lähes taustalle, tai ainakin vain asiaksi, joka piti hoitaa. Vertakaan ei näkynyt missään kohdassa (mustavalkoisessa kuvassa), vaikka vainajia tuli melko tasaiseen tahtiin Sillanräjäytyskin jäi tekemättä, kun alla lipui muutama sata oman kansan sotavankia. Nopea valinta räjäytysryhmän päälliköltä, josta varmaan joutui vastaamaan politrukkien edessä. Tunnettuahan on, että Staalinilla riitti tykinruokaa, joten laivallinen soturivätyksiä olisi kyllä joutanut joen pohjaan.

Näyttelijätyö oli kohtuullisesti hoidettu, kuten muutkin elokuvalliset osa-alueet. Vain pari kameran korostavaa zoomausta "häiritsivät" muuten tyylikkäästi soljuvassa kuvakerronnassa. Lazarevkin oli ehkä turhan komea ja cool, tulee vallan mieleen Charles Bronsonin naamailu. Jotain paineita tuottajalla on tainnut olla elokuvan suosion suhteen.

Elokuvan esityskielto ei tuo sille mitään lisäarvoa. Se seisoo sisältönsä varassa, kuten muunkin taiteen pitäisi. Jos taide tuntuu huonolta, voi sitä koettaa tarkastella tekoaikaansa vasten. Tämä leffa on 70-lukulaiseksi varsin hyvä. Ehkä ohjaaja on nähnyt sen ajan amerikkalaisia Marlowe-filmatisointeja...

Valitettavasti tallentavan dikiboksini typerä ajastustekniikka katkaisi leffasta palan lopusta. Vaikka asetus talletti sen mitä oli kestoksi luvattu, jäin tietämättömäksi, mitä kuorma-auton työntämisyrityksen jälkeen tapahtui.