YLE Radio 1

Tänään ke. 27 lokakuuta 2010 HS uutisoi

"Näin kertoo lontoolaisen Legatum-instituutin tuore vertailu, joka pyrkii talouden mittareiden lisäksi ottamaan huomioon hyvinvoinnin laajemmin."
---------------------
"Maita pistetään järjestykseen seuraavien tekijöiden avulla: talouden perustekijöissä, yrittäjyydessä ja innovaatioissa, demokraattisissa instituutioissa, koulutuksessa, terveydessä, turvallisuudessa, hallinnossa, henkilökohtaisessa vapaudessa ja sosiaalisessa pääomassa."

Vai huomioon laajemmin, katin kontit. Mitä tuosta minulle heruu? Tai ylipäätänsä? Sitäpaitsi minulla on rankka duha ja edellä mainitulsta syistä olen helvetin äreä.

Millaista mahtaa olla niissä "onnettomimmissa" maissa?

PedroViti kirjoitti: Sitäpaitsi minulla on rankka duha ja edellä mainitulsta syistä olen helvetin äreä.

Näkyy huonosti.

Vinkki: yskä lähtee yskimällä ja nuha n*********.

Vieraampi kirjoitti:Millaista mahtaa olla niissä "onnettomimmissa" maissa? :?

Mjoo, tuo onni se on yksi vaikeimmin mitattavista suureista. Sitä ei taida löytyä edes Convert softasta. Tuntuu, että onni on aina jossain muualla, tavalla tai toisella. Tosin, on pakko myöntää, vaikka kukaan ei kysynytkään, että usein tuppaa vihellyksen tapaista ilmoille ja joskus jopa hymyilyttää. Mikäli täällä armaassa kotomaassa l. Suomessa olisi parempi ilmasto eli siis lämpimämpää, niin kaikkihan olisi yhtä hymyä. Banaaneita ei tarvitse kasvaa puissa, niitä saa kaikista kaupoista paitsi rauta.

Suomalaisen onnen täytyy olla "sulkijalihaksen" sisäpuolella. Täällä ulkopuolella on siinä määrin katkeroitunutta ja äksyä porukkaa, ettei heitä (/meitä?) voine kovin onnellisiksi nimittää.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Suomalaisen onnen täytyy olla "sulkijalihaksen" sisäpuolella. Täällä ulkopuolella on siinä määrin katkeroitunutta ja äksyä porukkaa, ettei heitä (/meitä?) voine kovin onnellisiksi nimittää.

Ehkä tuo katkeroituminen ja äksyily johtuu osin ilmastosta ja osin "kasvojen säilyttämisellä". Eihän täällä sovi hymyillä, eikä ainakaan olla hyvällä mielellä ja tyytyväinen julkisesti. Nuorisokin kaikkoaa kadun toiselle puolelle ja hyvä ettei pii-paa auto käy korjaamassa, sillä täytyyhän tuollaisessa tyypissä jotain vikaa olla.

Ihmiset valittavat koko ajan kaikesta mahdollisesta turhasta. Suomi on keskimäärin hyvä maa elää verrattuna moneen muuhun. Siksi meille tulee niin paljon maahanmuuttajiakin.

petri kirjoitti:Ihmiset valittavat koko ajan kaikesta mahdollisesta turhasta. Suomi on keskimäärin hyvä maa elää verrattuna moneen muuhun. Siksi meille tulee niin paljon maahanmuuttajiakin.

Siis hyvä maa, mutta surkea kansa?

Suomi olisi hyvä maa, kunhan ensin vaihdettaisiin sijainti, ilmasto ja ihmiset. Varsinkin ihmiset. Ei tässä maassa asu oikeasti onnellisia ihmisiä paljonkaan, sellaisia jotka luulevat olevansa onnellisia, siis teeskentelijöitä, niitä kyllä löytyy.

Vihaa, masennusta, kateutta ja epäluuloista kyräilyä. Kyllä on onnellista kansaa nämä suomalaiset, oikein lottovoittajan fiilis kaikilla!

Olen jossain yhteyksissä aiemminkin todennut, että helpoimmin asia on hoidettu säätämällä EU direktiivi, missä suomalaiset miehet velvoitetaan muuttamaan espanjaan ja espanjalaiset vastaavasti suomeen. Kaikki olisivat onnellisia. Suomalaisilla miehillä olisi hyvä ilmasto ja hedelmällinen maaperä mitä naisten sopisi viljellä. Espanjalaiset miehet taas olisivat onnensa kukkuloilla täällä blondien maassa. Ei muuta kun patiinit jalassa talikolla kääntämään sontapatteria pienessä pakkasessa. Täh?

aarneankka kirjoitti:...oikein lottovoittajan fiilis kaikilla!

Joo, ihan koko ajan!

Olin tuossa viiden, kuuden paikkeilla tulossa kotiin raitiotievaunulla. Odottelin sitä vaunua Mannerheimintien Lasipalatsin pysäkillä ja seurasin elämää. Joskus "elokuva on suurempaa kuin elämä", nyt elämä oli elokuvaa. Suurta draamaa tai komediaa, mistä sitä kukakin tarkasteli.
Pulsut elivät omaa elämäänsä, kerjäläiset omaansa. Tavalliset ihmiset olivat väsyneitä, masentuneita ja lähes kaikesta toivosta luopuneita. Nuoretkin naiset näyttivät ja elivät kuin vanhat huorat. Yritin hakemalla hakea, mutta nuoret ja kauniit olivat joko jääneet kotiin tai muuttaneet ruotsiin.
Harmitti ettei minulla ollut mukana elokuvakameraa tai edes tavallista still laatikkoa. Toisaalta siinä kuvaaminen olisi vaatinut omat turvamiehet, vartijat ja poliisit eivät olisi ennättäneet.
Nuori vihainen teini harppoi ratojen yli karjuen huonoa oloaan ja korostaen olematonta miehisyyttään. Luuseri kaivoi roskiksen vierestä jotain saastaa ja heitti sen ajotielle. Poliisi karjui perässä ja painui kysymään, että mitä prkl sinä touhuat. Uho oli kadonnut sekunnin osassa kun lapsonen selitti, että en minä mitään ja minä olen juuri menossa. Poliisin taisi tehdä mieli läimäyttää, ja hyvää se olisi sille hernekepille tehnyt, mutta eihän niihin, äitin pikku kulanmuruihin, saa koskea. Ei koskenut tämäkään poliisi, vaikka luultavasti minä olisin sulkenut silmäni jos... luultavasti en sittenkään, sillä ei se käy. Anarkia on liian lähellä.
Nousin sporaan ja seuraavalla l. ylioppilastalon pysäkillä maailma oli muuttunut aivan toiseksi. Joku pulsu tietenkin, mutta se toivottomuus oli kadonnut. Joukossa oli jopa muutama kaunis nuori nainen. Ok, aika on paska. Lumi on sulanut sen verran, että koiranpaskat näkyvät ja vaatteet kuraantuvat. Käveleminen vaati kuitenkin kunnon kengät, oikeastaan saappaat ja haalarit olisi ollut oikea asu. Jalankulkukäytävät ovat osin jäässä osin sulat, todella upeaa. Himassa purin hiljakseen ostoksia ja samalla hiipi mieleen, että illallisen ajaksi laitan jotain upeaa ja sointuvaa. Sarah Vaughan With Clifford Brown aloitti soitannan hiljaa September song ja sitä seurasi Lullaby of birdland jne.
Onnellisuus, kuten tässäkin keskustelussa on todettu, on kovin suhteellista. Kameran paremmalta puolelta sitä voi seurata kuin ulkopuolinen tarkkailija, muille, siis tavallaan näyttelijöille, se ei ole mikään onnela.