En tiedä onko tästä aiheesta ketjua, joten aloitan uuden.
Sonetti 121
Parempi olla paheellinen kuin siksi luultu,
kun se ettei ole, kuitenkin tuomitaan.
Aito nautintokin menee, kun sitä paheksutaan
nautintona - ei omissa tunteissa vaan toisten katseissa.
Miksi irstaiden tai valheellisten silmien
täytyy tervehtiä, kun olen villin elinvoimainen?
Tai heikkojen vakoilla heikkouksiani,
kun haluavat paheksua sitä mitä haluan?
Ei, olen mitä olen. Ne joiden tähtäimessä
on rikkomukseni, laskevat vain omiaan;
minä olen suora kun he ovat kieroja.
Tekojani ei saa nähdä riettauden valossa,
jollei kannateta tätä yleistä ilkeyttä:
ihminen on paha, ja käyttää valtaa pahuudesta.
William Shakespeare, suomennos Kirsti Simonsuuri
Tämä tuntuu olevan totta mitä suurimmassa määrin.