YLE Radio 1

Virkistävän monipuolinen ohjelma tuossa otsakkeessa. Selkärankaiset rulettaa!

Vaikka huomaankin olevani joskus eri mieltä Kare Eskolan kanssa, ja vaikka Olli Virtaperko ei täysin vakuuta radiotoimittajana, pitävät he teemat hyvin kasassa. Kolmannen toimittajan vuoroa en ole vielä päässyt kuulemaan. Jos Tahot ovat suopeita ja antavat ohjelmalle vuosia, siitä voi tulla vielä Jotain.

Pankaas muuten googlaten Virtaperkon muut tekemiset.

Joo, tuossa viikon ruusut ja risut-ketjussa oli jo puhe välilevyistä. Mukava radio-ohjelma tosiaan. Virkistävä poikkeus verrattuna siihen tekoletkeään juontotyyliin, joka vaivaa niin monia radiokanavia.

Virtaperko tuntuu kaivavan jostain ennen esittämätöntä musiikkia, jota kukaan muu ei ole sen huonouden vuoksi ilennyt soittaa.
Mistähän löytäneekin.
Kilpailee jo tasaväkisenä Tähtisumua-ohjelman kanssa radio 1:n huonoimmasta musiikkiohjelmasta.[/list]

Äänilevystön valtavasta valikoimasta. Sieltä samasta merestä, mistä Lauantain toivotutkin meille pisaroi.

Hyvyys ja huonous onkin siitä mukavaa, että ne eestaas vaihtavat paikkaa aikojen kuluessa ja mielen muuttuessa. Toistaiseksi en ole kuullut väitettävän huonoa hyväksi, vaikkakin (tahattoman) hauskoja ulottuvuuksia on löytynyt.

Netti-Jussi kirjoitti:Kilpailee jo tasaväkisenä Tähtisumua-ohjelman kanssa radio 1:n huonoimmasta musiikkiohjelmasta.[/list]

Jos tähtisumua olisi Radio Suomen ohjelma, se kilpailisi tuon kanavan parhaan musiikkiohjelman paikasta.

Kuulin Välilevyjä kolmatta kertaa, 1. kertaa Virtaperkon juontamana (aiemmat kaksi: Holopainen asialla). Ei suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, vieläkään.

Itse asiassa tarina Carl Saganista ja Voyager-luotainten mukana syväavaruuden asukeille menneistä musiikkinäytteistä oli aivan mukava. Tuumin, että oli parempi antaa Saganin valita musiikki kuin jättää valinta asiantuntijoille. Voyagerit eivät muuten olisi vieläkään matkalla.

Virtaperkon esittelemät musiikkinäytteet (Bach, Beethoven, Mozart, Stravinski ja 500 vuoden takainen Anthony Holborne) länsimaisesta taidemusiikista olivat näytelevyn vähemmistöä. Mimkä mielihyvällä muistiin merkitsimme.

Pahojen ennakkoluulojen vaivaamana kuuntelin Virtaperkon Välilevyt ja yllätyin hyvin myönteisesti.
Voyager-ohjelma oli mielenkiintoinen eikä musiikissakaan ollut moittimista. Lisäksi annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin siitä ettei OV soittanut Taikahuilun Yön kuningataren aariaa, mikä on musiikin kammottavimmasta päästä niinkuin koko Taikahuilukin, joka on imelää ällöä. Mozartin musiikki on muutenkin yliarvostettua.
On siinä avaruuden olioillakin ihmettelemistä, kun kuuntelevat tätä ällöaariaa.

Olli Virtaperkon muita tekemisiä ei oikeastaan tarvitse ihmeemmin edes googlata; nimittäin jos sattuu olemaan 1990-luvun loppupuolen erilaisia musiikin tyylilajeja villisti yhdistelleen ja riemukkaasti tulkinneen Ultra Bra-yhtyeen fani. Tuossa kokoonpanossa OV:n kohtalo oli jäädä aikamme merkittävimpiin suomalaisiin säveltäjiin kuuluvan Kerkko Koskisen varjoon, vaikka laulavassa kokoonpanossa hänenkin paikkansa oli selkeä ja täyttyi oivallisesti.

Tässä yksi kiva video noilta ajoilta:
http://youtube.com/watch?v=YYWjAukvK3E

taas meni tunti "mukavasti" YouTuben merkeissä... se on sivusto jolle juuttuu.
Rääkkäsin itseäni (ja perheenjäseniä), katsomalla idols-pätkiä sieltä.
-Loputon suo!

Juuri katsoin läpi kaiken sen, mihin pitää sitoutua ja mihin mitäkin voi ja ei käyttää kun kyseessä on YouTube, niin tuntui kuin seuraava pykälä olisi kumonnut edellisen. Omalla vastuulla liikutaan ja vastassa voi olla viruksia ja oikeuteenkin voi joutua ja pitää tietää copyright-oikeus siitä ja siitä, jossa monella on niitä oikeuksia mukana. Toisekseen oma sähköpostiosoite jää sinne nettiavaruuteen kellumaan.

Juuri hiljan hajosi kone. Uskaltaako tuolla olla mukana. Teksteissä, jotka pitää hyväksyä, on kaikenlaisia pullonkauloja.

Virtaperko oli UB-aikoinaan klassisen ja modernin "korkeamusiikin" tuntijana snobin maineessa. Missä määrin tämä oli bändin sisäistä roolijakoa, missä määrin todellista, ei liene enää relevantti pohdinnan kohde.
Välilevyjen toimittajaksi hän on ehdottomasti mies paikallaan -juuri siksi, ettei häntä voida sitoa mihinkään tiettyyn musiikilliseen blokkiin tai genreen -ei edes Ultra Brahan...

Yritin saada teitä etsimään ja löytämään Virtaperkon Ensemble Ambrosiusta, joka esitti Zappaa barokkisoittimin. Kerran olin kuulemassa kokoonpanoa Tamperetalon pienessä salissa.

http://www.ensembleambrosius.com/index.html

Sivulla on myös ladattavaa musiikkia.

Kare Eskola oli koonnut ohjelmaansa eri tavoin vammaisten taiteilijoiden musiikkia. Selväksi tuli, että ehkä vain pään puuttuminen estää ilmaisua.

Evelyn Glenniestä tuli taannoin dokumentti sekä Teemalla että Yle TV ykkösellä, "Touch The Sound". Glennie on kuuro lyömäsöitintaiteilija. Eskola siteerasi erästä Glennien esseetä "jos haluatte tietää jotain kuuroudesta, menkää kysymään joltain korvalääkäriltä, minun erikoisalani on musiikki". Nettisivuillaankin hän kertoo, että kuulovamma ei ole niin tärkeä seikka, että se pitäisi tuoda esiin.

Kuka oli se kädetön tenori, joka lauloi ohjelman alussa? Hän ei ollut päästä opiskelemaan laulua, kun piti osata soittaa pianoa. Mutta komea ääni oli.

Oli erityisen ajatuksiaherättävä jakso tänään. Terveys on tärkeää, mutta onkohan se yliarvostettua?

Muistaakohan Riikka Holopainen huomenna, kenen syntymäpäivä on?

Thomas Quasthoff, talidomidin runtelema loistava tenori.

Mutta kyllä vamma asettaa ihmisen suurien ponnistusten ääreen, jos ja kun tahtoo kilvoitella merkittävistä asemista ja maineesta. Este se ei tietenkään ole, mutta sisua vaatii kaksin verroin.

Hänen konserttnsa teki minuun suuren vaikutuksen Claudio Abbadon johtaman Euroopan kamariorkesterin soittaessa Schubertin liedejä milloin kenenkin säveltäjän orkesterisovtuksina weberniin saakka