YLE Radio 1

Enpä löytänyt ketjua, jossa kirjoitetaan Nadjan huoneen kirjoista tai keskusteluista.

Tahdon kiittää siitä, että Nadja Novakin ja Hannu Väisäsen keskustelu uusitaan juuri nyt. Ostin nimittäin Kuperat ja kovarat viikko sitten, ja eilen ehdin sen aloittaa. Mikä lukemisen ilo! Ja on ilo kuunnella, mitä nämä kaksi viisasta ihmistä puhuvat.

laulu.lintu kirjoitti: Nadja Novakin ja Hannu Väisäsen keskustelu uusitaan juuri nyt.

Hohhoijaa, ajatukset liikkuvat jossakin oudoilla teillä. Piti kirjoittamani, että kiitos kun keskustelu lähetetään juuri nyt. Ja onneksi se uusitaan heti huomenna, jos joku ei ehtinyt tänään kuunnella: http://www.radio1.fi/kulttuuri/nadjanhu ... 4004.shtml

Kokevatkohan muut samoja tunteita kuin minä kuunnellessaan Nadja Nowakia ja hänen studiovieraitaan?

Nowakilla on luonnonlahjana ja ehkä koulutuksenkin tuloksena loistava puheääni. Jokaisen sanan jokaisesta tavusta saa selvän. Kuitenkaan puhe ei ole monotoonista, vaan eloisaa. Tuntuu kuin hän olisi aidosti iloinen joka tilanteessa.

Kunpa hän vielä vähän kouluttaisi vieraitaan, esimerkiksi potkaisemalla polveen aina kun haastateltavan puhe menee kuiskinnaksi tai kun tämän mikrofoni menee kauas suusta, useinkin puheenvuoron viimeisillä sekunneilla.

Joskus voin sieluni silmin nähdä, miten haastateltavan huulet liikkuvat, pää nyökkyy ja kädet viuhtovat hänen katsoessaan Nowakia silmiin kuin viestittäen: Sinähän ymmärrät mitä tarkoitan, olethan lukenut kirjani, ja mehän keskustelimme tästä jo valmisteluvaiheessa, muistathan?

Tämänaamuinen keskustelu oli sikäli poikkeuksellinen, että studiovieraan äänen volyymi ei heikentynyt aina puheenvuoron loppua kohti. Se oli alusta loppuun käheää sopotusta.

Aatos Jalo kirjoitti:Kokevatkohan muut samoja tunteita kuin minä kuunnellessaan Nadja Nowakia ja hänen studiovieraitaan?

Nowakilla on luonnonlahjana ja ehkä koulutuksenkin tuloksena loistava puheääni. Jokaisen sanan jokaisesta tavusta saa selvän. Kuitenkaan puhe ei ole monotoonista, vaan eloisaa. Tuntuu kuin hän olisi aidosti iloinen joka tilanteessa.

Kyllä vain, tekee oikein hyvää kuunnella hänen puhettaan. Ilo korville! Valitettavasti Äiti Luonto ei ole varustanut minua sielun silmillä. En siten näe Nadja Nowakia, kuten en studiovieraitaankaan. Olennaisin onneksi välittyy - kun vain muistan siirtyä radion äärelle oikeaan aikaan.

Jos vaikkapa puolen vuosisadan kuluttua jatketaan Radiopersoona-sarjaa, voisin kuvitella, että esitellään Nadja Nowak, joka ymmärsi monenlaisia haastateltaviaan ja tulkitsi, mitä nämä tarkoittivat sanoa. Samalla ällisteltäisiin sitä, että mikrofonin ääreen päästettiin niinkin puhevikaisia tyyppejä kuin oli tämänaamuinen sopertelija Nadjan huoneessa.