YLE Radio 1

Sibelius on nykymaailmassa viihdemusiikin armoitettu mestari. Mutta jos hän ei olisi suomalainen, museomusiikillinen viihde olisi Suomessa aivan toisenlaista. Tuskin Sibelius-viihdettä juurikaan soitettaisiin.

lgrohn kirjoitti:Sibelius on nykymaailmassa viihdemusiikin armoitettu mestari. Mutta jos hän ei olisi suomalainen, museomusiikillinen viihde olisi Suomessa aivan toisenlaista. Tuskin Sibelius-viihdettä juurikaan soitettaisiin.

mutta esim.-melartinin, ehkei niinkään suosituin 4. sinfonia vaan edeltävät ja myöhemmät,, ja kaikkien muiden suomalasisten sinfonioille ominaisia kiihkeitä intohimisia tunneryöppyjä siben tonaalinen ja diatoninen melodiikka, sibehän ei koskaan tlittnyt tpbaaisuden arjoja johdonmukaiseenatonaaisuten uten buor omeetta sulho ranta ultrmodereilla jkionstruktivista vaopaata aonaalisutta viljelevillä vathaisilla kamaimusiikki ja orkesterieokillaan, oka hämästyttivät konservativista musiikkielämäämme,, ei koskan saa aikaan mutta vaikka melartin ei raKENtANUTKAAN AINA VÄKEVIÄ LOPPUhUIPENTUMIA SINFONOIISsanA KEuten eSiM. LUINNALA TOISESSA, ON KOKONAISUUS USEIN VAKUutTAVAMPI jA HIENosTUNEeMPI KuIN SIBELIUKSEN TAHNAMAINEN JOUSIKUDOS vaskie motivimattomie tyhjyydestä kasvavine töryksinee j paisutusefekteineen ja yhä toistuvine katkelmineen.

humalainen kirjoitti:...sibehän ei koskaan tlittnyt tpbaaisuden arjoja johdonmukaiseenatonaaisuten uten buor omeetta sulho ranta ultrmodereilla jkionstruktivista vaopaata aonaalisutta viljelevillä vathaisilla kamaimusiikki ja orkesterieokillaan, oka hämästyttivät konservativista musiikkielämäämme...

Anteeksi kuinka?

Teidän molempien teksti on (jälleen) puhdasta roskaa, sori vaan. Mitään ei saa selvää varsinkaan jälkimmäisestä, kuin unissaan kirjoitettua. Ja taasko piti aloittaa uudella otsikolla Sibeliuksen mollaaminen. En ymmärrä teitä - pitäisi vissiin lopettaa tällaisen höpö höpö -foorumin seuraaminen...

Kyse ei ole mollaamisesta, vaan kategorisoinnista.

Sitäpaitsi kehun Sibeliusta!

Mutta kun minusta Sibeliuksella ei ole mitään tekemistä viihteen kanssa, siis ei mitään.

Ai? Minusta viihdemusiikki tarjoa sitä samaa, taidemusiikki asettaa kuulijalle haasteita.

Klassinen musiikki muuttuu viihteeksi tutuksi tullessaan, pönöttäjien mielimusiikkia haasteettomuudessaan.

lgrohn kirjoitti:Klassinen musiikki muuttuu viihteeksi tutuksi tullessaan

No eikä muutu.

Lauantain toivotuisssa on vuosikymmenien ajan ollut alussa "klassinen osasta" joka on tullut tutuksi suurelle yleisöllö, viihteenä.

Osa ns. klassisesta musiikista on aina täyttänyt viihdefunktiota. Toinen osa rituaalifunktiota.

Suhteessa moderniin puhtaan taiteen ideaaliin ei kumpikaan "klassisen" osa kelpaa taidekäsitteen piiriin.

Erinomaisesti kiteytetty!

Kiitän.

k-meleon kirjoitti:Suhteessa moderniin puhtaan taiteen ideaaliin ei kumpikaan "klassisen" osa kelpaa taidekäsitteen piiriin.

Mikä sitten kelpaa? Tässä on osin kysymyksessä myös näköharha: miten "viihde" ymmärrettiin esim. Mozartin aikana ja miten meidän päivinämme - sanotaanhan sitä jotain sellaistakin että esim. Mozartin musiikki olisi ollut mitä parhainta viihdettä aikanaan (ei kai sentään ukko-Bachin musiikki herra paratkoon!). Hehän sävelsivät myös kirjaimellisesti tuohon "viihdetarkoitukseen" (hovitanssiaiset, teatteri...) eli osa heidän tuotannostaan sopii tuohon viihdekategoriaan, mutta se oli kai vain yksi säveltämisen motivaatio. Nykyään on sama tilanne, monet viihdesäveltäjät haluavat jostain syystä säveltää myös "vakavaa" musiikkia ja itsekin sen myöntävät ja tunnustavat - ja toisin päin, monet "sinfonikot" ovat rustanneet monenlaista kevyempää kamaa, iskelmiä tms. Ja tässähän ei siis tietenkään ole mitään väärää varmaan kenenkään mielestä, näinhän saa toki tehdä (nimellä tai nimimerkillä). Tätä voisi pohtia enemmänkin... Vaikkapa että saako vakava musiikki viihdyttää ja millä tavalla - ja onko kaikki "viihdemusiikki" oikeasti viihdettä...

Taide asettaa uusia haasteita, tehdään toisin kuin ennen. Kitsch ei ole taidetta, ei edes maulla tehtynä: http://en.wikipedia.org/wiki/Kitsch

punoja kirjoitti:(ei kai sentään ukko-Bachin musiikki herra paratkoon!).

Kyllä esimerkiksi Kahvikantaatti on mielestäni mitä selvimmin viihdemusiikkia ja sellaiseksi varmaan alun perin tarkoitettukin. Ja Badineri, jostain orkesterisarjasta, jonka numeroa en muista, tuo kaikkien aloittelevien huilistien painajainen, on mitä selvimmin sen aikainen schlaager, iskusävelmä, iskelmä.

Katsokaapas miten nämä kaksi veijaria soittavat tuon viimeksimainitun ketterästi kahteen pekkaan:
http://www.youtube.com/watch?v=VkJ03vm8FJk