YLE Radio 1

petri kirjoitti:Jätän teille hyvät foorumilaiset pähkinän purtavaksi siksi aikaa, kun vetäydyn joulutauolle foorumikirjoittelusta.


Oletteko huomanneet itsessänne riippuvaisuutta median seuraamisesta? Pitääkö jatkuvasti roikkua internetissä, katsoa tv-uutisia, kuunnella radiota tai lukea sanomalehtiä?

Mediaorientoituneet ihmiset, kuten minä tunnustan olevani, ovat riippuvaisia tästä. Ehkä se on mielekkään tekemisen puutetta. Joskus pitäisi pitää taukoa tv:stä, internetistä, radiosta ja sanomalehdistä, mutta jos niin todella tekee, saa nähdä jääneensä pimentoon jostain tärkeästä uutisesta.

Mediaa seuraamalla saa käsityksen, että allahinpalvonta, feminismi, satanismi ja uusnatsismi ovat lisääntymässä ( kaikki ei-toivottuja aatteita, onneksi kommunismi ei enää leviä). Mutta onko se vain näköharhaa, olenko turhaan huolissani?

Uutispimento ei miellytä. Kun fillariretkellä huomaan unohtaneeni taskuradion kotiin, on pakko hakeutua seuraaville aamukahveille sellaiseen paikkaan, jossa voi lukea päivän lehden -olkoon se sitten vaikka Nya Åland...

Jostain tietystä mediasta riippuvaisuus voi olla vaarallistakin. Siksi onkin hyvä olla tasaisesti kaiken mahdolisen kuluttaja. Itse en televisiottomana tätä filosofiaa sellaisenaan sovella, mutta nettiaddiktiosta on kohallani ollut havaintoja. Paperista lehteä sekään ei kyllä pysty voittamaan -eikä varmaan syrjäyttämään, vaikka muunkinlaisia näkemyksiä on kuultu.

Huolestuminen marginaalisten aatteiden leviämisestä on samanlainen näköharha, kuin mainittujen aatteiden laajamittainen leviäminenkin. Ja mitä kommunismiin tulee, ehkäpä sekin nostaa päätään, kun tiedetään välttää niitä virheitä, joita proletariaatin diktatuurin nimisiksi itseään väittäneissä totalitäärisissä valtioissa tehtiin. Tosiasiassa mikä tahansa kiihkoaate on ihmisyydelle vaarallinen...

Viikonloppuisin kuuntelen musiikkia CD-levyiltä yleensä enemmän kuin muilta fyysisesti raskaammilta töiltä jää aikaa ja jokatapauksessa TV:n katselua paljon enemmän ja täysiverisesti lumnoutuneena ja sydänverta myöten pakahtuneena, kuin TV:n visuaalista informaatiota vastaanottaessani näköelimilläni,joilla sitä tuskin jaksan montaa sekuntiakaan kauempaa töllöttää ellei kysesssä ole erityisen mielenkiintoinen elokuva tai dokumentti. Käynti optikolla ilmeisesti riittäisi jotta riippuvuuteni ei kärsisi samassa mittakaavassa näön heikkenemisen kanssa. Tänäänkään en muuta kuin vilaissut TV;tä muutamassa otteessa jonkun kerran, parikymmentä sekuntia kerrallaan uutisia tai muuta sälää etsiessäni, ja mm. hiukan aikaa myöhemmin iltapäivällä Derrickiä kun se sattui olemaan päällä. Maanantai-iltana 20 sekuntia tähtitiedettä niinko...kun veljeni nautti koko ohjelman ruokineen ja juomineen.Lasissa oli maitoa pitkän työpäivän jälkeen.Minän vedin hirsiä sängyssä.

Media riippuvaisuus . Minulla aamulla kahvi+radio, sen jälkeen aamuuutiset ja illalla uutiset. Joskus heh naurua käyn internetissä heittämässä "omia" kärkkäitäkin vastaväitteitä, jotta saisin puhetta aikaiseksi, joita nielen tai sitten en

Netti koukuttaa. Mutta kun tämän asian tiedostaa, voikin taistella sitä vastaan, siis riippuvuutta. Mediaa vastaan taistellessaan tietää todennäköisesti häviävänsä.

moxu kirjoitti:Mediaa vastaan taistellessaan tietää todennäköisesti häviävänsä.

Masentavan musertava päätelmä...

Tosin jaappanilaisinsnörtit taistelivat 25-30 vuotta sitten sangen tehokkaasti äänilevy-nimistä mediaa vastaan. Tikitiki...

Niin, koetappa taistella esim. SanomaWSOY-konsernin kanssa. Tai olla siitä riippumaton riippu-maton-ajattelija.

Äsken Terttu Lensun Napit vastakkain -ohjelmassa kysyttiin julkisen palvelun tehtävistä. Vastakkain olivat Mikael Jungner ja Mikael Pentikäinen (Sanoma Newsin toim.joht.). Riidan aihe: Yleisradio on netissä läsnä ja vie kaupallisen sektorin mielestä heidän asiakkaitaan...

Pentikäinen: "Yleisradion pitäisi pysyä omilla kanavillaan."

Noin siis mies SanomaWSOY-konsernista (mm. Aku Ankka, Cosmopolitan, Etelä-Saimaa, Finnkino, Gloria (+ G:n Alushame, Antiikki, Koti, Ruoka & viini ym. ym.), HS, IS, JIM, Kodin Kuvalehti, Kouvolan Sanowat, Kymen Sanowat, Lehtikuva, Me naiset, Mikropiltti, Nelonen, Radio Aalto, Radio Helsinski, Radio Rock, Rautakirja/R-kioskit, Suomalainen kurjakauppa, Taloussanowat, Urheilukanava, Welho, WSOY jne.: kyse on Pohjois-Euroopan suurimmasta mediakonsernista, joka tahtoo kaiken).

Siis... "Yleisradion pitäisi pysyä omilla kanavillaan."

Miksei Helsinskin Sanowat pysy "omalla kanavallaan"? Miksi (1) satelliittipainoja eri puolille Suomea; (2) paikallislehtien osto-operaatioita; (3) fuusio WSOY:n kanssa; (4) oma tv-kanava; (5) oma radiokanava; (6) jne.?

Olkaa jo hiljaa (siellä Hösärisä).

Sen sijaan toivon Kulturzeitin pysyvän äänessä pitkään...

Kömmimme torstai-iltana kaupunkiin, pariksi päiväksi (minun) sukua ja kavereita tapaamaan. Näillä näkymin ei asiaa Saimaalle ennen kevättä. Oli kyllä hienoa seurata riitteen etenemistä suht tuulettoman lahden rannalla - niemen toisella rannalla ei pitkään ollut jäätymisen oireista haisuakaan, kun tuuli piti veden liikkeessä. Kun sitten riittävän monta vuorokautta läpeensä piti pikkupakkasta, niin johan alkoivat talven oireet... Nyttenkin kirkas kirkas auringonpaisto talvihankein yllä - paljon mieluummin olisin suksilla vaikka jossain pellolla kuin työntelemässä marketin kärryjä ja nyt oikealle - käänny vasemmalla - seis - odota - istu - tassua - no mennään... Ainoa lohtu tämä kirjaston nettiyhteys.

Eilen myöhään hakeuduin 3Satin äärelle, kuten aina kun se on tarjolla. Yllätys oli, että yksi tuttu naama, Gert Scobel, oli saanut oman ohjelman nimeltään "scobel". Ilmeisesti mies on yksi 3Satin luottotoimittajia. Scobelin (viikon?) teema on Sturm und Drang ja olin heti pahoillani, etten pääse tsekkaamaan teeman kaikkia ohjelmia. (Huomasin myös, että Scobel on saanut ikää lisää ja päädyin miettimään, että minustakin varmaan näkyvät menneet 15-20 vuotta.) "Nuoriso tunteiden myrskyssä" vieraina julkisterveyden & koulutuksen proffa, biologi ja kieltenopettaja-kirjallisuusaktivisti: opin mm. että aivojen neuroverkoissa tapahtuu suurehkoja ja tärkeitä muutoksia kasvun myötä ja aikuistumisen kynnyksellä ja nämä muutokset ovat persoonallisuuden muutosten taustalla.

Panin talteen yhden Kulturzeitin aamukahveella katsottavaksi. Toimittaja Tina Mendelsohn on ihanasti keski-ikäistynyt (en ole nähnyt ohjelmaa vuosikausiin). Hän ei muistaakseni ollut 20 vuotta sitten ohjelmassa mukana, tai ehkä eri päivinä oli eri toimittajat.*) Hätkähdin miettimään, mitkä ikääntymisen merkit oikeastaan ovat. Vanhat, 70-90 -vuotiaan ihmisen vahvat rypyt ovat selvä oire, mutta mistä huomaa, että kolmikymppinen onkin ohittanut neljänkympin paalun ja viipottaa kohti viiskymppisyyttä? Ei ole mitään yksiselitteisiä ryppyjä, ei roukkuvia silmäpusseja, saati kolmoisleukaa... "Was für eine Frau", tuumasi Tina M. Maria Beckeristä - samat sanat, Tina Mendelsohn.

Michael Mooren uusin videopamfletti oli esittelyssä, parinkin aiheen voimalla käsiteltiin kulttuurin alistamista sille ulkoisille talousmääreille, ja esiteltiin yhdeksänkymppisen Maria Beckerin muistelmat (hän on yksi saksankielisen maailman suuria näytteilijöitä, joka juutalaistaustan takia siirtyi Zürichiin v. 1938, opin Kulturzeitista). Kulttuurielämän alasajon yhteydessä haastateltiin myös Hans-Joachim Ottoa (FDP, Talous- & teknologiaministeriön valtiosihteeri) ja letkautettiin Obaman hallinnosta sen pankkimiesvetoisuutta...

Kulttuurikatastrofia kaikkialla.

En muuten tiennytkään, että ympäri Saksaa opiskelijat ovat lakkoilleet yliopistojen alasajon takia - suomalaiseen mediamaisemaan ei mahdu ajatus, että nykynuoret kyseenalaistavat Viralliset Päätökset?

*) Kyllä vain, Mendelsohnin ja Scobelin lisäksi Kulturzeitin toimittajia ovat olleet Ernst A. Grandits, Andrea Meier, Cécile Schortmann. Ja - hah tätä mun muistia - Kulturzeit aloitettiin v. 1995.