YLE Radio 1

Miksi hemmetissä vanhat teokset pitää pilata tekemällä niistä ns. "päivitettyjä" versioita? Tällaisen raiskauksen kohteeksi tuntuu joutuvan nimenomaan ooppera vaikka näyttämöllä kyllä yleisemminkin murjotaan pesukoneita?

Turun sanomat: Turkulainen oopperatyö nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu - Cosi fan tutte

Cosi fan tutten olen moneen kertaan nähnyt ja pidän siitä vaikka se ei Mozartin huipputöihin mielestäni lukeudukaan. Mitä tämä ensemble yrittää viestittää tekemällä henkilöistä skarpin ja menestyvän näköisiä liikemiehiä,rokkarin näköisiä duunareita, ikkunanpesijöitä ja oluen ystäviä(lainaus Hesarin arvostelusta)? Mitä vikaa oopperassa on kun se näin täytyy raiskata?

Jos tänne saadaan maailmalta jokin taidenäyttely, niin eihän niitä taulukaan sotketa "modernisoinnin" nimissä. Tietenkin aina löytyy joku, joka löytää parannettavaa esimerkiksi Picasson töissä, mutta eihän sellaista hörhöä päästetä taulujen lähellekään.

Tätä esitystä en ole nähnyt, enkä aio mennä katsomaankaan, siihen ei ole mitään tarvetta. Muuten poikkean vielä tänä keväänä Turkuun teatterin merkeissä, mutta ohjelmassa on Lumpeenkukkia ja lukkosulaa.

Samaa kysymystä voisi ajatella vaikka Alban Bergin Lulun taannoisesta ihmisapinamaskeerauksesta Kokkolassa tai vaikka Verdin Naamiohuvien parhaillaan Kansallisoopperassa pyörivästä tulkinnasta, joka on modernisoitu jopa mainontansa osalta lööppijournalismin tasolle. Kumpaakaan esitystä -kuin en myöskään Turun CFT:a- en ole nähnyt, joten en rupea niitä analysoimaan, vaan yritän vain löytää jotain vastauslinjaa avausviestissä esitettyyn kysymykseen.
Oopperalibretothan ovat usein draamallisesti melko banaaleja. Teatterityöhön tottuneet ohjaajat haluavat kaivaa draaman esiin ja jos se ei muuten tunnu onnistuvan, muuttavat oheistoimintoja tai näyttämökuvaa niin paljon, että miljöötä vaihtamalla uudet sävyt nousevat väkisin pintaan.

Ratkaisu on puheteatterissa monestikin toiminut. Monessa liemessä keitetyn tekstin esitteleminen uudessa viitekehyksessä voi oikeasti lisätä jutun sykettä tai ainakin saada katsojassa aikaan ahaa-elämyksen. Moderneissa teksteissä, joissa tilan ja toiminnan ykseyssäännön noudattamista on oletusarvoisesti pyrittykin rikkomaan, ei tällaisia ongelmia yleensä ole -pikemminkin niitä voi olla päinvastaisessa merkityksessä, kun kokonaisuutta yritetään epätoivoisesti sitoa johonkin vallitsevaan todellisuuteen.
Mutta epäilemättä on sellaisiakin tapauksia, joissa on ajettu metsään ja lujaa...

Miksi naiset raiskataan? Miksi ei miehiä koskaan?

Minäkin haluan joskus puhua tyhmiä.
Se toki on poikkeuksellisen harvinaista,
joka tarkoittaa, etten koskaan puhu tyhmiä.

Minä nyt panen,,,,,hei mä panen, onpa hauska sana. Minä panen....
Joo, mä panen tuossa lauserakenteessa pääpainon "raiskataan"- sanalle
eikä sitä kukaan voi estää. Ei edes Jyrki, joka tyrkkii Suomen kansaa kohti välienselvittelyä.

[quote="VeHy"]Miksi hemmetissä vanhat teokset pitää pilata tekemällä niistä ns. "päivitettyjä" versioita? quote]

VeHyn kysymystä minäkin olen pohtinut ja päätynyt tähän: Näyttämötaiteen tuottajan arvot ovat niin, että ykköstilalla ovat lehdistössä julkaistut arvostelut. Näistä tärkein on isoimman lehden antama lausunto. Sen kirjoittaja taas on nähnyt kaikki klassikot monen moneen kertaan. Hän mielistyy, kun saa vaihtelua.

Muistan, miten eräskin arvostelija oli kyllästynyt New Yorkin pilvenpiirtäjiä esittäviin kulisseihin, niihin ”tuhanteen kertaan nähtyihin”. Itse olin ensikertalainen sen näytelmän yleisössä ja pidin kulisseja juuri oikeina. Sillä näytelmän tapahtumapaikka oli New York.

Arvostelijat kirjoittavat toisilleen ja muulle näyttämötaiteen sisäpiirille, kukin omaa pätevyyttään esitellen. Yleisöksi kutsuttu rupusakki saa olla kiitollinen, kun pääsee niitä juttuja lukemalla sivistymään.

Viime lauantain (29.5.2010) Hesarissa huomasin Vesa Sirénin jutun Berlin Komische Operin versiosta Mozartin Ryöstö seraljista-oopperasta. Taas joku neropatti on silponut ja tuhonnut mielivaltaisella tavalla teoksen, jonka alkuperäinen tekijä ei enää voi puolustautua. "Bordellin kakkosmies Osmin viiltelee prostituoitua käsiin, selkään ja kurkkuun. Veri vuotaa inhan realistisesti, kun näyttelijä sätkyttelee kuolinkouristuksissa.". "Virtsan, veren ja monenlaisen sadismin määrä on silti monelle liikaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen".

Mitä tällä oikein haetaan? Miksi nimenomaan oopperat ovat joutuneet tämmöisen vandalismin kohteeksi? Eihän esimerkiksi Mozartin viulukonserttoja tuhota rujoilla tulkinnoilla vaan pikemminkin etsitään aitoa ja alkuperäistä, sitä mitä säveltäjä alunperin tarkoitti. Hankitaan alkuperäissoittimia tai ainakin niiden tarkkoja kopioita, tutkitaan partituurit nuotti nuotilta, harkitaan jousitukset ja mietitään tempot. Ja lopputulos on sitten alkuperäinen taideteos, tai ainakin mahdollisimamn lähellä sitä.

Mozart tuntuu olevan oivallinen kohde näille tuhotöille, sillä hänellä ei ole perikuntaa, joka sellaisen voisi kieltää. Teokset ovat niin tunnettuja, että niiden raatelulla voi saada kaipaamaansa huomiota. Vastuu on myös oopperatalojen johtajilla, joiden pitäisi älytä jo ohjauksen alkuvaiheessa tajuta mistä on kysymys ja heittää nämä komeljanttarit takaovesta kirvelevät potkut persuksissaan.

Miksikö oopperat raiskataan? Siksi, että ne ovat niin typeriä juttuja esitettäväksi sellaisenaan nykyihmisille.

Arvi U. Erakko kirjoitti:Miksikö oopperat raiskataan? Siksi, että ne ovat niin typeriä juttuja esitettäväksi sellaisenaan nykyihmisille.

Tuo on sinun mielipiteesi asiasta, ei mikään fakta. Mielestäni mielipiteesi on väärä, mutta sinulla on oikeus olla tässä mielipideasiassa väärässä. Puolustan mielipiteen, vääränkin, ilmaisemisen oikeutta. Olen jopa valmis nousemaan barrikaadeille puolustamaan oikeuttasi esittää mielipiteesi. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että olet väärässä.

Mikäli oopperatalon lavalle nousee joskus moderni tässä ajassa oleva Violetta, eikä 1800 luvulla elävä, tuberkuloosia sairastava, viimeisillään oleva, kurtisaani niin minä nousen ylös ja esitän vastalauseeni viheltämällä ja buuamalla kesken esityksen.

Ai miksikö oopperat raiskataan?

No kun sinfoniat on jo raiskattu!

Arte-kanavalta alkoi juuri Tsaikovskin Pähkinänsärkijä Dresdner Semperoperin esittämänä. Perinteinen ja sellaisena juuri ihana, ei ole siirretty nykyaikaan tai mitään muuta kummallista. Ei tämäkään joulu jäänyt ilman Pähkinäsärkijää ja vaikka esitys menee boksille, niin en malta mennä vielä nukkumaan.

VeHy kirjoitti:Perinteinen ja sellaisena juuri ihana, ei ole siirretty nykyaikaan tai mitään muuta kummallista.

Olisihan esimerkiksi hiirikuninkaan väestä voitu tehdä vaikkapa moottoripyöräjengi ja tinasotilaista poliisin Karhu-ryhmä.