YLE Radio 1

Finlandia-palkintoa tavoittelee siis kuusi romaania: Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin, Katri Lipsonin Kosmonautti, Arne Nevanlinnan Marie, Sofi Oksasen Puhdistus, Pirkko Saision Kohtuuttomuus ja Juha Seppälän Paholaisen haarukka.

Olen lukenut niistä Oksasen ja Nevanlinnan. Hankintalistalla on ainakin Seppälä ja Lipson. Saisio on yksi lempikirjailijoistani, mutta kritiikkien perusteella hän ei ole tässä romaanissa parhaimmillaan, liian rönsyilevää. Ja siltä se näyttääkin, kun kirjaa katsoo: 600 sivua.

Kumpikin lukemistani voisi mieluusti voittaa. Ne ovat hyvin erilaisia, mutta ovat jättäneet pysyvän muistijäljen. Ja se on aina hyvä merkki. Jos on pakko valita kumpi voittaa, pistän kolikkoni likoon Oksasen puolesta.

Onko joku lukenut näitä ehdokkaita? Veikkauksia voittajasta.

En ole vielä muita lukenut, kuin Oksasen Puhdistuksen. Joka oli mielestäni kiinnostava ja erinomainen sekä esitettynä näytelmänä, luettuna näytelmäplarina että romaanina.
Tervon jääminen rannalle on mystistä. Vai onko opus sittenkin ylikehuttu, vai sen kirjoittaja jonkun mielestä väärä (=liian populääri)??

Nyt se taas alkaa... Nevanlinna voisi olla kiinnostava sukunimen perusteella, Seppälä Juha on nimeltä tuttu mutta että kirjailijakin! Hankintapaikkani on kirjasto, uusimmat toki kiertävät vinhasti ohi. Ollijalosia jaksoin alkuun lukea kaksi ja puoli kirjaa, Pirkko Saisio on jo tarpeeksi tuttu. Sofi jaksaa kiinnostaa - Puhdistuksesta keräämäni mielikuvan mukaan sen teemat ovat jo hyvin esillä aikaisemmissa lukemissani. Kuka puuttuu kuudesta? Jari Tervo ei ole ollut minua varten.

Kun kuulin, että Pekka Tarkka kuin porkkana valitsee tämän syksyisen voittajan, niin sanoin ettei hän uskalla olla valitsematta naista. Harmi etten päässyt kirjoittamaan oletusta esim. tähän ketjuun.

Onnittelut Sofi Oksaselle!

Sofi oli paras, minkä hän voi sille että on nainen (isänsä vika, ei äidin). Nevanlinnaa en ole lukenut, Jalonen alkoi toisessa lukemistani kirjoista polkea minun ajatuskulkuuni verraten paikallaan, Tervo kiertäköön kirjastossa ohitseni. Lukijalle kehittyy suhde kirjailijaan joskus - itse kun tykästyn niin haluan lukea samalta kaikki (aikajärjestyksessä). Tarkka on mielestäni tosikko, mutta ymmärsipä hyvän päälle! Onnea, Sofi!

Onnea Sofi!

Ehdottomasti oikea romaani voitti! Syvä, inhimillinen, komeasti rakennettu, kieli soljuu.

Olen nyt lukenut myös Seppälän ja Saision. Seppälä olisi voinut voittaa, Saisio ei ole parastaan kirjoittanut. Jalosta en ole vielä ehtinyt aloittaa.

Meikäläinen ei ole kuunaan koko palkinnolle lämmennä. Vuodesta toiseen hyljeksitään tietynlaisia tavan kansan suosimia kirjoja ja sitten nostetaan yks ylitse muitten.

Oikein ällöitti kun uutisissa kerrottiin kuinka nyt myydään joulukaupassa tätä Oksasen kirjaa 70 tuhatta kappaletta. Mistä ne jo etukäteen senkin tietävät! Onko ihmiset niin holhottavissa että kun joku pysti jollekkin annetaan niin yhtenä laumana marssitaan kauppaan esivallan käskystä opusta hakemaan että oltasiin niin ajan hermolla.

Asiallisesti ottaen on tämä palkinto vaine haitaksi kirjallisuuven kehitykselle: monta hienoa, kenties parempata luku-kirjaa jää joulun alla myymättä ja lahjaksi antamatta kun piti ostaa se Finlandia-palkittu.

Pirteätä joulunalusaikaa Puli ynnä muut me kirjan ystävät!

Haitanneeko tuo, että mielestäni Sofi oli paras! Olen itse lukuhullu, kirjaston kuluttaja ja harvoin ostan mitään itselle tai muillekaan. Täällä Nokialla on nyt riehunut Kierrätä kirja... Jätin just Tom Jones (upeasti käännetyn) tiiliskiven Sokos/Alkon tiskille ja oli löytänyt ottajan! Letters from London! hoksasin aikoa palauttaa lukiota vastapäätä asuntoani Kuvaa eli peilaa 90-lukua tähän kun tapahtuu. Taas. Että Microsoft pääsee uutisiin, Nokia hmmm terve taas hmmm. Kassillinen Chaplinin ja Filmihullun vuosikertoja ynnä niitten vuosien sähköisiä tapahtuma=juhlia. Kuka korjaisi kassin Nokian kirjastosta? Omaksi ja eteenpäin. Marjalle?

PS Outi Heiskaset oon ostanut. Ja nyt yhden Elsa Beskovin , baletin tosiharrastajille, ennen Romeo ja Julia. Kestimme 3 tunia - upeeta.

Näissä palkinnoissa on tosiaan yksi erittäin ikävä piirre -ne nostavat muutaman opuksen hypetystä ja sivuun jää tokka erinomaisia luomuksia. Epäilemättä jotain Jari Tervoa, Anna-Leena Härköstä tai Leena Lehtolaista myydään mainiosti ilman palkintojakin, mutta on se silti vähän epäreilua, kun esim.HS:n maanmainion sunnuntaitoimittaja Anu Silfverbergin esikoisromaani, kaupunkilaisten kolmikymppisten vaihtoehtokansalaisten sinällään yllättävistä käänteistä koostuva Kung Po, jää vähemmälle huomiolle vain siksi, että joku muu vei parhaan esikoisen palkinnon.
Mutta se, mikä ehkä tämänkin viestin olennaisin sisältö on, on se, että nyt on varsin laadukas kirjasyksy ja jokainen, joka vaivautuu etsimään, myös löytää hakemansa.
Sofi Oksasen Puhdistuksesta on muuten tällä hetkellä HelMet-kirjastoissa noin tuhannen varauksen jono. Ihan syystä...

Kävin seuraamassa, kun Sofi Oksaselle luovutettiin Akateemisen kirjakaupan Varjo-Finlandia. Yhteensä Puhdistus-romaania on nyt myyty yli 102 000 nidettä. Kun huomioidaan, että Akateemisen omissa myyntiluvuissa kolmostilalle pääsee alle kahdellasadalla myydyllä niteellä, niin kyllä tuo hypetyksen aiheellisuudesta puhuminen tuntuu vähintäänkin aiheelliselta.
Mutta tämä ei missään tapauksessa mitenkään himmennä Oksasen palkinnon arvoa, saati kirjan sekä kauno-että tietokirjallista arvoa.
Mukana palkintogaalassa oli myös Arne Nevanlinna, jonka esikoisromaani Marie on omalla lukulistallani vuorossa suhteellisen pian.

Siellähän ne homehtuu jo Vestööt ja Holapat tuhansien tallukoitten kirjahyllyissä unohdettuina ja kenties lukematta jääneinä mutta olihan se nyt ostettava kun sehän sai sen Finlandíapalkinnon ja kun muutkin sinä jouluna osti.

Puliukko on tuossa varmaan osin oikeassa, mutta laitan tämän viestin siksi, etten ollut huomannut Liisan vihjettä aiemmin.

Liisa kirjoitti:Kassillinen Chaplinin ja Filmihullun vuosikertoja ynnä niitten vuosien sähköisiä tapahtuma=juhlia. Kuka korjaisi kassin Nokian kirjastosta? Omaksi ja eteenpäin. Marjalle?

Kiitos ajatuksesta, Liisa! Minulla on kaikki Filmihullut aivan alusta lähtien. Joitakin numeroita on välistä poissa. Ovat menneet lainaan tai muutoissa hukkuneet. Mutta ajatus oli lämmin.

Hyvän kirjan merkki on usein myös se, että se kestää useamman lukemisen ja tuntuu tuoreelta uudelleen aloitettunakin. Kjell Westön Missä kuljimme kerran täytti tämän ehdon, kun sen männäviikolla luin uudelleen.
Motiivi tähän lukukokemuksen uusimiseen oli tietenkin se, että kävin vastikään katsomassa Helsingin kaupunginteatterin version romaanista. Vaikka MKK on hyvin laajalti kertova ja vähäisessä määrin draamallisen oloinen kirja, se kääntyi näytelmäksi suorastaan uskomattoman notkeasti. Pekka Valkeejärven idealisti-Ivarin nostaminen tarinaa eteenpäinkuljettavaksi puolittaiseksi kertojaksi oli myös oivallinen ratkaisu. Vuokko Hovatan voimakas karisma oli omiaan valaisemaan Lucien joskus oletusarvoista -minin mielestäni tietysti edukseen- poikkeavia ratkaisuja.

Kirjanmyyntibusines se kehittää jatkuvasti uusia tapoja ohjata joululahjakarjaa tietyn tavaran äärelle. Ei voine olla pelkkä vahinko että nyt kohistaan Finlandja-palkintoehdokkaasta joka on valittu ehdolle muka väärin perustein.

Kyllä jos meikäläisen olisi pitänä joku julkisuustemppu Finlandjan ennakkohehkuttamiseksi keksiä niin se olisia ollut juuri tämä. Että yksi ehokkaista asetetaan aikansa eläneitten sääntöjen mukaan kysenalaseksi ja sitten vatvotaan asiata päivätolkulla tiedotusvälineissä että saako sen palkinnon antaa Tsekkoslovakian kansalaiselle vai ei. Tuplavoittohan se on businekselle: sorretun kirjaa ostetaan nyt pelkästä sympatiasta ja varsinainen voittaja sitten saa normaalit suuret myyntiluvut sillä että voittaa tämän yliarvostetun ja kyseenalasen palkinnon.

Miten muka voi kirjoista valita vain kuusi ja sitten väittää että paras näistä kuudesta on vuoden paras kirja. Mitä. Missähän kamarin hetekalla se voittajan valitsija parhaillaan niitä kirjoja lukee, vai kahteleeko pelkät takakansitekstit. Eiköhän se ole busines senkin etukäteen päättänä kenen kirja tarvii eniten myyntiruisketta palkinnosta.

Meikäläiselle Finlandja-palkinto toimii nurin päin. Ikinä ei ukko osta omaksi eikä lahjaksi kirjoja jotka on tässä busineskisassa mukana.

Mikko Rimmiselle onnittelut palkinnosta Nenäpäivä-romaanilla. Tämä temppu saattaa toki edistää myyntiään, mutta katsoisin Rimmisen olevan suomalaisten kirjailijoiden mittapuussa muutenkin ns.populäärimmällä puolella.
Nenäpäivästä on tällä hetkellä HelMet-kirjastoissa 479 varausta. Jono epäilemättä kasvaa vielä kuluvan päivänkin aikana..