YLE Radio 1

Se olisikin kansallisen teatterin velvollisuus. Jota alunperin jopa sovellettiin käytäntöön, myöhemmin on jonkun kerran hoideltu tv:n jakeluverkkoa hyödyntäen.
Sama pätee myös kansallisoopperaan.

Mika Myllyahon johtajakausi on alkanut, ensimmäiset enskarit tosin aika epätasaisia ainakin suhteessa toisiinsa. Mutta yhtä ja toista muutakin on odotettavissa, mm.koulujen kanssa käynnistettävää yhteistyötä.
http://www.fifi.voima.fi/artikkeli/2010 ... vihollinen

Olen ihmetellyt Kansallisteatterin suurta puffausta Dostojevskin Idiootista. Siis sen erilaisesta tulkinnasta. Tietenkään en ole nähnyt esityksestä kuin muutaman pätkän television uuutisissa, mutta eikö tätä hyvyyttä ja hyvyyden vaikutuksia yhteiskunnassa ole Idiootin yhteydessä pyritty esittämään suurin piirtein aina. Hyvyys on suuri vaara. Pahuus ei ole mitään hyvyyden rinnalla, koska hyvyydessä ihminen altistaa itsensä muiden edessä. Meille kristinoppia lukeneille tämä asia on selvä Jeesus Nasaretilaisen elämän kautta. Mitä Matteus hänestä kirjoittaa, niin hänen hyvyytensä oli sen verran rajua, ettei minun nähdäkseni Rooman vallan aikana voinut asiassa tulla muuta tulosta kuin ristiinnaulitseminen, koska se silloin oli käytetty rangaistuskeino.

Ryhmäteatterin muutamien vuosien takainen Idiootti oli hieno. En halua väheksyä Kansallisteatterin uutta produktiota, mutta en ymmärrä sitä, että he haluavat kuin omia hyvyyden vaarallisuuden tajuamisen Idiootissa jonain uutena tulkintana.

Olin Kansiksen kauden avajaisissa. Mukavalta näyttää ohjelmisto, nimenomaan siinä mielessä, että näytelmävalikoima on heterogeeninen ja kokeiluvalmius kohenemassa entisestään.
Kansallisteatteri alkaa julkaista myös omaa kirjasarjaa. Se käsittää teatterin tilaan liittyviä artiikelikollaaseja sekä näytelmätekstejä. Ensimmäinen on Kristian Smedsin Mr.Vertigo-prosessiin liittyvä. Myllyaho lupasi puheessaan sarjan kasvavan ainakin sataan opukseen. Siinä on mukavasti oheishaastetta teatterityön lomaan.

Kansallisteatteri jättää katsojille aika isonkin päättelyvastuun tietyissä asioissa kahdessa uutuudessaan:
http://www.fifi.voima.fi/artikkeli/2011 ... n-valeissa

moxu kirjoitti:Kansallisteatteri alkaa julkaista myös omaa kirjasarjaa. Se käsittää teatterin tilaan liittyviä artiikelikollaaseja sekä näytelmätekstejä.

Näytelmätekstien julkaiseminen tulee toivottavasti myös taannehtivasti entisistäkin esityksistä. WSOY:n sarja Shakespearen näytelmien uusista suomennoksista on hieno, mutta miten onkaan muita saatavissa. Joitain löytää, jos on tuuri, divareista, mutta joitain näytelmiä on olemassa vain monisteina. Sellainen teksti kuin Oscar Wilden Salome esimerkiksi on saatavilla vain tällä tapaa. Monissa maissa se julkaistiin ilmestymisensä jälkeen kuvituksen kera kovakantisena laitoksena. Kuinka kauan Suomessa saa odotella esim. kyseistä näytelmää kunnollisessa asussa luettavaksi.

Parhaimmat onnittelut Rautatientorin laidalle! Mika Myllyahon avaus johtajana on onnistunut ilmeisen hyvin, mielenkiintoisia tai ainakin keskustelua herättäviä juttuja on ilmestynyt joka saliin ja vuorovaikutukseltaan ongelmallisen Suuren näyttämönkin käyttökate on varsin korkea.
http://www.kansallisteatteri.fi/uutiset/#post-4864

Saision Homo!-esityksen valinta Lea-palkinnon saajaksi on ainakin tekstin perusteella ihan ansaittu valinta sekin. Viime vuoden muista kotimaisista uutuuksista Milja Sarkolan Perheenjäsen ja Saara Turusen Broken heart story olivat varsin mainioita esityksiä ja vaikuttivat elinvoimaisilta teksteiltäkin, mutta nuorten tekijöiden tähän mennessä kunnianhimoisimpina juttuina niitä ei ehkä uskallettu palkita. Pasi Lampelan Meidän poika ja Elina Snickerin Maamme taas eivät -käsittelemistään tärkeistä teemoistaan huolimatta- olleet teksteinä yhtä vahvoja kuin Saision draama.