YLE Radio 1

Tuosta Beatlesin laulujen oikeusista löytyy tietoa englanniksi täältä. Noita Jesperin yksityiskohtia ei tosin mainita. Suomenkielistä juttua en hakukoneella löytänyt.

En minäkään tuota enää oikein ymmärrä. Jos tuohon lisätään vielä managerisopimukset, niin touhu on jo aika hurjaa. Ei tosin vielä niin pahaa kuin joukkueurheilijoiden kauppaaminen. Joillekin se on bisnestä, mutta ei tarvitse paljoa kärjistää, kun sitä voi verrata orjakauppaan.

"Tyvää iltjaa." Paul Mc Cartney oli minun silmin katsottuna lievästi kireä eilisen haastattelun aikana. Joskin loppua kohden rentoutui, mutta vain vähän.
Vanhentunutkin oli rassukka.

Hommattiin tuossa sisaren miehelle hänen täyttäessään 50- vuotta, kaksi lippua Paul Mc Cartneyn konserttiin olympiastadionille. Liput piti hommata jo aikoja sitten. Hän kun sattuu olemaan Beatlesfani viimeisen päälle.
Sisareni sanoi että hän ei lähde konserttiin, -saa Raimo valita kenet haluaa kaverikseen.
Kunpa valitsisi minut. Vihjailemaan en lähde. Eipä silti, ei taida valita, on vähän (väännelty kättä) tässä männäaikoina.

En ota kantaa aikaisempiin kirjoituksiin tällä kertaa. Muistelen vain aikoinaan kuulleeni uutisen: "Michael Jackson osti oikeudet Beatlesin tuotantoon. Mitä lie kaikkea pitää sisällään?

Tosiasia on että Paul Mc Cartneyn konserttiohjelmisto on rungoltaan pelkkää Beatlesia. Voihan olla että oikeuksien omistaja ottaa prosenttinsa tuosta kiertueesta.

Sinänsä Michael Jackson (joka mielestäni on maailman ainoa ruma ihminen) sijoitti rahaa tuottavaan kohteeseen silloin kun hänellä vielä oli rahaa. Nyt hän voi karhuta noita raastupareissumaksujaan lapseen sekaantumiseta Paul Mc Cartneyltä.. -Joka millään tavalla ei tietenkään ole osallinen Jacksonin likaisiin puuhiin, mutta velkasuhteessa häneen. Ehkä.

Jaa, miksi ruma ihminen?

Mies?? Jonka identiteetti ei kestä olla sitä miksi on syntynyt, vaan silpoo itsensä kauhuvideoidensa kaltaiseksi pelkästään turhamaisuutensa vuoksi, ei ansaitse kunnioitusta.

Jacksonin musiikki on paskaa, eikä siitä voi Beatlesiin verrattuna puhua edes samana vuotena.
Rahaa hän sillä toki on tehnyt, mutta se vaan todistaa ihmisen (kuluttajan) evoluuttisen kehityksen olevan vasta alkutaipaleellaan.

Ihmiset ovat aina ostaneet paskaa, kun sitä heille nätissä paketissa tarjotaan.


[/b]

Mika Pirhonen näyttää siltä, että Jesper on oikeassa. Kyllä tekijänoikeudet ja julkaisuoikeudet toisistaan eroavat. Lainaus: Tekijä ei itse useinkaan vastaa tekijänoikeutensa kaupallisesta hyödyntämisestä, vaan oikeudet siirretään tätä varten sopimuksella jollekin toiselle taholle, kuten kirjojen tapauksessa kustantajalle. Oikeuden luovutus voi olla esimerkiksi kestoltaan tai muulta sisällöltään tarkemmin määritelty, vaikkapa kirjan espanjankielisen käännöksen julkaisuoikeus Euroopassa viiden vuoden ajan, tai toisaalta taloudellisilla oikeuksilla jopa pysyvä ja täydellinen.
Ja Michael Jackson tosiaan osti firman jolla oli julkaisuoikeus ties kenen lauluihin. Kun raha liikkuu niin aina on jotain kummaa tekeillä. Olen aina mielessäni pitänyt tällaista hommaa, vaikka olisi kuinka puhdasta liiketoimintaa tahansa, kähmintänä. Ei ole oikeastaan ihme, että aloituksessa mainitsemani György Kádár vaati estämään klassisen musiikin sovitukset. Sitä voisi kyllä vaatia laajemminkin. Ainakin tietynlainen sovitus joka kuin rikkoisi lakia. Eikö se eräs Leijonalaulu palkkioineen mennyt pienen sovitusjutun myötä kaikkine oikeuksineen toisen tekijän taskuun ja siirtyi samalla Afrikasta Amerikkaan asti. Ei ole tervettä peliä.
Mitä Beatleseihin tulee niin heidän musiikkinsahan kuului minun nuoruuteni. Koulussa katseltiin heidän kuviaan ja itse hankin singlen She loves you yeah yeah ... ja toisella puolen oli Twist and Sound (jos nimet muistan oikein). Jos menisin konserttiin, jonne kritiikki ehkä pääsee, niin kyllä herkistyisin. Onhan jo aikamoinen ihme, että joku tuon ajan rockari on vielä hengissä kun pilveä polteltiin.
Michael Jacsonin ulkonäöstä olen kuullut sellaisia kommentteja että hänellä olisi sairaus joka kaiken aiheuttaa. Muuten en asiaa kommentoi. En niin ulkonäöstä välitä. Hieman outo voi olla viehättävä ja todella upeannäköinen voi olla tosi outo.
Aasinsillan kautta siirryn Salvador Daliin, jonka juhlavuotta myös vietetään. Hän teki itsestään pääasiallisen teoksen kuten Oscar Wilde aikoinaan. Olen kuullut (luotettavasta lähteestä), että ilmeisesti New Yorkissa hänellä oli aikanaan näyttely, johon ihmiset menivät, tila kun oli pimeä, fikkarit käsissään. Haettiin tauluja ja ne olivatkin lattian tasalla. Jospa olisi joku kengällä kankaan puhkaissut, niin vakuutushan sen olisi maksanut ja Dalihan jäljensi itse itseään jo vuosia, joten voi olla ettei hän olisi niin paljoa välittänyt. Hänen luonteestaan en tiedä. Nuoruudessa teki hienoja töitä. Henkilökohtaisesti pidän häntä nerokkaana vaikka nero-sanan sinänsä saisi laissa kieltää. Sitä en anna hänelle kuitenkaan anteeksi, että hän luotettavan legendan mukaan maalasi merikilpikonnan kilven ja laski sen mereen, jossa sillä varmaan sen jälkeen oli omat vaikeutensa saaliin saamisessa ja myös erilainen tilanne vihollisiin nähden. Sellaista ei merikilpikonnalle mikään taho korvaa. Ei kaikkea voi tehdä vaikka olisi ihminen taiteilijana kuinka suuri. Rangaistuksena olisi saanut kävellä ilman viiksiään ainakin vuoden.

Puhutko Marja nyt "oikeuksista" joista itse puhuin.
Eli, täydet oikeudet.

No, niin. Näin kävi. Pitäisi olla huolellisempi ja lukea koko viesti ennekuin innostuu.

Michael Jacksonin tapauksessa todellakin puhutaan "sairaudesta."
Uskokoon kuka haluaa. Minä en.

kritiikki kirjoitti:Michael Jacksonin tapauksessa todellakin puhutaan "sairaudesta." Uskokoon kuka haluaa. Minä en.

Ei se ole vain uskonasia. Muistelen hänellä olevan jonkin harvinaisen pigmenttitaudin, minkä ansiosta hän on menettänyt ja menettää väriään. Toinen juttu ovat sitten kauneusleikkaukset, joilla hänen nenäänsä ja leukaansa on muotoiltu.

kritiikki kirjoitti:Mies?? Jonka identiteetti ei kestä olla sitä miksi on syntynyt, vaan silpoo itsensä kauhuvideoidensa kaltaiseksi pelkästään turhamaisuutensa vuoksi, ei ansaitse kunnioitusta.

Jacksonin musiikki on paskaa, eikä siitä voi Beatlesiin verrattuna puhua edes samana vuotena.

Ulkonäön muokkaus on nykyään yleistä, hiusten ja kynsien leikkuusta auringonottoon, lenkkeilyyn ja bodaukseen. Ainakaan minä en viitsi tuomita ketään kirurgisten operaatioiden vuoksi. Jacksonin seksuaalinen suuntautuneisuus käy tuomittavaksi, jos hän harrastaa pikkupoikia, alaikäisiä ylipäänsä. En ole innostunut hänen musiikistaan, mutten sanoisi asiaa noin kategorisesti, sillä omassa mustan musiikin (amerikkalaisittain: R&B:n) genressään hän lienee tehnyt solidiakin työtä 1980-luvulla.

Muuten, 1960-luvulla me kasvuikäiset "tosimiehet" halveksimme tyttöjen bändiä Beatles ja etenkin niitä "naismaisia" kavereita jotka suosivat Beatleseitä Animalsien, Stonesien ja Yardbirdsien kustannuksella.

k-meleon kirjoitti:
Ei se ole vain uskonasia. Muistelen hänellä olevan jonkin harvinaisen pigmenttitaudin, minkä ansiosta hän on menettänyt ja menettää väriään. Toinen juttu ovat sitten kauneusleikkaukset, joilla hänen nenäänsä ja leukaansa on muotoiltu.

Tuo sairaus on vitiligo-tauti jota hänen väitetään sairastavan.
Vitiligo-sairautta ei kuitenkaan paranneta sillä että mustille tyypillistä (leveätä nenää) yritetään muuttaa valkoisille tyypilliseksi kapeaksi malliksi.
Jacko on manipuloinut tietoisesti ulkonäköään. Se tiedetään ja se riittää minulle luomaan hänestä käsitystä.
Ymmärrän että minun ei pitäisi olla kuitenkaan liian pisteliäs kirjoituksissani koska se saattaa loukata joidenkin tunteita, jotka ovat toista mieltä.

Muuten, 1960-luvulla me kasvuikäiset "tosimiehet" halveksimme tyttöjen bändiä Beatles ja etenkin niitä "naismaisia" kavereita jotka suosivat Beatleseitä Animalsien, Stonesien ja Yardbirdsien kustannuksella.

Tuollaista ilmiötä taisi jonkun verran olla, mutta Beatles ei koskaan joutunut, eikä joudu samanlaisen pilkan kohteeksi kuin edellä mainittu.
Johtuneeko siitä että he itse eivät sellaiseen antaneet aihetta.
Paul Mc Cartney lienee maailman kunnioitetuin pop-musiikin elossa oleva henkilö tällä hetkellä.

Meni taas lainaukset ja omat jutut päin hel,, prinkkalaa. Siellä ne on sekaisin sulassa sovussa.
Koskahan minä opin käyttämään tätä myllyä?

Beatlesithan eivät olleet mitään mammanpoikakamaa koska heillä oli sanomaa. Tilanne muuttui kukkaisajan jälkeen hieman ja yhtyehän hajosi myös.

Kritiikki, en tiedä puhuinko samoista oikeuksista. Kirjoitin tekijänoikeuksista, julkaisuoikeudesta ja sitten vielä ikään kuin yleisestä oikeudesta tehdä mitä päähän pälkähtää (vrt. merikilpikonna). Kaiketi puhuimme ainakin osin samasta asiasta.

Minä olen aina pitänyt Jacksonin liikehdinnästä. The Beatles oli aikanaan raikas poikkeus siinä mielessä, että he soittivat rauhallisesti seisten eivätkä mellastaneet lavalla. Ajat muutuivat ja taiturimainen liikunta kuten Jacksonilla erottui kyllä yleisestä menosta ja meiningistä. Liittyykö hänen liikuntaansa jotain tunnevirettä, siihen en ota kantaa. Mutta kappale I am bad on mielestäni ollut sekä laulettuna että hänen tanssimanaan hyvä. Ehkä se ei ole niin jytää kuin kovilla rockareilla.

Ulkonäköasiat ovat vaikeita ja olen pyrkinyt niitä karttamaan. Kritiikki, olit sitä mieltä, että Sir Paul oli vanhentunut. Olihan hän tietenkin mutta miten armeliaasti olikaan aika häntä hipaissut. Onko hän ollut jossain leikkauksissa en tiedä enkä ole kuullut edes minkäänlaista huhua. Voi, kun ajattelen itseäni ja olen sentään nuorempi. Mutta mitäpä ...

Marja Salonen kirjoitti:Beatlesithan eivät olleet mitään mammanpoikakamaa koska heillä oli sanomaa. Tilanne muuttui kukkaisajan jälkeen hieman ja yhtyehän hajosi myös.

The Beatles oli aikanaan raikas poikkeus siinä mielessä, että he soittivat rauhallisesti seisten eivätkä mellastaneet lavalla.

BEatlesit olivat tarinoiden mukaan rankka lavabändi Hampurissa ja Liverpoolissa ennen kuin Epsteinin palkkaamat parturit ja räätälit siistivät heidän ulkonäkönsä ja Epstein jäädytti lavashow'n Shadows-tyyppiseksi jalanheilutteluksi.

Mitä sanomaa tarkoitat? "Laav, laav mi duu, ju know ai luv juu"? Sanomat ja muu tekotaiteellisuus tulivat kun äijät kyllästyivät pop-pelleilyyn, olen käsittänyt.

Jos maailman musiikkiperinnöstä siivottaisiin Beatles, Abba ja Elvis pois niin tilalle jäisi kammottava aukko. Schubertin puuttumista tuskin kukaan huomaisi.

VeHy kirjoitti:Jos maailman musiikkiperinnöstä siivottaisiin Beatles, Abba ja Elvis pois niin tilalle jäisi kammottava aukko. Schubertin puuttumista tuskin kukaan huomaisi.

Tietyssä mielessä käsitän ja hyväksyn tuon ylläolevan: otetaan ABE:n levyt pois, niin olisi vähemmän, mitä soitella. Toisessa mielessä juttu on vähän kinkkisempi: oikeastaan vain Beatles kehitti ja vei eteenpäin musiikkia (joskus vv. 1966-69). Muuten näitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat rakentaneet toisten valamille perustuksille. Eivät varsinaisesti aloittaneet mitään upouutta. Sen sijaan levittivät uutta, kehittyvää musiikkia muita tehokkaammin. Elviksellä oli musta musiikki (blues, r&b, New Orleans, varhainen rock&roll) ja country, Beatleseillä musta musiikki ja valkoinen rock&roll (Elkku, Cochran, Holly jne.) ja viimeiseksi tulleella Abballa koko 1950-70-lukujen pop.

Musiikin tutkijat ovat nähdäkseni tulleet siihen tulokseen, että Schubertilla oli selvä anti 1800-luvun musiikin kehitykselle; Schubert pois, niin osa 1800-luvun musiikista menettää yhden osatekijän. On tietysti mahdollista, ettei moista monikaan huomaisi. Se ei kuitenkaan kerro mitään tuon pois otetun musiikillisen elementin arvosta.

Jesperin aiempaan huomautukseen Beatlesien sanomasta: taisin mennä lankaan. Olen kyllä nähnyt sen pitkän dokumentin, joka yhtyeestä kertoi ja muistan siitä niitä Hampurin juttuja. Mutta olihan rakkaus. Sehän on ikuinen ja kun ajattelee mitä aikaa elettiin. Suuri sota päällä.
Ajatuskulkuni meni jotenkin tätä tapaa: Mustien Pantterien kärkihahmo (aikanaan) Elridge Cleaver muistaakseni kirjassa Sielu jäissä (?) tilitti tuntojaan ja sanoi Elvistä läskiperseeksi, joka oli varastanut heidän musiikkinsa. No, Elvishän lauloi samoja lauluja kuin esim. Little Richards. Oliko se väärin, en tiedä. Halusin puolustaa Elvistä ja sitten myös Beatleseja.
Tuo liikuntapuoli. Vaikka pidätkin Jesper heidän Shadows-tyyppistä jalanheilutteluaan kuin mitättömänä niin kyllä he silläkin vipinää aikaan saivat. Beatlesit ovat minulle kaihoisa tunne ja Rolling Stones sitten kuin nuoruuden huuto, ääneen kaikki tunnot vaan ja mahdollisimman kovaa.

Tuohon keskusteluunne Schubertista en osaa sanoa mitään.

Vähän kritiikkiä kritiikille

kritiikki kirjoitti:Sinänsä Michael Jackson (joka mielestäni on maailman ainoa ruma ihminen) sijoitti rahaa tuottavaan kohteeseen silloin kun hänellä vielä oli rahaa. Nyt hän voi karhuta noita raastupareissumaksujaan lapseen sekaantumiseta Paul Mc Cartneyltä.. -Joka millään tavalla ei tietenkään ole osallinen Jacksonin likaisiin puuhiin, mutta velkasuhteessa häneen. Ehkä.

Kuka sanoo, ettei hänellä ole enää rahaa? Julkkisten "ei ole rahaa" on taas niin kovin suhteellinen käsite. Mitä Beatles-katalogiin tulee, sen arvo on muistaakseni nelinkertaistunut, ja Jackson omistaa siitä nykyään enää puolet.

kritiikki kirjoitti:Jaa, miksi ruma ihminen?

Mies?? Jonka identiteetti ei kestä olla sitä miksi on syntynyt, vaan silpoo itsensä kauhuvideoidensa kaltaiseksi pelkästään turhamaisuutensa vuoksi, ei ansaitse kunnioitusta.

Aika rajusti sanottu, sillä tosiasiahan on, ettei Jacksonilla ole kaikki kunnossa. Voitko tosissasi pitää henkilöä, joka on henkisesti sairas, rumana? Ei ole mielestäni ihme, että mies, jolta riistettiin oma lapsuus ja joka tuskin edes tietää mitä on normaali, on ajautunut näin kauas todellisuudesta. En pidä kasvojen silpomista hyväksyttävänä, mutta en ymmärrä miksi hänestä on tehty ainoa silmätikku. Mieltäisin ennemmin Cherin, Pamela Andersonin ja muiden silikonitäytteisten Hollywood-bimbojen leikkaukset turhamaisiksi kuin henkilön, jonka plastiikkakirurgian taustalla on selvästi psykologisia ongelmia.

En tiedä pitääkö tämä valkopälvisairaus paikkansa, mutta pidän tuota kuitenkin yhtenä vaihtoehtona. Olen nähnyt kuvia vaaleista ja tummista laikuista Michaelin iholla sellaisissa yhteyksissä, että on vaikea uskoa kuvien olleen muokattuja.

kritiikki kirjoitti:Jacksonin musiikki on paskaa, eikä siitä voi Beatlesiin verrattuna puhua edes samana vuotena.
Rahaa hän sillä toki on tehnyt, mutta se vaan todistaa ihmisen (kuluttajan) evoluuttisen kehityksen olevan vasta alkutaipaleellaan.

Ihmiset ovat aina ostaneet paskaa, kun sitä heille nätissä paketissa tarjotaan.

En näe mitään syytä lähteä vertaamaan Beatlesia ja Jacksonia, koska molemmat toimivat eri aikoina ja tekivät toisiinsa nähden hyvin erilaista musiikkia, puhumattakaan siitä, että toinen on yhtye ja toinen sooloartisti. Jackon merkitys pop-artistina näkyy mielestäni eniten musiikkivideoiden ja tanssin pioneerina kuin muusikkona.

En tiedä mitä musiikissa arvostat, mutta varsinkin Jacksonin ja Quincy Jonesin yhteistyöstä syntyneet levyt ovat mielestäni harvinaisen onnistuneita oman genrensä tuotoksia, jotka ansaitsevat kaiken kunnian.

Jesper kirjoitti:Yhden asian suhteen olen skeptinen: rockin ja taiteen yhteyden. Minusta rockin on oltava simppeliä, aivotonta rutistusta. Sitähän se parhaimmillaan on ollut. Chuck Berry! Ei Viestiä, kiitos. Ei tekotaiteellista pönötystä, "konseptialbumeja" - onko mitään tylsempää kuin yritys vääntää yhdestä ideasta 20-minuuttinen "teos" a la ELP/Genesis/Yes (you name it)... ja soittaa koko ajan omien taitojen rajoilla niin että jokainen sen kuulee? Se ei ole hauskaa, kenenkään kannalta. Taiteessa on nähdäkseni aina ollut kyse monitasoisuudesta, ulottuvuuksista, muotoajattelun ohella. Rock-biisi ei tähän kykene. Yksinkertaisuudessaan ja suoruudessaan se parhaimmillaan operoi muodolla minkä tahansa iskelmän lailla niin hyvin, että sitä kuunnellessa vain hämmästelee tekijäin muototajua. Mutta löytyykö siitä "tasoja" kuten taidemusiikista, erit. sinfonioista, jotka parhaimmillaan ovat soivia universumeja? Toisaalta, onko sille tarvettakaan?

Hmmm... tuo viesti pompahti jotenkin esiin kun satuin juuri kuuntelemaan Yesin Close To The Edge -albumin. Tuo levy julkaistiin vuonna 1972 ja se koostuu kolmesta hienosta sävellyksestä, joista ensimmäinen (nimiteos) täyttää älppärin ykköspuolen.
Close To The Edge on nelitaitteinen, sinfoninen sävellys, jossa on selkeä, johdantomainen avausosa, scherzo, hidas osa ja finaali (jos sinfonian termejä kaivataan). Se on sinfonisen yhtenäinen, mutta samalla erittäin monitahoinen ja -polvinen sävellys.

On totta, että Jon Anderson, Steve Howe, Bill Bruford, Chris Squire ja Rick Wakeman soittavat siinä taitojensa ylärajoilla, mutta samaan ovat syyllistyneet moneen otteeseen myös esimerkiksi Svjatoslav Richter, Niccolo Paganini, Ferenc Liszt, Andres Segovia, Arthur Rubinstein, Pekka Kuusisto, Antti Siirala, Arton Noras ja moni, moni muu (nuo nimet heitin esiin aivan umpimähkäisesti). En ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos soittaa niin hyvin kuin osaa. Vai tarkoitatko, että Yes soittaa niin huonosti kuin osaa? Miltähän sellainen kuulostaisi.
Yesin kvintetin soitosta kuulee puolikuurokin, että osaaminen on myös ällistyttävän korkealla tasolla. Close To The Edge ei ole "rock-biisi" sanan tavanomaisessa merkityksessä, vaan sisältää kaipaamaasi monitasoisuutta, ulottuvuuksia ja muotoajattelua.

Kenties ongelmasi johtuukin siitä, että olet (sikäli kun tunnet teoksen) törmännyt taiteeseen tilanteessa ja hahmossa, joka on sinulle vieras ja outo, etkä siksi halua myöntää sitä taiteeksi. Tällainen aiheuttaa helposti torjuntareaktion. "Rock-biisin" pitäisi siis avautua kerralla. Chuck Berryllä niin onkin, mutta juuri siitä syystä en jaksa kuunnella mainitsemaasi "aivotonta" rockia kuin sen yhden kerran (mutta toki sen yhden).

Mutta "kiusaapa" itseäsi kuuntelemalla esimerkiksi juuri Close To The Edge vaikka kolme-neljä kertaa lyhyen ajan sisällä. Kenties koet ahaa-elämyksen ja löydät siinä olevan taiteen - esityskokoonpanosta ja sen aiheuttamista olettamuksista huolimatta - joka monien mielissä vertautuu sellaisten muiden 1900-luvun mestareiden kuin Stravinskyn tai Lutoslawskin parhaisiin teoksiin.