Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
Tänne vaan niitä kirjoittamaan, tulee hieno lista. Koko novellia tai romaania ei varmaan jaksa kukaan kirjoittaa, (tekijänoikeudetkin voi tehdä tenän) Silti niistäkin on hyvä mainita, lähdenkin tästä heti Elsie-tätiä hakemaan!Marja Salonen kirjoitti:kohtauksia löytyy, luulisin, kirjallisuudesta vaikka kuinka paljon.
TV-ketjun vois tehdä erikseen.Marja Salonen kirjoitti: Jos televisiosta jotain kysyisit, niin heti ottaisin esiin Hannu Ahon Saaran. Lähtemättömiin jäänyt kohtaus ihmisistä ja televisiosta.
[quote][size=14]kirjoita tekstisi tähän[/size][/quote]
kirjoita tekstisi tähän
Isoäiti seisoi hellan ääressä ja paistoi skonsseja. Musiikkia tulvi vanhasta transistoriradiosta, joka oli lipaston päällä isoisän, isoäidinäidin ja muiden kuolleiden kuvien vieressä.
”Miten kauan Elsie-täti on täällä tänä vuonna”, minä kysyin.
”ViljaaooViljaa”, lauloi isoäiti. Hän huojutti unelmoivasti ylävartaloaan lauleskellessaan. En ole koskaan tajunnut miten hän menetteli, mutta vaikka elettiin vain muutamien radioasemien aikoja, ei isoäidillä yleensä ollut mitään vaikeuksia löytää Iloisen Lesken aaltopituutta.
”Milloin sinä oikein kerrot missä Elsie-täti talvella asuu ja miten hän oikein on meille sukua”, yritin.
”Kun tulet vanhemmaksi. Jaksaisitkos mennä hakemaan järvestä vettä vanhalle isoäidillesi?”
Menin.
”Ole kiltti Elsie-tädille kun hän tulee”, sanoi isoäiti kun palasin, ”hän on tehnyt paljon töitä ja on väsynyt.”
Nyökkäsin. Isoäiti viipyi hellan kupeessa, hän alkoi taas laulaa ”ViljaaooViljaa.”
(s. 205-206)
Minulla oli tapana istua tulen ääressä isoäidin luona Pikkutalossa. Kuuntelimme Luontoiltaa. Joskus isoäiti meni huoneeseen jossa oli kangaspuut ja puhelin, ja soitti itse radioon Helsinkiin. Minä istuin ja kuulin radiosta isoäidin kysymykset heikolla, rätisevällä linjalla.
(s. 208)(Kjell Westö: Merkitty ja muita novelleja, suom. Jaana Koistinen, 2. Painos, Otava, 1990)
Mormor stod vid spisen och gräddade scones. Det strömmade musik från den gamla transistorradion på byrån, bredvid porträtten av morfar och mormorsmor och de andra döda.
”Stannar moster Elsie länge i år”, frågade jag.
”Viljaaaoooooviljaaa”, sjöng mormor. Hon gungade drömskt med överkroppen medan hon gav hals. Jag har aldrig förstått hur hon bar sig åt, men trots att det här var längt före de många radiostationernas tid, beredde det sällan mormor några svårigheter att hitta en våglängd med Glada Änkan.
”När skall du berätta var moster Elsie bor på vintrarna och hur hon är släkt med oss?”, försökte jag.
”När du blir lite äldre. Orkar du gå ner till sjön efter vatten åt din gamla mormor?”
Jag gick.
”Var snäll mot moster Elsie när hon kommer”, sa mormor när jag kom tillbaka, ”hon har jobbat hårt och är trött.”
Jag nickade. Mormor stod kvar vid spisen, hon hade börjat sjunga igen: ”Viljaaaoooviljaaa…”
(s. 181)
Jag brukade sitta framför brasan hos mormor i Lilla Huset. Vi lyssnade på Naturväktarna. Ibland gick mormor in i vävkammaren där telefonen fanns, och ringde själv till radion i Helsingfors. Jag satt kvar, och hörde ur radion mormor ställa frågor längs den svaga, raspande linjen.
(s. 183)(Kjell Westö: Utslag och andra noveller, Söderström & C:O Förlags AB, 1989)
Kiitos! Mainion novellin nimi on ”Maailman menoa on katseltava vähän laajemmasta näkökulmasta…” Tässä näytettä: [lihavoidut kohdat lainauksia]Kari Vuokare kirjoitti:Minäpä vähän luulen, että harva kaunokirjallisuuden hahmo saa radiostaan irti yhtä paljon kuin Veikko Huovisen hullu saarnamies kokoelmassa Konstan Pylkkerö.
Samassa Bur-Malottke astui sisään. Hänellä oli lupa tulla milloin tahansa ilmoittamatta tulostaan etukäteen, ja hän käytti taajaan tätä oikeuttaan. Hän hikoili vielä, istahti väsyneenä tuolille intendenttiä vastapäätä ja sanoi:
”Huomenta sitten.”
”Huomenta”, sanoi intendentti ja siirsi kuuntelijankirjeen syrjään. ”Millä voin palvella?”
”Suokaa minulle yksi minuutti, pyydän”, sanoi Bur-Malottke.
”Bur-Malottken”, intendentti sanoi ja teki suurenmoisen, vitaalisen eleen, ”ei tarvitse pyytää minulta yhtä minuuttia, teillä on tunteja, päiviä käytettävissänne.”
”Ei”, sanoi Bur-Malottke, ”en tarkoita tavallista aikaminuuttia, vaan lähetysminuuttia”. Intendentti tuli vakavaksi kuin provinsseja jakava satraappi. ”Toivottavasti”, hän sanoi happamesti, ”se ei ole poliittinen minuutti”.
”Ei”, sanoi Bur-Malottke, ”puoli minuuttia paikallisohjelmaa ja puoli minuuttia ajanvietettä”.
Heinrich Böll: Tohtori Murken kootut tauot (Otava, 1962)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa