Teemakuukausi on tietyllä tavalla ikävä yllätys:
http://www.radio1.fi/jumalainenheinakuu/
Ikäväksi yllätyksen tekee se, että teema herättää aina voimakkaita näkemyksiä ja tuntemuksia sekä niiden purkauksia sellaisissa henkilöissä, joille aiheella on henkilökohtaista merkitystä -ja uskontoteemoilla varsin monille on. Analyyttinen arviointi saattaa joskus olla vaikeaa ja aiheuttaa tilanteita, joissa joku toinen kokee tulleensa loukatuksi. Ja sehän nyt ei varmasti kenenkään toimintapirtaan istu.
Lisäksi kannattaa huomioida sellainen juttu, että YleRadio1 on profiloitunut monipuoliseksi tiede-ja kulttuurikanavaksi, jossa erilaiset näkemykset saavat jalansijaa tasapuolisesti -turhasta (siis ajankäytöllisesti ylitsevuotavaisesta) jeesustelusta on päästy eroon, vaikka Lauantain toivotuilta nipistettiinkin muutama minuutti iltahartaudelle. Jumalaisen heinäkuun ohjelma vaikuttaa todennäköisesti tässä ennakkotiedotteessa yksipuolisemmalta, mitä se todellisuudessa tulee olemaan, mutta tiettyjä ennakkoluuloja se ainakin tällaisessa "kaikkeen suvaitsevaisesti suhtautuvassa" järjestäytyneiden uskontokuntien ulkopuolisessa mietiskelijässä herättää.
Joka tapauksessa Jumalainen heinäkuu vaikuttaa teemana aika paljon vaarallisemmalta, kuin Punainen tai Pakollinen. Ensinmainittuun, siis tietyn aikakauden neuvostomyönteiseen journalismiin osattiin jo suhtautua ajan aikaansaamalla viileydellä. Jälkimmäinen on joillekin ikuisuusteema, jota vastaan on taisteltava Don Quijoten lailla, useimmille kuitenkin vallitseva fakta, kuten tälläkin palstalla olemme nähneet.
Toivottavasti uskontoteemoihin liittyvät keskustelut onnistutaan pitämään aisoissa ja asialinjoilla.