YLE Radio 1

Juuri nyt odotan, että pelkkää listapoppia toistavat soittoboksit menisivät konkurssiin. Tilalle alueellis-paikalliset radiot, joissa jutellaan maakunnan asioista ja soitetaan (lähinnä kotimaista) vanhaa jazzia, tanssimusiikkia ja laulelmaa.

USA:ssa nimittäin

valmistellaan parhaillaan lakialoitetta, joka voi pakottaa suomalaisetkin radiot maksamaan korvauksia amerikkalaisille artisteille.

Aloite velvoittaisi radioasemat maksamaan esityskorvauksia äänitteillä esiintyville muusikoille sekä niiden tuottajille. Yhdysvalloissa radiosoitosta on maksettu tekijänoikeuskorvauksia tähän asti ainoastaan säveltäjille, sanoittajille ja kustantajille.

Jos laki tulee voimaan, niin radiot joko luopuvat entistä enemmän suomalaisen musiikin soittamisesta, luopuvat amerikkalaisesta musiikista tai päätyvät konkurssiin. (Kun huomioidaan myös internet-radioiden suosio, niin eipä hääviltä näytä radioiksi nimitettyjen soittoboksien tulevaisuus. Olisi ehkä kannattanut pitää tiukasti kiinni 1980-luvun laista, joka edellytti yksityisradioilta paikallisuutta ja kielsi ketjutuksen?)

Asiasta lyhyesti: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Am ... 5258673640

Hyvältä radiokanavalta odotan juuri tällaista laadukasta ja monipuolista ohjelmistoa, jota YLE Radio 1 ystävällisesti tarjoaa. Vakavampaa klassista musiikkia soisi kanavalta kuulevansa enemmänkin. Tuntuu, että "kivoja kevytkonsertteja" alkaa olla jo liikaakin. Ja puhetta on kerta kaikkiaan liikaa. Miksei puoleenpäivään voisi sijoittaa "raskaan" äänilevykonsertin puhen tilalle? Toivoisin lisäksi kuuluttajien ja toimittajien paneutuvan tarkemmin ääntämisasioihin. Nuoremmat kuuluttajat ja toimittajat - anteeksi vain - tuntuvat ääntävän ulkomaalaiset nimet ja sanat "vähän sinne päin"... Ehkä tämä lipsahti vähän aiheesta, mutta radioon liittyvää asiaa kuitenkin.

Luulisin tänä syksynä kääntäneeni radiolaitteen useammin ennenaikaisesti kiinni kuin koskaan aiemmin hetikohta Ykkösaamun päättymisen jälkeen.

§1 Ei tule r1:n lisäksi mieleen toista ns. laatukanavaa, jolla kierrätettäisiin uusintoja niin tiuhaan kuin r1:llä. Jos ei tule Kuukauden Toimittajahahmoa 50 vuoden takaa, niin sitten 50 v. vanhaa nauhaa, jolla muistellaan 1800-luvun asioita maaseudulla (kun ei etes maan-teitä ollunnunnunna).

§2 Tietenkin tuo tiedoton itsestäänselvyys taaksepäin - menneeseen - kallellaanolosta on osa virallista suomikultturia, josta valiteltiin jo Tornin Pidoissa, mutta yleensä psyykillisistä vinoumista pitäisi päästä eroon niiden tiedostuttua. Joten pitänee päätellä, että suomikultuur ei ole vain psyykillinen vinouma, vaan ihan oikea vamma ellei psykoositapaus.

§3 Kun kuulostelee, mikä eritoten BBC:n, D-radion ja Ruåtsiradion ohjelmapolitiikassa on tärkeää, niin korvaan ihan oikeasti kuuluu preferenssien ja "arvojen" toisenlaisuus: ajankohtaisuus, analyyttisyys, ja kulttuurkanavilla taiteen ja tieteen tasapainoinen arvostus. Eivät ne historiattomia ole, mutteivät neuroottisesti aseta kansallisvaltiollisesti (epä-) ymmärtynyttä omahistoriaa ohjelmapolitiikan keskiöön.

Ylen r1 on viimeisten 10 vuoden kuluessa etääntynyt kiihtyvällä vauhdilla siitä, mikä on eurooppalaisten laatukanavien normi. Syytä alkaa pohtimaan, onko Ylellä enää laadukasta kulttuurikanavaa.

Nuo jatkuvat uusinnat alkavat käydä minullakin hermoon. Kun saman jutun kuulee jo kolmannen kerran samalla viikolla, niin kyllä sen varmasti sitten jo osaa. Ja loppukuulutuksessa vielä kerrotaan, että kyseessä oli "uusista elokuulta 2002". Puheelle kääntäminen ei auta, sillä ne samat tarinat ajetaan ulos vielä muutaman kerran sielläkin.

Pikauusinnoissa on myös puolensa, kaikki eivät pääse radion ääreen silloin kun ohjelma ulos tulee. Eikä nauhoittaminen tänään ole läheskään niin yksinkertainen ja varma operaatio kuin joskus -70 luvulla. C-kasettien mukana meni romukoppaan paljon käyttökelpoista "toimintamallia", itse c-kasetteja en kaipaa. Ne olivat kuitenkin melko vaatimattomia tekniseltä tasoltaan.
Puheesta kun tuli puhe... Kuuntelin vahingossa eilen sunnuntaina puhetta; sieltä tuli kansanradio. Meinasin ensin räpätä sen kiinni, mutta muutaman soittajan tolkuttomuus sai jäämään kanavalle ja hyvä, että jäin. Ok, on sitten kansallakin keino päästä ääneen.
Sen jälkeen tuli varsinainen huumoripläjäys eli Anonyymit kotikiusatut.. Hyvä ohjelma, lisää sellaista. Eikä siinä vielä kaikki. A. kotikiusattujen jälkeen puhe alkoi suoltamaan Jälkiviisaat ohjelmaa... Totesin, että hyvä, kaksi hillitöntä komiikkaa esittävää ohjelmaa perä perää. Kerkesin nauraa tyrskähdellä ohjelman puoleen väliin, ennen kuin mieleen alkoi hiipiä epäilys, että tämä onkin vakavahenkinen poliittinen keskusteluohjelma. Ei muuta kuin tumma puku ja kravatti, eng. kaksoissolmulla, kaulaan ja takaisin radion luo nauttimaan ohjelman loppuosasta. Kyllä poliittiset keskusteluohjelmat ovat ihania! Paitsi tietenkin se missä Ruben Stiller on puheenjohtajana, kuivaa asiatekstiä.

Kyllä, (pika-) uusinnoilla on puolensa, siksikin että tehdään vuorotöitä jne. Jonnekin on kuitenkin vedettävä raja.

Minusta tuntuu, että tuo Puhe-kanava on ihan hyvä media asiapuheen uusinnoille. Tulivat ne sitten Suomelta tahi 1:ltä.

---

Sanotaan selvästi: en tässä ajattele televisiota lainkaan (minun puolesta 2 Yle-kanavaa riittäisi, kun niiltä olisi siivottu turha viihdyke ja julkimopellet vek), se ei ole taka-ajatuksena tms. Radio on tärkeä informaation, musiikin ja tiedotusten lähteenä. Radion tasapuolisesta kehittämisestä on hankala puhua, kun toistakymmentä vuotta on surutta juostu kuuntelijamäärien perässä ja itketty jos jokin segmentti ei löydä Ylen syliin. Kaikkien uudistusten uudistus, millennium-moka, tuhosi 1990-luvun hyvän kanavajaon, jota olisi voinut edistää mm. Puhe-kanavan introdusoinnilla.

Keskeistä on, että kanavalla on selkeä profiili. 1990-luvun Yle-kanavilla oli. Profiilit sotkettiin 2000-luvulla. Paha juttu. Turhan kevyt jutustelu (jutellaan & heitetään levy aina väliin) löysi tiensä myös ent. Ykkösen taajuudellekin. Ja sitä tuli liikaa. Alettiin tehdä ohjelmien sijasta ohjelmavirtaa. Tuo siis kuin painotuksena, kanavapoliittisena toiveena - en väitä etteikö vaikkapa K. Haatanen ole fokusoitu ohjelma.

Ylellä on kanavia riittämiin, muttei kuitenkaan ole. Näemmä. Kolmella suomenkielisellä tultiin hyvin toimeen. Nyt on sitten neljäskin, Puhe. Ja silti jokin on vinossa. Kuten se, että winstream-kanava "Klassinen" kuuluu vain tietsikalla ja tikipoxilla. Jos kuuluu. Pitäisi tietenkin lähteä siitä, että Suomen väestömäärällä ja -tiheydellä ei ole varaa samaan kuin väestörikkaammilla, tiheään asutetuilla mailla. Ja miettiä Yle-kanavien profiilit siltä pohjalta. Etenkin kun kolmella tultiin toimeen.

Sekin virhe on huomioitava, että Helsinski-seudulla on kaupallisten kanavien "vapauden" ansiosta "pula taajuuksista", mikä estää Yleä tarjoamasta esim. Klassista täällä sulkijalihaksen ulkopuolella analogisena kanavana. Outoa.

Siis siellä, missä kanavia on liikaa l. taajuuksista pula, on päätetty ettei täällä, missä taajuuksia on käyttämättä vaikka 6-10 soittopoxia mökää aamusta iltaan, saisi saada esim. Klassista aalloille - siksi, ettei se mahdu aalloille Helsinskisä. Sen sijaan ollut Ylelläkin lupa tarjota kanavia vain Suur-Helssinskille, muttei muu-Suomelle...

Siis todella johdonmukaista. Kamoon. Hei.

Hyvältä radiokanavalta odotan selkeää linjaa. Tarkoitan sitä että tietää etukäteen mitä ohjelmia tulee mihinkin aikaan . Toiseksi hyvä radiokanava säilyttää tyylinsä ja linjansa koko ajan.Ei voi lähettää sekaisin hölötystä ja välillä asiaa. Tällainen hyvä kanava oli vielä viime vuonna Ylen Radio Puhe. Nyt se on pilattu : Sekaisin urheilua ,hölötystä kuten Olka P tms. ja jossain välissä joku hyvä asia tai kulttuuriohjelma. Kohta ne keksivät Ylen ykköselle jonkun Olkan. Vähiin menee ennenkuin loppuu.

Tuosta Puheen uudistuksesta Yle onkin tainnut saada lunta tupaan enemmän kuin mistään radiouudistuksesta pitkiin aikoihin; varmaan Mafian lakkauttaminen oli edellinen vastaavanlainen. Koska Ylellä ei kuitenkaan urheilulle omaa taajuutta ole, taitaisi fiksuinta ollakin miettiä tuo neljän kanavan paletti sillä tavalla vielä uusiksi, että katsottaisiin missä ympäristössä urheilun syrjäyttämä muu ohjelmisto kärsii vähiten.
Ratkaisu olisi aika yllättävä: YleX! Sinne rokin sekaan soittolistakanavalle urheilu mahtuisi oikein hyvin. Samalla Suomikin voisi saada lisää toimitettua musiikkiohjelmasisältöä ja Puhe sekä uutta asia- ja tiedesisältöä sekä asiaan kuuluvia arkistopalojakin.
Jos ajatellaan musiikin erikoisohjelmia Ykkösellä (niin klassinen, moderni, kansan- ja maailmanmusiikki kuin jazzkin) ja verrataan niitä Suomen vastaaviin omissa genreissään, kohdataan aika kauhea fakta: Suomella on vain muutama huippuosaaja musiikkitoimituksessaan ja monet heistäkin, kuten Jake Nyman, Tero Liete, Holle Holopainen ja kumppanit eivät enää ihan nuoria. Ykkösellä sitävastoin on Kare Eskolaa, Lotta Emanuelssonia ja kumppaneita, todellisia oman sektorinsa huippuosaajia, joilla on toivottavasti vielä pitkä ura edessään (sanoipa Sailas siitä mitä tahansa).

Mutta alkuperäiseen otsikkoon viitaten: Odottaisin niitä hyviä radiokanavia! Niin Ykköstä, rock-urheilu-X:ää, kevyen musiikin genrejen ja alueiden kuormittamaa Suomea ja positiivisella puheella yllättävää Puhetta. Ja muitakin ohjelmia kuin Aristoteleen kantapää tai Maailmanpolitiikan arkipäivää, jotka löytävät tiensä ensi- ja toislähetysten osalta joka kanavalle.

En tuota puhetta ollut ehtinyt vielä kuuntelmaankaan, mutta enää ei edes tarvinne vaivautua, jos kanavan täyttävät Olga ja jääkiekkoselostukset. EVVK.

Sama täällä. Hieman harmittaa Ylen temppuilu. Pitäisi huolehtia siitä, että tehdään ohjelmaa tasapuolisesti kaikille väestöryhmille kaikkialle maahan, mutta huolehditaankin siitä, saavutetaanko riittävästi jonkin tietyn ikäkohortin väkeä.

Etenkin eläkeläisten täytyy näyttää rivolta massalta Färmin ja muiden "uudistajien" silmissä, kun eivät siedä isompia muutoksia eivätkä etenkään suunpieksännän lisäämistä asiapuheen ja musiikin kustannuksella. Ja ovat ainakin vielä tärkeä ikäryhmä tämän uudistetun radio 1:n kuulijoissa.

Kuuntelin vuosia Groove FM:ää, mutta sitten vähensivät latinalaista musiikkia ja lisäsivät soulia ja r&b:tä ja alkoivat pyörittää samoja levyjä niin tuhkatiheään, että oli pakko hylätä kanava kokonaan.

Jossain vaiheessa löysin Radio Peilin, josta tuli Myöhemmin Yle Puhe. Sieltä kuulin mm. mainiot Mielensäpahoittaja-pätkät ääneen luettuina ennen kuin niitä oli painettuina saatavanakaan. Ja myös esim. tv:n Voimala-ohjelmaa oli kiva seurata radion puolelta kuunnellen. Puheen sotkeminen urheilulla ja millälie lopetti radion kuuntelemisen minulla taas kuin seinään. Televisiosta tosin katselen Femman Eftersnackia (Jälkivääntö), joka on oikeasti radio-ohjelma. Ikinä, ikinä, ei ikinä kuunnella niitä jotka olivat jonkun kanavan vakioasiakkaita ja joiden elämä sotketaan jollain perhanan p**** uudistuksella.

Muistelen usein 70-80 -luvun mainiota Yömyöhää ja Liisa Lääveriä ja Stig Framåtia. Siinä oli viihdyttävä "jutustelua ja musiikkia" -ohjelma. Muistaako kukaan?

Myöhemmin olen pitänyt Jertta Blomstedtin puheenvuoroista, mutta ne ovat tainneet loppua. Kantokorven ja muutaman muun kolumneja joskus kuuntelen netistä, mutta oikeaa radiokuuntelua en enää harrasta. Nyt on ongelmajätekeräys taas tulossa. Pitää ehkä viedä tarpeeton radio jäteautoon.

Kyllä vain, muisti pelaa yhä jotenkin. Kuvittelin jopa muistavani Stig Framåtin ohjelmia niinkin kaukaa kuin talvelta 1968. Vaan kun koetin varmistaa muistivaikutelmiani, niin opin ettei hän edes tainnut olla radiossa vielä niin varhain. Joskus kauan sitten muistan häntä kuitenkin kuulleeni, myöhemmin myös Liisa Lääveriä.

LiisaH kirjoitti:Pitää ehkä viedä tarpeeton radio jäteautoon.

Hieman tuon suuntaisia ovat omatkin mietteet synkimmillään olleet. Vaan ei, kyllä radiosta tulee toisinaan syvän kumarruksenkin arvoista ohjelmaa.

Tähänkin kysymykseen voi vastata kyselyssä osoitteessa http://www.unelmienyle.fi
Radion, verkkosisältöjen ja audiovisuaalisen tarjonnan vuorovaikutteisuudessa on vielä parannettavaa. Sisällöissä sitä on aina -julkisesti rahoitetun palvelun on tarjottava monipuolisuutta, ei niukkuutta.