YLE Radio 1

Turun Sanomat 8.2.2008 uutisoi esillä olleen aiheen tarkemmin:

SanomaWSOY:n hallitus ehdottaa yhtiökokoukselle,
että yhtiön nimeksi muutetaan Sanoma Oyj.
Myös muita liiketoimintaryhmien nimiä yhtenäistetään,
mutta esimerkiksi WSOY-kirjainbrändi säilyy ennallaan.

Itseltäni tämä "julkinen" -lyhenne oli kiireessäni jäänyt pois,
mutta on liiketoiminnan laajuden perusteella lakisääteinen.
Näin ollen tulee asia etenemään hyvään suuntaan.

Kevään yhtiökokouksessa on hallitukseen nousemassa Rafaela Seppälä (s. -54).
Paikkansa jättä veli Robin Langenskiöld (s. -46).
Kummankin äiti on Patricia Seppälä (30.6.1924-3.1.2001),
mutta en löytänyt kummaltakaan henkilötietoja Kuka Kukin On -kirjasta.
Sanoma WSOY:n suurimman yksittäisen omistajan, ministeri Aatos Erkon
sisarenlapsina ovat äitinsä perinnön kautta myös suuromistajia ja sopineet näin.

On omituista, että valtiotieteen tohtori Juhani Suomi saa maamme merkittävimmissä medioissa esittää tutkijan ominaisuudessa faktoina asioita, joihin on itse sekä jollain tavoin osallinen että puolueeseen sitoutuneena henkilönä poliittisesti asennoitunut. On käsittämätöntä, että vanhan katkeran miehen höpinöille annetaan päivästä toiseen palstatilaa lehdessä, jolla taatusti olisi mahdollisuus antaa sitä oikeasti kompetentille tutkijalle.
On säälittävää, että samaan aikaan, kun löytyy vakavasti otettavia tahoja, jotka nostavat Suomen niinsanotun tutkimuksen myyntilukemia, ihan yhtä vahvan ja samoilla sektoreilla ansioituneen valtiotieteen tohtorin Paavo Väyrysen samaa aihepiiriä käsitellyt kaksiosainen kirja On totuuden aika 1-2 unohtuu pölyttymään arkistoihin tai antikvariaattien alle euron laareihin. Merkittävän uran Koiviston kaudella mm.ulkoministerinä tehneen Väyrysen kompetenssi esiintyä asiantuntijana Koiviston ajasta on oikeastaan pakkolomautettua virkamies Suomea paljonkin korkeampi. Eri asia sitten on, missä määrin hänenkään kirjoituksiaan voi pitää minään varsinaisena faktana.

Mutta noin yleisesti ottaen: Voisiko Juhani Suomi vaieta siitä jo aika yleisesti tunnetusta tosiseikasta, että hän on vanha ja katkera mies, jonka tragedia on, ettei hänellä oikeastaan ole mitään todellista sanottavaa? Ja voisiko HS ystävällisesti lopettaa tämän itkuvirren äänentoiston vahvistamisen?

Jos hra Suomi haluaa kirjotelmiaan tutkimuksiksi kutsua, voisi hän liittää niihin lähdeluettelot, jotka kuuluvat vähäisempäänkin opinnäytteeseen saati sitten oikeaan tutkimukseen.

Kumma, kun lehtisopulit eivät enemmän kiinnitä tuollaiseen puutteeseen.

Kirjoitin 18.2.08 SanomaWSOY Oyj:n yhtiökokouksesta.

Viikko sitten 25.2.08 oli HS:n sivulla B 6 > SanomaWSOY -
Ilmoitus tytäryhtiösulautumisesta,
jossa esitetty tytäryhtiö Kiinteistö Oy Vantaan Valtatie 3 sulautuminen emoyhtiöön.
En tiedä mikä on tytäryhtiön toimiala, mutta nähdäkseni on myönteistä
tämä konsernin hallinnon yksinkertaistaminen kustannustehokkuuden lisäämiseksi.
Ilmoitus oli osakeyhtiölain mukainen,
mikäli joku haluaa sen käsiteltäväksi yhtiökokouksessa
(vaatimus viimeistään 25.3.2008).

Itse huomioin SanomaWSOY:n edessä olleen logon, joka muistuttaa
kirjainta kahdeksan, ja on kuin nauha, jonka etuosa muodostaa S-kirjaimen.
Logouudistus olisi nimimuutoksen yhteydessä myös ajankohtainen.

Eräs vaihtoehto olisi jättää vain S-kirjain muoto, ja poistaa nauhan varjostus.
Myös tyylitellyssä muodossa: So Sanoma (So isommalla),
jonka S olisi Sanomasta ja o lyhenne Oyj:stä.
Sanoina sen voisi ymmärtää myös; So Sanoma, Se on Sanoma.
Varmaankin jotain jo suunniteltukin, josta toteustus...

SanomaWSOY Oyj:n yhtiökokouskutsu oli 1.3.2008 Helsingin Sanomassa..
Viimeinen ilmoittautumisaika oli tänään klo 16.15 mennessä.
Kokous pidetään 1.4.2008 Helsingin Messukeskuksen kongressisiivessä.

Yhtiön nimeksi hallituksen ehdotus: Sanoma Oyj, ruotsiksi Sanoma Abp
ja englanniksi Sanoma Corporation.
Corporation suomeksi on: kunta, kaupunki (UK) ja osakeyhtiö (US).

Hallitus ehdottaa myös, että yhtiön omistamat kulttuurihistoriallisesti
arvokkaat taide-esineet lahjoitettaisiin Helsingin Sanomain Säätiölle.
Uutena jäsenenä hallitukseen ehdotettu Rafaela Seppälä on myös
äskettäin perustetun Kiesma Säätiön (nykytaidemuseomme)
hakllituksen puheenjohtaja. Seppälän puoliso on lukemani perusteella
myös ainakin aiemmin toiminut taideammattilaisena.
En tiedä heistä kuitenkaan kertoa yksityiskohtiin menevää tietoa.

Tämä taidesäätiöittäminen on kuitenkin eräs tapa saada verovapaasti
taideteokset kohdennettuun käyttöön. Silloin kuitenkin menee pois
muulta omistajataholta ne taideteokset.

Myös Fortum Oyj joitakin vuosia sitten antoi taideteoksiaan perustettuun
taidesäätiöön, jolloin omistus siirtyi pois Fortumia suoraan omistavilta.
Fortumin yhtiökokoukseen viimeinen ilmoittautumispäivä oli myös
tänään klo 16.00 mennessä.
Myös Fortumin yhtiökokous on 1.4.2008 Finlandia-talon Finlandia-salissa.

Arvi U. Erakko kirjoitti:Tämäkin HS. Ei HS-keskustelupalsta vaan lehti. Pari päivää sitten HS:ssä oli pikkuotsikko, joka viittasi Hymyssä julkaistaviin tekstareihin. "Riiputko jo ristillä, Ilkka Kanerva?" se muistaakseni oli.

No joo. Aikoinaanhan Hymyssä oli otsikko "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka", ja sitä HS:n nuori toimittaja (en suostu uskomaan, että kokenut toimittaja tekisi tuollaista) nokkeluuttaan esitelläkseen parodioi. Homman karmea puoli on vain se, että pian sen Mukka-otsikon jälkeen Mukan maallinen taivallus päättyi - pilkattuna, vihattuna, hyljeksittynä. Sitä tässä yritän sanoa, että pitäisi joku raja pitää ihmisten piinaamisella. Saattaa nousta pala kurkkuun pitkän huvin jälkeen.

Näistä keskusteluista voi päätellä, ettei isolle osalle Suomen kansaa riittänyt anteeksipyyntö (joka oli kyllä minustakin falski). Voisi ihan päätellä, ettei edes erottaminen riitä muutamille. Mikä riittää? Sittenkö ollaan tyytyväisiä, kun saadaan Kanerva ryyppäämään kuin muuan entinen olympiahiihtäjä? Vai nöyryytetäänkö saman tien ihan loppuun asti?

Kaiken huippu on tämä "Suomen kuva ulkomailla". Tämähän on sikäli nerokas argumentti, että sitä ei tarvitse tässä maassa edes perustella: "Niin! Mitä meistä ajatellaan ulkomailla?!?" LISÄKSI sen täytyy olla Kanervankin nahassa kirvelevä raippa, koska hänen annetaan ymmärtää häpäisseensä ei vain itsensä vaan koko kansan! ULKOMAALAISTEN silmissä!

Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Kuin kaiku jostakin kaukaa...

Entä kuka valitaan uhriksi Kanervan jälkeen? Harmi kun se Tony Halme romahti niin pian, vaikka vaikutti niin vankalta pojalta...

Puliukko kirjoitti:

Samuli Leivonniemi Helsingin Sanomat kirjoitti:Kohuviestit lähetti Kanerva, ei media

Oliko median vika tai ansio, että Ilkka Kanerva (kok) erotettiin ulkoministerin virasta? Ei ollut, sanovat mediatutkijat ja päätoimittajat.

"Mediahan tätä asiaa piti julkisuudessa niin kuin median tehtävään kuuluu. Mutta media ei lähettänyt tekstareita, ne lähetti ulkoministeri ihan itse", Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen muistuttaa.

Sen verran näyttää omatunto kolkuittavan Helsingin Sanomain (sd.) toimitusta että piti oikein jutunteolla kiirehtiä korostamaan kuinka me ei kumminkaan tätä aiheutettu ja ihan päätoimittajatäti muistuttaa mitenkä asiat ovat.

Korvat heiluu niin että variksetkin nauraa kun asia nyt vaine on niin että HeSa oli yksi tämän erojupakan pääarkkitehti.

Tätä HS-mediahegemoniakritiikkiä lienee aiheellisempaa käsitellä täällä, kuin sinilevähallituskoalition tekemisten ja toilailujen omassa topicissa, koska arvostelun kärki kuitenkin kohdistuu kaikkien tuntemaan vallitsevaan asiaintilaan, joka ei tästä maasta poistu hallituksia vaihtamalla...

Minusta on kovin murheellista, että Suomessa ei ole hegemoniselle valtamedialle vastavoimaa. Vaikka Puliukon kärkeistys HS:stä sdp:läisenä mediana onkin vähintään aiheeton, on siinä sikäli ideaa, että kaiken median muuttuessa tasapaksummaksi ja kannanottoihin kykenemättömämmäksi läheytään lopulta tilannetta, jossa mitä tahansa puolueettomaksi kutsuttua mediaa voidaan pitää minkä tahansa poliittisen voiman tukipilarina sopivalta suunnalta katsottuna. Ja se on vähintään ikävää.

Uudesta Suomesta tuskin olisi sellaisenaan voinut kasvaa HS:lle vastavoimaa mediakenttään, mutta Aamulehti olisi US:n vanhaa asiakaskuntaa hyödyntäen voinut kisaan pystyäkin. Silloin olisi molempien pitänyt ottaa mahdollisimman laaja yhteiskunnallinen näkemys päätoimittajiensa linjoihin, koska kummallakaan ei olisi ollut varaa roikkua jonkun yksittäisen puolueen lehdistötukien varassa (vrt.Nykypäivä, Suomenmaa, Up-Demari, Vihreä Lanka tai Kansan Uutiset).
Olen itse aikanaan vieraillut Iltalehden, siis US:n perillisen, toimituksessa, tosin vain nettipuolella. Varsin harmissaan olisivat vanhasuomalaiset Suomettaren perustajat, jos nyt näkisivät, missä kantimissa lehtensä perillinen on. Yhteiskunnallisista asioista syventävästi kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti ole kompetenssia kenelläkään muulla, kuin Loka-Laitisella ja hänenkin juttujaan luetaan lähinnä niiden tyylin, ei niinkään sisällön tai sen puutteen vuoksi.

Ike on itse vuosikymmenten ajan tuhonnut omaa poliittista uskottavuuttaan olemalla lehdistölle itsensäkaltainen herkkupala. Häneltä on mennyt sivu suun tokka hyviä virkanimityksiä, joiden hoitamiseen hän koulutuksensa ja sosiaalisten taitojensa puolesta olisi ollut kompetentti -ja jotka olisivat mandaattijaon perusteella kuuluneet kokoomukselle. Sikäli hän voi syyttää kohtalostaan vain itseään.
Mutta poliitikoilla on myös kyky kaiken mediahässäkänkin puitteissa pudota jaloilleen. Ja syytä on muistaa myös Paavo Väyrysen joskus lausuma viisaus: ihan sama mitä kirjoitetaan, pääasia, että nimi on kirjoitettu oikein...

SanomaWSOY Oyj nyt nimenä historiaa, sillä eilen muuttivat sen
uuden konserninimen, joka myöhemmin syksyllä otetaan näkyväksi...
Tänään HS kertoi asiaa lyhyesti taloussivullaan.
Muuttuu myös mm. Sanoma Osakeyhtiö; Sanoma News -iksi.
Pistäydyin eilen Sanoma-talossa, jossa eivät vielä olleet perillä yhtiökokouksen
tuomasta muutoksesta (näyttelytilan viereinen Info-vastaanotto),
eilisen Ilta-Sanomat sain sieltä mukaani...

Luin tänään sen 1.4.2008 Ilta-Sanomat, jonka pääkirjoituksesta:

"Vuoden 1918 kapina oli virhe, mutta myös voittajien koston silmittömyys
oli paha virhe. Tamperelainen Aamulehti kunnioitti ilmestymiskaupunkinsa
historiaa käsittelemällä viime sunnuntaina laajasti sisällissodan verisimpiin
kuulunutta, ainakin 2 700 ihmishenkeä vaatinutta Tampereen taistelua,
jonka päättymisestä tulee ensi sunnuntaina kuluneeksi 90 vuotta."
...
"Sisällissotaa on väitetty vaietuksi aiheeksi, vaikka keskustelu osoittaa
aivan muuta. Syyllisten hakeminen 90 vuoden jälkeen on tarpeetonta,
sillä heitä oli molemmin puolin. Keskusteltavaa kuitenkin riittää,
sillä sodan poliittiset tulkinnat elävät: jokainen aika nostaa historiasta
niitä teemoja, jotka se kokee itselleen läheisiksi."

Oletan tämän kirjoittaneen päätoimittaja Keijo Ruokanen:
jonka tv-hahmona tiedän. Lehden vastaavaa päätoimittajaa,
sekä toimituspäälliköitä en nimeä enempää tiedä, mutta ovat
myös mahdollisia kirjoittajia.

Itseäni mietitytti sanonta; "Syyllisten hakeminen... tarpeetonta,"...

Perustarpeemme: ravinto, lämpö (asuminen), lisääntyminen (seksi)...
Lisäksi on muut tarpeet, joita ilmankin pärjäämme, mutta esim.
tarve saada tietää historiaamme on perusteltua.
Mikäli vieläkin on kerrottavissa jotain tietomme ulottumattomissa
olevaa 1918 tapahtumista maassamme on se hyvä kertoa.
Myös selkeät rikoksetkin, vaikka ne olisi sodan varjossa tehtyjä olleet.
Joillekin tietysti on tarve salata sukunsa piirissä olevaa rikosta,
mutta jo kuolleiden tapahtumat olisi parhainta avata kaikille.

Olin tiistaina Kansalliskirjastossamme (Helsingin yliopistossa),
jossa lukusalien ympäri on hyllyköitä. Siellä myös tallella
valtiopäivämme tapahtumat kirjattuina (Eduskunnan pöytäkitjat),
joita...

Aikaisempaani on hauskattomasti muuttunut päätoimittaja Reijo Ruokasen nimi.

Eduskunnan pöytäkirja 1918 alkaa toukokuusta, jossa alkajaisiksi
luetellaan ne kansanedustajat joiden kansalaisluottamus oli otettu
laillisuuskäsittelyyn. Joidenkin toisten muistoa näkyi myös olevan
avausistunnossa käsitellyn...
Näkyi siinä vieressä pari ohutta ruotsinkielistä kirjasta 1917 vuodelta,
joita oli enempi luettu kuluneiksi. En tiedä mistä kertoivat...
Valtion virallisia kalentereita näkyi olevan myös aina 1800-luvun alusta nykyaikaan.
Ja tietysti paljon muuta, mutta ei niihin lyhyillä käynneilläni ehtinyt syventyä.

1.4.2008 Ilta-Sanomassa oli myös kertomus 2.-3.4.1918 "miesten kuolemanjuoksusta" >

Silloin oli valkoisten noin 150 miehen komppania tehnyt öisen rynnistyksen
punaisten linjojen sisälle ja sitten seuraavana iltana olivat murtautuneet
punaisten linjojen läpi pois Näsijärven jäälle.
Joku olisi todennut "kaataneensa 121 punaista". En sitten tiedä paljonko
yhteensä, mutta olisivat siten levittäneet "paniikin lahtareista".
Valkoisten komppaniasta olisi jäänyt jäljelle "60 miestä."
Mannerheimilta olisi muistelmissaan maininta: "loistava sankarityö".

Lehden pääkirjoituksen kuva myös näyttää miten punavankeja pari päivää
Tampereen antautumisen jälkeen kuljetetaan Keskustorille...
Moni näistäkin teloitettiin, joten hyvä mitä nyt vielä saamme niistä ajoista
jotain täsmentävää tietoa...

Lopetin Kauppalehden tilauksen aikoinaan sen takia kun he eivät oppineet käyttämään nimeä UPM,,,,,

Laskin parhaimmillaan pörssikatsauksen 3:lla palstalla käytetyn nimeä
UPM-Kymmene 13 kertaa,,,,,

- Väittivät että vain amerikkalaiset eivät ymmärrä noin pitkiä suomalaisyritysten nimiä,,,,,

MaraKatti entisenä tilaajana

Taannoisilla Turun kirjamesuilla Voima-lehden kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen, saman median verkkopalvelun FiFin päätoimittaja Hanna Nikkanen sekä vanha raskaan sarjan mediaratsu Hannu Taanila kävivät mielenkiintoisen keskustelun median nykytilasta. Siinä ei HS:nkään vähäisiä ansioita, mitä näkemykselliseen kirjoittamiseen tulee, jätetty korostamatta.
Taanilalla oli mielenkiintoinen näkemys Suomen mediakentän parantamisesta: Kansan Uutiset olisi erkkolaisena lehtenä voinut löytää uuden, tiedostavan lukijakunnan, joka ei sitä nyt löydä, kun mainittu lehti mielletään vain keskisuurta pienemmän puolueen omaksi aviisiksi (jonka ilmestymistiheyttäkin ollaan karsimassa, kun puolueen lehdistötuki ei enää jatkuvasti ilmestyvään tuotteeseen riitä).

Nikkanen yritti -varsin ansiokkaastikin- puolustaa näkemystään verkkomedian tulosta suurelta osin printtimedian korvaajaksi. Ongelmaksi vain näyttää nousevan se, että jos verkkomedia on mediatuotteen ainoa ilmentymä, se ei saavuta suuren yleisön suosiota. Verrattaessa vaikka HS:n ja nykyisen Uuden Suomen verkkosisältöjä on selvää, että HS on laajempi -koska sen lipun alla on myös kaikki se materiaali, mitä on painettu paperille. US ei nykyisestä asemastaan kykene nousemaan maan ykkösmedian haastajaksi, niin suotavaa kuin se olisikin.

Sinällään Voimalla voisi olla hihassaan valtti, jos sen ja FiFin kanssa symbioosiin tulisivat myös nämä useammin kuin kerran viikossa ilmestyvät ei-porvarilliset lehdet eli UP-Demari ja Kansan Uutiset mahdollisine lisukkeineen. Jos Demari ja KU tyytyisivät Nykypäivän ja Vihreän langan tavoin olemaan vain kerran viikossa ilmestyviä puoluelehtiä, voitaisiin loppuosa puolueiden lehdistötuesta yhdistää yhteen tiedostavaan julkaisuun, joka saattaisi monialamediana kyetä jopa kisaan HS:n kanssa. Mutta se edellyttäisi huomattavasti useamman, kuin yhden puolueen melko avointa mukanaoloa ja siihen ei varmaan läheskään joka puoluetoimistossa ole kiinnostusta.

moxu kirjoitti:Kansan Uutiset olisi erkkolaisena lehtenä voinut löytää uuden, tiedostavan lukijakunnan, joka ei sitä nyt löydä, kun mainittu lehti mielletään vain keskisuurta pienemmän puolueen omaksi aviisiksi

Sellainenhan se onkin?

moxu kirjoitti:Jos Demari ja KU tyytyisivät Nykypäivän ja Vihreän langan tavoin olemaan vain kerran viikossa ilmestyviä puoluelehtiä, voitaisiin loppuosa puolueiden lehdistötuesta yhdistää yhteen tiedostavaan julkaisuun

Tuntuu jotensakin epätodennäköiseltä, että demarit ja vassarit ylipäänsä voisivat tehdä lehdistöyhteistyötä, saati noin läheistä. Vaan mistäpä minä tiedän, mitä siellä Helsinskissä suunnitellaan. Panevat vielä Nykypäivän ja Vihreän langan samaan pakettiin!

Oikeastaan ihmettelen, että maassa on edelleen niin paljon sanomalehtiä kuin on. Nykyajan hektinen elämänmeno takaa sen, että lehden kerkeävät ajatuksella - tiedostaen? - lukemaan päivittäin vain eläkeläiset, lomalaiset ja työttömät.

Itse odotan edelleen, että joku rohkea - Niklas H.? - pukkaa markkinoille hyvän Wiikko-Sanomalehden. Kokoa Berliner bis Tabloid. Ei sen taritse olla Hesarin paksuinen, kunhan käsittelee asiantuntemuksella ja kriittisesti viikon tärkeimmät kulttuurin, politiikan ja talouden tapahtumat ja kehityskulut niin kotoa, Euroopasta kuin maailmaltakin. Hömppää, tv-ohjelmia eikä säätiedotuksia tarvita. Vähemmän toimittamista, enemmän asiakirjoittamista! Tosin tuon Werkko-Usarin esimerkki ei oikein rohkaise... Poteroihinsa kaivautuneet, öhöm... jäärät... käyvät Vapaus-, Talvi- ja Jatkosotia uudelleen ja uudelleen... Mi tylsyys!

Siinähän tämä verkko- ja printtimedian yhdistämisen probelmatiikka juuri piilee. Kun ei ole synkronaatiota molempiin suuntiin, voi lopputulos olla jotain verkko-US:n kaltaista -ja kun liiallisella kiihkolla paahdetaan, jää todellinen asia julistavuuden jalkoihin, kuten Voimassa tuntuu usein käyneen. Mutta se kultainen keskitie..?
UP-Demarin ja KU:n yhdistäminen oli puolittain humoristiseksi tarkoittamanikin heitto. Vaikka sellaiselle medialle löytyisi historiasta kerrassaan oivallinen nimikin: TYÖMIES!

moxu kirjoitti:UP-Demarin ja KU:n yhdistäminen oli puolittain humoristiseksi tarkoittamanikin heitto. Vaikka sellaiselle medialle löytyisi historiasta kerrassaan oivallinen nimikin: TYÖMIES!

Sen pitäisi olla tiukka paketti. Muuten siitä sanottaisiin: Työmies, jonka lukemiseen työmiehellä ei ole aikaa!

Suomen tilanne ei ole "normaali", koska vertailukelpoisissa maissa (Pohjola ym. pikkumaat) ei ole ns. kansallisesti samaa tilannetta HS vs. muut. Tässä ei ole mitään uutta, asiaa on puitu ainakin 1970-luvulta asti. Usari oli tosin jo 1960-luvulla jonninmoisessa syöksyssä, kun mainokset vei Hesari, eikä Usaria auttanut kuin vuorineuvoskerho? Ei taritse mennä Norjaa ja Tanskaa kauemmas, niin huomaa myös, että sanomalehdet ovat yleensä vanhoja eikä uusilla tulokkailla ole paljon jakoa: ilmeisesti investoinnit olisivat tänään niin suuria, ettei yksikään kapitaalipelle sijoittaisi uuteen sanomalehteen?

Tästä vinkkelistä olet aivan oikeassa miettiessäsi puutostilaisten lehtien yhdistämistä ja minä väärässä toivoessani US:n viikkopaperiversiota. Olemme "konservatiiveja" monissa asioissa, so. totuttuihin tapoihimme piintyneitä. Monelle aamun lehti on tapa, jota ilman on vaikea tulla toimeen. Joten nopeita muutoksia ei tapahdu, siis romahduksia - levikit tuskin lähtevät nousuun. Henk.koht. olen valmis sitoutumaan viikkosanomalehteen (ilm. pe/la), sillä ajoittaiset Hesarin tai maakuntalehden tilaukset loppuvat joko ajanpuutteesta niiden lukemiseen, kotitalouden säästökampanjaan tai yksinkertaiseen inhoon niitä kohtaan.

Werkkolehden autuuteen en usko. Mahdoton yhtälö: ilmaisuus, mainokset, journalistinen sisältö ja silmäystävällisyys. Voimassa on mallia, mutta mikä halavatu se fifi on?

Tällä hetkellä saattaisin tosin sitoutua mieluummin sunnuntai-Husikseen kuin johonkin Demari-KU -fuusioon... Toisaalta, olisi kiva nähdä saisivatko mitään innostavaa aikaan, vai menisikö pelkäksi riitelyksi. Siihen en usko, että SDP:llä ja VL:lla olisi resursseja omiin puoluelehtiin ja yhteiseen viikkosanomalehteen. Pitäisi nähdä finanssit mustaa valkoisella ja etenkin se Bottom Line.

Totesivatten uutisissa, että Kansan Uutiset lopettaa ensi syksynä paperiversion julkaisemisen!

Lehti muuttuu 7-päiväiseksi werkkolehdeksi, muistelen sanotun. Tarkoittaakohan tämä, että paperilla tulee jatkossa pelkkä KU/Viikkolehti vai muuttuuko sekin sähköiseksi?

Kansan Uutisten saitti http://www.kansanuutiset.fi ei kuitenkaan tiedä koko muutoksesta vielä klo 17:25 tuon taivaallista.