Tämä "Aarresaarelta Hömpstadiin" on Radio Suomen ohjelma, joten tässä kai oikea paikka sanoa siitä pari sanaa.
Minua häiritsee tässä ohjelmasarjassa toimittajan ajoittainen ylimielisyys, tyyliin "ovathan nämä kyllä aika lapsillisia teoksia monin paikoin". Huomatkaa nyt kuitenkin käyttämäni sana "ajoittainen".
Haluaako toimittaja näin varmistaa selustansa? Onhan tällaisen ohjelman tekijällä varmaankin riski tulla potkituksi pois hienojen, oikeiden ja aitojen kulttuuritoimittajien joukosta?
Samanlaista ylimielisyyttä muistan eräässä radio-ohjelmassa, jossa käsiteltiin 50-luvun lopun hienoja suomalaisia naispuolisia iskelmälaulajia. Toimittaja kysyi naureskellen Vieno Kekkoselta (muistaakseni), että eikö nämä levytykset ole nyt kovin tosissaan ja vakavissaan tehtyjä, ts. ne olivat toimittajasta liian juhlallisia ja hienoja ollakseen vain iskelmiä. Laulaja vastasi jotain siihen tyyliin, että silloin oli tapana tehdä kaikki viimeisen päälle.
Esimerkiksi "Tintti ja Auringon temppeli"-ohjelmassa toimittaja paheksui sitä, että inkat näyttivät aarrekammiotaan, vaikka oikeassa maailmassa europpalaiset tietysti veivät heidän kaiken omaisuutensa. Tähän voisin ensin sanoa, että Tintti seikkailee Tinttimaailmassa, joka on erilainen kuin oikea maailma. Ja jos on pakko ruveta analysoimaan - mikä minusta on täysin turhaa - menisin yhden askeleen eteenpäin tuosta toimittajan tyhmästä ajatuksesta, ja toteaisin, että tämä kirjan kohtaus kertoo vain sen, että paljon europpalaiset inkoilta ryöstivät, mutta ei tärkeintä - mitä se sitten onkaan, mitä tuon aarrekammion sisältö edustaa.