YLE Radio 1

Turun Kaupunginteatterissa on tänään Jouko Turkan uuden näytelmän Konkurssisirkus ensi-ilta. Tekstiä on jouduttu (kuulemani huhun mukaan ainakin Saku Koivun irtopeniksen verran) stilisoimaan, mutta lopputulos silti lienee sitä, mitä sen voi odottaakin olevan.

Turkkahan kuuluu niihin armoitettuihin teatterintekijöihin, joiden tuotantoon -eikä kyllä tyyppiin itseensäkään, jos ihan rehellisiä ollaan- voi suhtautua mitenkään neutraalisti. Ehkä hän kuuluu siihen pieneen joukkoon, joka sijoittuu nerouden ja hulluuden rajalle, mene tiedä. Ainakin ne vanhemman polven näyttelijät, jotka olivat -50-luvulla joutuneet konflikteihin oman aikansa "teatteriperinteenmurskaajan" Mauno Mannisen kanssa selittivät suhteensa Turkkaan olleen hyvin samankaltainen.
Turkka saavutti Suomen oloissa harvinaislaatuisen aseman -80-luvulla Teatterikorkeaa johtaessaan, kun hän auktoriteettinsä tai varmaan pikemminkin karismansa ansiosta onnistui kohoamaan yhden sukupolven silmissä todellisen gurun asemaan. Laitosteatterin kuolemaa ennakoinut teatteripedagogiikka ei ollut kaikkien mieleen, mitä ei todellakaan pidä ihmetellä ja fyysisen ilmaisun korostaminen jopa puhetekniikan kustannuksella oli monien teatterifanien mielestä vaarallinen kehityssuunta. Loppujen lopuksi Turkan linja kuitenkaan tuskin oli sen oikeampi tai väärempi, kuin mikään muukaan; ei -80-luvulla Teakia käyneistä näyttelijöistä, ohjaajista ja dramaturgeista ole tullut alalla yhtään sen huonompia, kuin muistakaan. Ja fyysinen ilmaisu Turkan kasvateilla on selkeästi paremmin hallussa, kuin punaisen -70-luvun Teatterikoulun käyneillä, jotka hekin ovat pääasiassa taitavia ja monipuolisia teatterintekijöitä.

Turkan omista näytelmistä olen nähnyt Kansallisen Valheita (loistava) ja Presidentin dementian (sekava, enemmän huonoa kuin hyvää), Viiruksen Att hyra en Kändiksen (paras näkemäni Turkan juttu, täysin ulkopuolisista paineista vapaa), Tampereen Työviksen Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa (Eila Roineen uskomattoman roolisuorituksen ansiosta unohtumaton) ja Porin Teatterin Täysin tyydytetyn naisen (idea puolitiessä). Muiden kirjailijoiden teksteistä Turkan tekemistä ohjauksista mieleen muistuvat HKT:n Jeppe Niilonpoika (Heikki Kinnusen roolityön ja ilmeisen tiimihengen ansiosta muistuu mieleen hienona juttuna) ja samassa teatterissa paljon myöhemmin esitetty Jussi Kylätaskun Kyllikki ja Runar (ei toiminut isolle näyttämölle levitettynä). Tv-versiota Seitsemästä veljeksestä en jaksanut katsoa kokonaan, mutta Edvin Laineen lukkari ja Veikko Sinisalon Taula-Matti tuli toki siitäkin katsottua...

mälkönen kirjoitti:Ihmetyttää että radion teatteriosasto on käsittänyt joulusaarna aiheen väärin. Eihän Turkalla ole mitään tekemistä joulun kanssa.Tuplahuijaus.Siis Turkka huijaa Kyröä ja Kyrö kuulijoita. "Turkan" merisääshow oli paljon parempi taannoin kesällä.

Vaikken tämänkertaista Turkan joulusaarnaa kuullutkaan väittäisin miehen kyllä olevan oikealla asialla. Joulun sanomassa on monenlaisia sävyjä ja kaupallisten arvojen arvostelu on aina paikallaan...
Taata Sillanpään jaaritteluihin verrattuna Turkalla on ainakin ajankohtaiseksi miellettävä kommentti.

Eiköhän tämän langan voisi sulkea kun aloittaja ja lopettaja keskustelee henkilön kansa joka ei ole tähän edes kirjottanut mitään.

Tiedoksi nimimerkille puliukko että moxu oli kerinnyt lainata tekstini ennenkuin ylläpito poisti sen vaikka kyseessä on aivan asiallinen teksti kuten huomaat.

Korjaus,korjaus. Ei poistanutkaan vaan moxu olikin eri otsikon alla kuin meikämanne.Varsinainen soppa .Sori

Jouko Turkka pysyy ajankohtaisena. Muuan Teatterifoorumissa tutuksi tullut henkilö toivoi taannoin television kesäuusinnaksi tätä nykyään Ylen Elävästä Arkistostakin löytyvää herkkupalaa:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4 ... 146&a=3541

Kyllä Turkan pedagogiikassa sitten kaiketi jotain isoa jujua oli, ainakin päätellen siitä, ketkä hänen oppilainaan tässä dokumentissa...ilmaisevat luomisen tuskaansa...

Taannoisen, Eppu Salmisen Lasten ristiretkestä virinneen keskustelun päälle luin pari muutakin Turkkaa käsitellyttä opusta. Salmisen kirjan topicia ei kuitenkaan näillä syin liene tarpeen jatkaa, vaan olkoon Turkka Turkka.
viewtopic.php?f=8&t=3612
Huomattavasti Salmisen kirjaa ansiokkaampi kuvaus samoilta ajoilta Teatterikorkeassa oli nimittäin Kari Kontion (1956-2006) opus Kausi helvetissä. Olin tietysti lukenut kirjan aikaisemminkin, mutta nyt se oli ihan hyvä kerrata. Olihan Kontion suhde Turkkaan huomattavasti Salmista läheisempi, suorasta oppimestari-kisälli-asetelmasta johtuen.
Turkan paljon puhutuista metodeista sai hyvän kuvan Anneli Ollikaisen kirjasta Lihat ylös, jossa käsitellään roolintekoa analyyttisesti Turkan Teakin opetusteatteriin työstämissä Tuhannen ja yhden yön tarinoissa sekä Nummisuutareissa. Kumpaisenkin näyttelijäluettelo oli muuten varsin tuttua luettavaa...
Mainion kontrastin näille rakensi Viirus-teatterin 20-vuotisjuhlakirja, jossa Paul Olin analysoi Turkan vierailua Rajasaaressa otsikolla "Att hyra en galning". Turkkahan ohjasi Viirukseen vuonna 1994 kirjoittamansa näytelmän "Att hyra en kändis", jossa Olinilla oli pienehkö rooli. Herrojen välinen suhde oli ilmeisen tulehtunut ja loppujen lopuksi Turkka onnistui rikkomaan välinsä Viiruksen muunkin tiimin kanssa -vaikka esitys lopulta kuuluikin hänen ansiokkaimpiin irtiottoihinsa perinteisestä draamasta, mutta kiinnostavan teatterin keinoin.